Kevät on ihmeiden aikaa :-)

Ilta on kulunut maailmaa parantaessa, olen laatinut mielipidekirjoitusta paikallislehteen mieltäni kalvaneesta aiheesta. Suurin osa ajasta on tänäänkin kulunut taustatietojen keräämiseen, vaikka aloitin sen jo eilen. Mutta ei siitä sen enempää, etten mene ihan hakoteille ;-)

Kymmenen vuotta sitten olin fanaattinen puutarhahullu, ollut jo kauan. Silloin kevään merkkejä olivat puutarhan herääminen ja maan sulaminen jälleen uusia istutuksia varten. Kun sain haltuuni kameran, aloin aikanaan dokumentoida nimenomaan puutarhan kevään ja kesän edistymistä. Sittemmin kamera on laajentanut minua katsomaan pitemmälle, lähemmäs ja tarkemmin. Kevät onkin minun näkökulmastani vuosi vuodelta ruuhkaisempaa, sillä näen vuosi toisensa jälkeen enemmän ja enemmän.

Viime viikonlopun pidennys yhdellä vuosilomapäivällä antoi aikaa luonnon tarkkailuun ja kuvaamiseen. Siitä saatu virta energisoi vielä tänäänkin - ja eiköhän vielä huomennakin :-)

En yritäkään väittää, että luonnon pitäisi olla kaikille juuri SE juttu. Itse asiassa NIITÄ juttuja kertyy vähitellen niin paljon, että tulee ruuhkaa ja pitää priorisoida. Valitseminen mukavien asioiden välillä on kuitenkin mukavaa, sillä kyse on kuitenkin vapaaehtoisesta valitsemisesta. On mahtavaa, että on löytänyt elämässään niin paljon kiehtovaa tekemistä, ettei niiden tekemiseen riitä yksi eikä kaksikaan ihmiselämää.

Enää ei ole niitä hetkiä, jolloin ei olisi mitään mieluisaa tekemistä. Siinä on se ero ainakin omaan nuoruuteen. Silloin ei ollut mielihyväkeskuksessa samanlaista ruuhkaa ;-)

Vaikka olen täydellisen hurahtanut valokuvaamiseen etenkin luonnossa, aion edelleen jatkaa kokemusten keräilyä. Esimerkiksi vuosikymmenten varovaisten ruokakokeilujen jälkeen olen vihdoin heittäytynyt vähän isommin uusien makuelämysten pariin. Huono makukokemus ei ole hukkaretki sielläkään, vaan vain opaste toiseen suuntaan :-)

Ihanaa alkanutta viikkoa!

Kaikki luonto ei jaksa turismia

Tänään aurinko hymyili ja tuuli puhalsi - kylmästi. Onneksi ihminen osaa vaatettaa itseään, joten kevään kylmyys ei ole ongelma.

Muutaman paikan kiersin kevättä tarkkailemassa. Jossain paikassa olin hyvään aikaan ja jossain toisessa huonompaan aikaan.

Lintutorneilla ja luontopoluilla liikkumisessa on mukavaa, kun samanhenkiset toisilleen tuntemattomatkin ihmiset tervehtivät toisiaan ja jopa vaihtavat lyhyesti luontokuulumisia. Kunnioitetaan luontoa ja toinen toistemme luontorauhaa. Autetaan, kerrotaan ja kuunnellaan - sopivan hiljaa. Luonto ei tule lähelle, jos olemme siellä kuin kotonamme...

Eli tänään oli hyviä luontokokemuksia ja sitten niitä turistikokemuksia, jolloin lapset päästettiin leikkimään ja kiipeilemään lintutornin rakenteisiin. Sehän on selvää, että linnut eivät pidä siitä ja pysyttelevät kauempana - ehkä jopa jatkossakin, vaikka kukaan ei enää häiriköisikään. Sinänsä surullista, että tavallisen tallaajan ulottuvilla olevat luontopaikat muuttuvat oleskelupaikoiksi, joissa lintuja, muista eläimistä puhumattakaan, ei enää näe. Kaikki luonto ei jaksa turismia, luonto haluaa luontoilla :-)

Palkattoman 'työn' korvaamattomuudesta...

Säästössä odotellut vuosilomapäivä tuli tarpeeseen :-) Valokuvausta tuli harrastettua kaikkien voimavarojen edestä :-)

Olen myös mietiskellyt suomalaista työelämää ja politiikkaa. Meidän pitäisi suorittaa leipätyötämme yhä enemmän ja yhä pitempään. Jonkun kosketuksensa todellisuuteen kadottaneen politiikon mielestä se toisi lisää tuottavuutta ja innovaatioita. Kukaan ei laske muun tekemisemme arvoa sen enempää rahallisesti kuin yhteiskunnallisestikaan.

Esimerkiksi minä niinkuin monen moni muukin luontobloggari tuottaa valtavasti sisältöä luontokokemuksiin niille, jota eivät itse pääse matkaan. Ja niille jotka ovat matkassa jossain muualla kuin me. Uskon kovasti, että sillä on merkitystä niin yksilötasolla kuin isomminkin yhteiskunnassa. Silti se ei paina missään. Maailma olisi muka parempi paikka, kun jättäisimme harrastuksemme vähemmälle ja tekisimme työnantajallemme enemmän tunteja viikossa/kuukaudessa. Minä en näe tuossa mitään järkeä.

