Ensimmäinen myyntihemmo oli ihan kohtelias, tyrkky tosin. Ihmettelin hieman, miksi hän lähestyi viemäriremontin (muistaakseni?) merkeissä juuri minua? Meidän perheessämme työnjako on sellainen, että mies hoitaa pääsääntöisesti remontit, päätökset ja suunnittelun teemme yhdessä. Mutta remonttireiskan kanssa viemäriremontista neuvotteleminen ei todellakaan kuulu minun 'tontilleni', eteenkään kun en tiedä meillä olevan minkäänlaista tarvetta sellaiseen.
Keskipituisen keskustelun jälkeen hän uskoi minua, etten aio ottaa aiheeseen minkäänlaista kantaa. Hän sitten yllättäen kertoi, että hänelläpä on siinä vieressään myös mieheni yhteystiedot ja totesi olevansa yhteydessä häneen. Noin viiden sekunnin kuluttua miehen puhelin soikin ihan näissä samoissa merkeissä.
Muutama päivä myöhemmin (viikonloppuna!) sain matkalla sienimetsään puhelun toiselta remonttijannelta. Hän ei antanut minulle koko lyhyen puhelumme aikana minulle sanan sijaa. Hän kysyi kyllä, olenko minä minä, mutta jatkoi samalla selittäen, että laatusyistä puhelu nauhoitetaan. Vasta sitten hän kertoi, mitä asia koski. Yritin heti aluksi kertoa, että hän keskustelee nyt asian kannalta aivan väärän henkilön kanssa. Janne luurin toisessa päässä ei vaivautunut katkaisemaan puhetulvaansa hetkeksikään, vaan puhui voimakkaalla äänellä päälleni. Yritin toisenkin kerran heti tuohon perään kertoa, että nyt menee aika ja puhelu hukkaan, mutta hän ei todennäköisesti kuunnellut ollenkaan. Ei ainakaan lopettanut omaa puheenvuoroaan. Erittäin huono tekniikka, jos aikoo tehdä kauppaa, väitän minä. Päätin julmasti sulkea puhelun. Hän kuulemma lähestyi sitten perään miestäni puhelimella samoissa merkeissä.
Käytiin miehen kanssa myöhemmin keskustelua tästä aiheesta. Ihmettelin kovasti sitä, miksi juuri minut (nainen) oli valittu kontaktiksi. Eihän kukaan ole noissa merkeissä ollut kiinnostunut minusta ainakaan sataan vuoteen. Miksi nyt yhtäkkiä?
Erityisen ärtynyt olin tämän myyntijannen jyräävästä ja piittaamattomasta asenteesta. Mitä ihmettä hän kuvitteli tekevänsä? Ikäviä laadunseurantanauhotteita itselleen ainakin.
Mieheni totesi, että olemme kai jo sen ikäisiä, että vanhuksia väijyvät remonttihuijarit ovat jo perässämme. Se oli vavahduttavaa. Ensinnäkin tietenkin siitä syystä, että kuka ihme voi ajatella, että meidän ikäisemme ihmiset olisivat jo jotain omaan ajatteluun kykenemättömiä myötäileviä helppohuijattavia? Hävytöntä! Mutta sitten toiseksi myös siitä syystä, että on aivan hirveää, jos tämä tulee jatkossakin olemaan tätä - remonttihyeenat vaanimassa puhelimen päässä sitä heikkoa hetkeä, kun et enää olekaan kaikkein skarpeimmassa kunnossa. Aivan mahdottoman hävytöntä!
Olen nyt päättänyt sen, että jatkossa nämä huijaushannut eivät enää vedätä eivätkä kiusaa minua. Aion pohtia jotain hankalaa ja harmittavaa heidän laadunvalvontatallenteilleen. En tiedä vielä mitä - onko sinulla ideoita tai omia kokemuksia?
