lauantai 13. marraskuuta 2021

Oikein hyvää isänpäivää jo hieman etukäteen!

Lauantaina, isänpäivän aattona lähdin heti aamusta ajamaan Lahteen. Ensin isän, sitten äidin luo.

Lähtiessä keli oli mitä ihanin. Vanajaveden yli ajaessani joku oli juuri kuvaamassa nousevaa aurinkoa kännykällään. Matkalla nouseva aurinko pääsi valaisemaan kevyttä sumukerrosta maan pinnan yläpuolella, kunnes sumu sakeni kunnolla.


Välillä sumu oli hernerokkaa, välillä läpikuultavaa.



Edellinen yö tuli nukuttua vielä huonommin kuin aikaisemmin, huonon unen kausi jatkaa eloansa. Onneksi ei ollut tiukkaa aikataulua.


Isä oli pirteä. Vein hänelle uusimman kuvan hänestä ja äidistä ja kiinnitin sen seinälle. Äidille olin hankkinut samanlaisen kuvan omaan kotiinsa.

Tässä vertailukuvaa isästä heinäkuun puolessa välissä (vasemmalla) ja lokakuun lopussa (oikealla).  Isän kunto oli heinäkuussa heikkoakin heikompi ja ennuste oli aika pessimistinen. Ihmeitä voi tapahtua hyvässä hoidossa 💖.




Toki isän muisti pätkii kovasti. Tänään hän kuitenkin ryhtyi yhtäkkiä pohtimaan veljeni vointia ja kuulumisia. Ihan oma-aloitteisesti ilman mitään virikkeitä. Siitä sitä juttua sitten purkautuikin kalastukseen ja muuhun. 


Olen huomannut isän kohdalla sen, että koskettaminen saa hänet rauhoittumaan ja jotenkin laskeutumaan juuri siihen hetkeen. Levottomuus rauhoittuu (melkein aina) ja yhteydet pelaavat paljon paremmin. Äitikin osaa kädestä pitäminen ja silittämisen taidon. Se auttaa yhteyden muodostamisessa aivan valtavasti. Toki isä on ainakin nyt melkoisen hempeä (paitsi nälissään). Jos hän olisi aggressiivinen, tilanne olisi varmasti aivan toinen. Mutta meillä kosketukset, silitykset ja suukot rakentavat positiivista yhteyttä paljon.

Toivottavasti miehetkin uskaltavat kosketella isiään. Ainakin tällaisissa tilanteissa. Etäisyys ei auta muistisairaan kanssa.

Jos tänään juhlistettiinkin isänpäivää minun isäni kanssa, huomenna sitä juhlistetaan rakkaan puolisoni ja lasteni isän kanssa. Oikein hyvää isänpäivää kaikille teille!


17 kommenttia:

  1. Hän on toipunut todella hyvin. Hienoa että voit viettää aikaa hänen kanssa. Vasemman puoleisesta kuvasta tuli mieleen oma isä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anne!
      Minäkin olen kiitollinen siitä, että pääsen viettämään aikaa hänen kanssaan.

      Poista
  2. Sumu kuvat ovat mahtavia ja hieman aavemaisia. Valo ja sumu, täydellistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sami!

      Sumu on kauneimmillaan jonkinlaisen valoannoksen kanssa.
      Ja miten monenlaista sumua onkaan olemassa!
      Lauantai oli kiehtova päivä olla ajomatkalla 💖.

      Poista
  3. Onpas isäsi virkistynyt todella hyvin muutamassa kuukaudessa! Näyttää paljon paremmin voivalta nyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Erikoiset Asiantuntijat!

      Heinäkuussa häntä kiikutettiin sairaalasta toiseen.
      Tässä hän pystyi pysymään jo pystyssä pyörätuolissa, mutta pään kannattelu ei ollut kovin vahvaa, kuten ei artikulaatiokaan.
      Nyt hän näyttää jo aika lailla omalta entiseltä itseltään. Poskipäätkin erottuvat hymyillessä. Ja hymyä löytyy joka kerralla 😊.

      Poista
  4. Minunkin äitini ja myös isäni perheineen, asuvat Lahdessa...

    VastaaPoista
  5. Onpas melkoinen ero isäkuvissasi! Hienoa, että sinulla on vielä hänet, ja voit tuoda iloa hänelle monin tavoin. - Jos oma isäni eläisi, hän olisi nyt 95-vuotias, mutta saimme pitää hänet vain 59-vuotiaaksi asti. Mutta hyvä, että voin kuitenkin omien lasten ja heidän isänsä kanssa juhlia isäinpäivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hitunen!

      Isä on nyt 86-vuotias. Iloinen, huumorintajuinen, osittain läsnä, osittain muualla. Ihana ihminen.

      Välillä hän tunnistaa minut, välillä ei. Tunnistaminen on mukavaa, muttei tärkeää.
      Jos hän ilahtuu tapaamisestani, minua ei haittaa, vaikkei hän tunnistaisikaan minua.
      Käsillä on kuitenkin kappale aitoa isää.

      Poista
  6. Ensimmäisellä tapaamisella en ollut tunnistaa isää. Vuosia tapaamisten välissä oli mahdottomasti ja hän oli kokenut kovia. Haparoiva alku tuotti onneksi kuitenkin tulosta 💖

    VastaaPoista
  7. Mekin ajeltiin siinä sumussa uutta Lahden ohikulkutietä. Oli välillä tosi sankkaa, mutta onneksi ei sitten enää Repovedellä ollut sumua, olis jääny hienot näkymät näkemättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, että keli vaihtui ajoissa. Kauniit olivat teidän maisemanne 🥰

      Poista
  8. Valtava ero noiden kahden kuvan välillä. Ihan kuin eri mies.

    Minun isäni on syntynyt Lahdessa, mutta muuttanyt ensin opintojen perässä Helsinkiin ja sitten lopulta työn perässä 1970.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Rva Kepponen!

      Kyllä hän onkin jo ihan eri mies - niin fyysisesti kuin henkisestikin. Mahdottoman paljon elpymistä on tapahtunut. Ovat kieltämättä hoivakodissakin positiivisesti ihmeissään 💖.

      Minun lasteni isä on syntynyt Helsingissä, mutta muuttanut sitten vanhempiensa perässä (2-vuotiaana) Lahteen 🤭.

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)

Lahti-päivä ja pohdintaa muistisairaan joululahjasta

Tässä vaiheessa elämää joululahjottavien lista on kutistunut pieneen osaan lapsiperhevuosista. Lisäksi läheisille riittää onneksi jo muutama...