perjantai 11. syyskuuta 2020

Vuorovaikutustarpeita töissä ja elokuun tuulihaukka

Enemmän vuorovaikutusta, vaatii työelämä. Tai ainakin ne esimiehet, joiden kontrollintarve toteutuu vain lähikontaktissa. Käytännössä vuorovaikutuksen lisäämistä halutaan tällöin läsnäololla, katse-etäisyydellä ja samassa tilassa oleskelulla. Mikään noistahan ei suoranaisesti vielä lisää vuorovaikutusta. Mutta niin voi aina uskotella.

Vaikka virtuaaliset etäpalaverit ovat huonoimmillaan todella etäisiä, tyypilliset läsnäpalaverit eivät ole yhtään parempia. Bisnes-elämän puolella ehkä hallitaan myös lähipalaverit, mutta julkisella sektorilla lähipalaverit voivat olla ikävimmillään ajan hukkaa, vallan (väärin)käyttöä ja piinaavaa tasapainoilua. Se siitä vuorovaikutuksesta.

Miten on kaksi tuntia kuunnellen hidasta ja valmistautumatonta monologia tai parin ihmisen improvisoivaa keskustelua aiheista, jotka eivät liity omaan työhösi mitenkään? Missä löydät niissä vuorovaikutuksen suhteessa omaan itseesi?

Parhaissa etäkokouksissa ja -koulutuksissa olen löytänyt parempaa ja monipuolisempaa vuorovaikutusta kuin perinteisissä läsnäpalavereissa ties koska. Kun katsekontaktilla ei voi varmistua muiden hereilläolosta ja innostuksen tasosta, fiksu vetäjä avaa keskustelun säännöllisin väliajoin. Pitkin palaveria tai koulutusta kukin saa lisäksi osallistua kommentteineen ja kysymyksineen chatin kautta. Vihdoinkin osallistujatkin pääsevät aktiiviseen rooliin ja säilyttävät innostuksensa!

En tarkoita, että kaikki kokoukset ja koulutukset pitäisi siirtää nettiin, mutta väitän, että olemme oppineet hyviä vuorovaikutuksen tapoja, joista kannattaa pitää kiinni myös terveystilanteen tasaantuessa. Ei luovuta hyvistä opeista :-)

Elokuun tuulihaukka pääsee kuviin nyt sienihurahduksen aikaan. Toivottavasti sienisato kuihtuu pian ja pääsen taas kuvaamaan ;-) Parikiloisen kameran (objektiiveineen) raahaaminen sieniretkillä kohottaa kuntoa, muttei ole mielekästä. Kun keskittyy sieniin, kamera unohtuu täydellisesti.


Tämä on siis tuulihaukan poikanen. Tuulihaukan pesiminen onnistui hyvin ja hetken aikaa poikaset viihtyivät pesän jätettyään ihan lähimailla.



Syksyn viileys on saapunut. Metsässä ei tarvitse enää hikoilla pitkähihaisen kanssa. Se on aika vapauttavaa. Hirvikärpäset ovat riesa paikka paikoin. Se rajoittaa minun liikkumisiani jonkin verran. Entä sinun?


15 kommenttia:

  1. Kunhan et unohda kameraa mättäälle!
    Mie en oo sieniä nyt paljoo ees katellu (toki silmä panee merkille jos kanttarelli jossain pilkottaa) kun oma maha ei kestä niitä ja jotenkin ei huvita poimia ja putsata ihan vaan miehelle paistettavaksi. Ei se niin paljoa sitä arvosta. Vaellan sitten muuten vain!
    Hyvin tarkenee vielä ulkoilla kesäkamppeissakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio! En unohda :-) Jätän sienihurmoksen iskiessä kaikki tavarani sienirepusta alkaen samaan kasaan, jonka sitten kyllä löytää helposti :-) Mutta kameran raahaaminen on nyt jäänyt vähiin, kun sitä ei vain tule käytettyä.

      Minulla ja perheellä on jonkinlainen sienirinki, jonne voi tarjota 'ylimääräisiä' mukaan tarttuneita sieniä. Kaikki ekstrasienet ovat löytäneet tähän mennessä kodin.

