Uusi vuosi korkattu :-)

En tee koskaan uuden vuoden lupauksia. Asetan itselleni haasteita ja tavoitteita auttamaan uusien asioiden tavoittelemisessa. Yleensä en myöskään kerro itseni haastamisesta sen enempää muille, sillä haluan tavoitella uutta iloisesti, elämyksellisesti ja erittäin vapaahtoisesti vain ja ainoastaan itseni vuoksi. Suorittajatyyppinä haasteiden luonne muuttuisi heti paljon, jos kertoisin niistä muille. Siinä menisivät helposti hyvät tarkoitukset pasuveden mukana. Mutta kukin tyylillään :-)

Viime yönä koira herätteli minut surkeana puolen yön aikoihin, kun rakettipommittelu oli jo jatkuvaa tykitystä. Käytin koko keinovalikoimani saadakseni koiran rauhoittumaan. Siirryimme pian makuuhuoneesta alakertaan olohuoneeseen. Unisena rauhoittelin koiraa sylissäni puhuen, istuen, kävellen, silitellen, rapsutellen ja sohvalla leväten. Ennen puolta yhtä paukkujen taso asettui huomattavasti sotatilaa rauhallisemmaksi ja koirakin alkoi rauhoittua ja rentoutua. Minä palasin nukkumaan ja koira jäi ihan tyytyväisenä olohuoneeseen lepäämään. Tänään se on sitten ollutkin ihan mahdottoman väsynyt ja nukkunut melkein koko ajan.

Viime viikonloppuna kävin ihailemassa kameran kanssa valoa. Valon ja lumen ansiosta tämäkin taimikko näytti melkein kauniilta. Nämä männyn taimet eivät ole ihan hetkessä tähän mittaan kasvaneet. Pituutta niillä lienee jotain 2-3 metrin huippeilla. Ikävuosia on kertynyt yli kymmenen?

Tuossa taimikossa ei ihminen kuljeskele eikä kovin moni eläinkään. Tosin hirvet taitavat pitää tuollaista taimikkoa hyvänä ruokailupaikkana näin talvisin.

Paljon puhutaan metsistä hiilinieluina. Hyvä niin. Mutta miten on se metsän perustehtävä luonnon elinympäristönä? Tai edes visuaalisesti kauniina mielen ilahduttajana?

Tässä tilanne on onneksi toivoa täynnä. Mahdottoman monta hakattua metsää tuli taas tämänkin vuoden aikana nähtyä. Osa niistä näytti auttamattoman toivottomalta ties kuinka monetta vuotta peräkkäin. Onhan sinne varmasti istutettu uutta metsää, mutta kestää kauan, ennen kuin siitä tulee taas kuljettavaa ja nautittavaa :-(

Aloitin lintuhavaintojen laskemisen ja kirjaamisen kerrankin heti vuoden alusta. En minä koskaan mihinkään isoihin lukuihin pääse, mutta tarkkailu ja kirjaaminen lisäävät taas vähän mielenkiintoa moniin arkisiin tilanteisiin. Ikkunan takaa tarkkailtuna pihassa käväisivät ainakin tali-, sini- ja kuusitiaiset, pikku- ja vihervarpuset, mustarastas sekä tietenkin varis ja harakka. Näillä lähti tämä vuosi käyntiin :-)