Olinkin miettinyt uuden harrastuksen aloittamista. Ehkä tässä on jotain käytännönläheistä pureskeltavaa. Aion tehdä valituksia huonoista kokemuksista noihin tyrkkyfirmoihin jatkossa. Tietenkin vain aiheesta. Mielestäni se, etten saa parista yrityksestä huolimatta minkäänlaista puheenvuoroa riittää syyksi oikein mainiosti. Jos vain maltan, saatan ottaa myös puheluihin erityisen terapeuttisen otteen. Kuuntelen, odotan ja sanon kannustavia, mutta mitään kertomattomia lauseita väliin ja annan keskustelun jatkua vaikkapa kaiuttimella. Kaiuttimella kuuntelu on mainio tapa ottaa etäisyyttä ns. keskustelukumppaniin.
Jos se minusta yhtään riippuu, puhelinmyyntiahdistelijoiden hyökkäykset ikäihmisiä (ja muitakin) kohtaan eivät saa armoa.
No niin, sainpa sen pois mielestäni. Nyt täytyy siirtyä toteutukseen. Tuskin maltan odottaa seuraavaa huijaria 😠.
Lomakuvat on vielä lähes koskemattomina kovalevyllä (sinne ne olen sentään jo saanut siirrettyä). Melkein viikon mittaisen sienestystauon jälkeen kotiin saavuttua matkailuauton tyhjennyksen ja puhdistamisen jälkeen mieli paloi jo katsastamaan tuttuja sienipaikkoja.
Kuten edellisessä julkaisussa, tässäkin kuvat ovat käsittelemättömiä kännykkäkameralla otettuja kuvia, ne ovat nopeasti käytössä.
Uusia kauniita kantarelleja nousee yhä. Paljon löytyy myös vanhoja elämänsä ehtoossa olevia kantiksia. Huonokuntoiset sienet kannattaa tietenkin jättää noukkimatta. Uudet kantarellit eivät ole erityisen isoja eivätkä aina edes isoina ryppäinä. Kärsivällisyys palkitaan niiden kanssa.
Suppilovahveroita löytyy myös jo ihan mukavasti. Joistakin metsistä löytyy vain pieniä suppilovahveroita (tai kosteikkovahveroita) ja joistakin löytyy oikein muhevan isoja, joiden kanssa kori täyttyy huomattavasti nopeammin.
Matkalta muutamia kuvia kännykästä tyhjennettynä.
Kävin Yyterissä rentoutumassa hiekkaranta- ja dyynikävelyllä ennen Siikarantaan menoa. Syyskuinen Yyterin ranta on ihanan puhutteleva ja kuunteleva. Mahdottomasti askelia pehmeällä hiekalla ja vieläkin enemmän kaikkea hyvää ja hellivää oman mielen rakennusaineiksi. Kuvat dyynien puolelta.
Porin Siikarantaa - keli suosi ja helli. Viivyimme täällä kaksi yötä.
Yhtenä iltana oli pilvistä ja seuraavana yönä satoi monen päivän edestä. Ja päivällä oli taas kaunista.
Jossain vaiheessa loppumatkaa törmäsimme paikallisiin sumuvyöhykkeisiin. Aurinkoinen sinitaivas vaihtui hernerokkasumuun hetkessä - ja pian taas toisinpäin.
.jpg)
Loma tuli tarpeeseen - toisaalta ajankohta oli valittu ja varattu jo kauan sitten. Syyskuu on aivan mahtavaa aikaa Suomessa 🥰.
Yritän kovasti pitää kiinni parhaista loman oivalluksista tulevissa työruuhkissakin. Jokaisen pienenkin loman jälkeen on aineksia oman elämän parantamiseen. Yritän olla palaamatta vanhaan, vaan mieluummin otan askeleen jos toisenkin eteenpäin - korjattuun uuteen suuntaan.
Ihana syyskuu jatkuu. Iloa, valoa, uudistumisen oivalluksia, energiaa, lepoa ja uteliaita ajatuksia sinulle 💝.