Entä sitten lasten harrastuksiin uponneet työkuukaudet, koulujen vanhempainyhdistysten toimintaan tehdyt satsaukset tai muuten vain yleiseen hyväntekeväisyyteen suunnatut voimavarat?

Minä uskon tekeväni oman työni tuottavammin ja innovatiivisemmin, kun pääsen toteuttamaan myös muita osaamisiani ja intohimojani. Lisäksi nuo 'harrastustouhut' tuovat joillekin jotain lisää, kun tuon terveiseni jokaiselta luontoreissultani. Se ei näy suoraan valtion budjetissa, mutta on omalla tavalla merkittävää, kuten kaikkien meidän vapaaehtoistyömme ja muut talkoopuhteemme.

Tämän 'merkiksi' kaikille meille Helsingissä estottomasti perjantaina esiintynyt västäräkki. Kaikkialla Suomessa se ei ole ehtinyt vielä esittäytymään tänä keväänä. Upeaa viikonlopun jatkoa!

Kevään ensimmäinen sammakko

Lomapäivä :-) Aaamulla nukuin kunnolla ja heräilin hitaasti aamun uutisten parissa. Kahvia - tai sellaista maito-maito-kahvia - tai tarkemmin sanottuna soijamaito-soijamaito-kahvia join siinä samalla tietenkin. Sopiva sekoitussuhde on noin 3/4 lämmintä (soija)maitoa (tavallinenkin käy) ja 1/4 kahvia ;-)

Kymmenen aikoihin olin hereillä, tehnyt viimeisimmät varmuuskopioinnit saadakseni muistikortit tyhjiksi, ladannut kameran toisenkin akun, pakannut varavaatteet ja eväät ja vihdoin valmis lähtemään :-)

Ensin suuntaa Viikkiin Helsinkiin ja sieltä Suomenojalle Espooseen. Aurinko paistoi ihanasti, mutta tuuli puhalsi kovaa erinomaisena vastapainona. Varavaatteisiin ei tarvinnut kajota: ei palellut, en kaatunut enkä astunut märkään ;-) Niin siinä käy, kun varautuu :-)

Jos vain uusia tämän vuoden havaintoja luettelen, niin siinäkin riittää :-) Sinivuokkoja, leskenlehtiä, räkättirastaita, västäräkki, nokikanoja, naurulokkeja, tukkasotkia, punasotkia, harmaasorsia, lapasorsia, Ja rauhallinen sammakko :-)

Kokonaista kaksi kuvaa olen nopeasti käynyt läpi, venyi matkoineen ihan työpäivän mittaiseksi tuo retki :-)

Pieni ja karvainen... :-)

Pitäisi ehtiä vaihtamaan tuo blogin banneri johonkin keväisempään ja vähälumisempaan :-)

Sillä aikaa palaan vanhempiin kuviin, vajaan kuukauden päähän. Kuvissa metsämyyrä, pieni kuin mikä. Levittää vaarallista myyräkuumetta ja varmasti löytää tiensä talven aikana kesämökkeihin. Mutta suloinenhan tuokin... :-)

On siis pienempi kuin metsähiiri...

Sovussa ja sitten ei

Aurinko paistoi tänään ja paljon. Kodin etätyöpisteeltä näkyy pihalle ja aurinkoista keliä ei voinut olla huomaamatta. Koiran pissatuskäynnillä tunsin myös kelin lämpöisyyden, ensimmäinen lämmin kevätpäivä :-) Ei haittaa, että illaksi sää muuttui sateiseksi. kevät on kuitenkin matkalla...

Perjantain olen lomapäivällä ja jos sää hellii silloin missään parin tunnin ajomatkan päässä, minut ja kameran löytää silloin sieltä ;-) Esimiehen kanssa on sovittu, että voin pitää vapaata nyt keväällä vähän enemmän. Siitä olen kovasti kiitollinen :-)

Leikittelin väriköyhän kuvan kanssa ja kokeilin mustavalkoista. Kontarstia olisi pitänyt olla varmaankin enemmän... Joutsenet valitsivat lentäessään huonon suunnan aurinkoon nähden, enkä saanut sellaista kuvaa, jonka olisin mieluusti halunnut. Mutta sain tämän, tällä mennään ;-)

Tässä joutsenten kähinäkuvassa ei ole taustalla häiritseviä puita. Poseeraus tuli taas vähemmän suotuisassa asennossa aurinkoon nähden, mutta tilannekuvasta tämä käy hyvin :-)

Ihanaa keväistä viikon jatkoa!

Kauniit värit...

Töyhtöhyyppä näyttää kauempaa ihan mustavalkoiselta. Lähempi tarkastelu auringon valossa näyttää jotain ihan muuta. Ehkä meidän ihmistenkin pitäisi näyttää järjen valoa pimeältä näyttäviin kohtiin ja katsoa, mitä värejä ja kauneutta sieltä silloin löytyykään...

Klikkaa kuva isommaksi :-)