      Minä tarvitsen metsään pitkähihaisia hirvikärpäsiä torjumaan. Jotain rajaa ;-)

      Poista
  2. Tuulihaukan poikanen on nimensä mukainen; sulat pörröiset kuin kunnon tuulessa. Söpö kaveri.
    Osataan yksityiselläkin puolella sössiä niin lähi- kuin etäpalaverit. Palaverin onnistuminen riippuu paljon vetäjän kyvystä viedä palaveria eteenpäin ja pysyä asialistalla. Rönsyilevien henkilöiden keskeyttäminen ja asian pariin saattaminen on taitolaji. Ärsyttävimpiä ihmisiä ovat "aikavarkaat", jotka tulevat aina myöhässä ja ovat täysin valmistautumattomia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuli tuossa hieman auttelikin noiden sulkien asentojen kanssa :-)

      Pahimmillaan myöhässä ja valmistautumattomina palevereihin tulevat tyypit ovat kokousten vetäjiä :-(

      Kuinkahan moni oikeasti valmistautuu palavereihin ja siten edesauttaa mahtavan palaverin syntymistä?

      Poista
  3. Söpö poikanen. Hienot kuvat.

    VastaaPoista
  4. Sain tänään olla mukana erittäin hyvässä etäkoulutuksessa, jossa aina välillä jakauduimme pieniin ryhmiin keskustelemaan meille kaikille läheisistä ja omaan työhön liittyvistä aiheista. Oli todella hyvää vuorovaikutusta ruudun välityksellä! Mutta pahimmillaan tilanne on se, että istutaan fyysisesti saman pöydän ääressä, eikä silti kohdata.
    Ihanat kuvat tuulihaukan poikasesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hitunen!

      Hieno esimerkki hyvästä suunnittelusta ja vuorovaikutuksesta!
      Läsnäpalavereihin tullaan liian usein ihan lonkalta ja valmistautumattomina. Noista tilanteista syntyy useimmiten pelkkää tuskaa.

      Poista
  5. Hirvikärpäsiä on paikoin todella paljon. Pysähdyin metsässä hetkeksi. Tulos kuusi hirvikärpästä kimpussa. Eikä ne jääneet siihen. Arg.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ottanut säännöksi kymmenen kiinni jäänyttä hirvikärpästä. Sen jälkeen alkaa matka takaisin kotiin.

      Poista
  6. Hirvikärpäset, nuo metsiemme ikävät loiset. Muutamia on jo tavattu tänäkin syksynä luonossa liikkuessamme, mutta onneksi vielä ollaan oltu aika hyvässä sovussa niiden kanssa (lue: niitä on ollut vielä todella vähäisesti).
    Emmekä kyllä anna niiden olla esteenä luontoseikkailuillemme, mutta toki sitä mielellään valitsee kohteita, joissa niistä ei ole niin suuresti riesaa ja jättää ne reitit nyt vähemmälle, jossa tietää niin hirviä, kuin noita hirvikärpäsiäkin olevan.
    Ja toi sienestys sitten, se on täälläkin vienyt mukanaan. Reilut sata litraa ollaan kanttarelleja kerätty. Suppilovahverot sitä vastoin ovat meiltä vielä pysyneet piiloissaan, mutta eiköhän niitäkin ala jo pikku hiljaa löytyä, jos on löytyäkseen.
    Ihan huikean kaunista sunnuntaita sinne. Nautitaan luonnosta ja sen tarjoamista antimista.
    Sitä sitten jaksaa taas töissä kun on kerännyt luonnon tarjoamia terveysvaikutuksia itseensä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on jo aika monta hirvikärpäsen puremaan tälle suodelle. Paranevat hitaasti, mutta onneksi nopeammin kuin vuosi sitten. Ennen auton tai sisätiloihin menoa riisun uloimmat vaatteet (ainakin takin) pois ja ravistelen kunnolla. Tutkin perusteellisesti, jotta pääsen eroon esimerkiksi takin huppuun kyytiläisiksi jääneistä otuksista.

      Minä jätän hirvikärpästen ruuhkapaikat odottamaan myöhemmän syksyn koleita aamuja. Luonnosta nauttiminen on heikossa, kun takkiin tai tukkaan kapsahtaa vähintään yksi siivekäskoukkujalka minuutissa :-(

      Mahtava määrä kantarelleja! Minä olen ihan aloittelija ja hurjan onnellinen paljon pienemmistäkin määristä :-)

      Kaunista syysviikon alkua :-)

      Poista
    2. Sinne myös, kaunista syysviikkoa, torstain myrskyineen.
      Vedetään silloin villasukat jalkaan, laitetaan
      kynttilöihin/takkaan tuli ja annetaan tuulen tuivertaa rakenteissa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!