Yyterin (vähintäänkin) kahdet kasvot

Porin Yyteri on herättänyt minussa kaksijakoisia fiiliksiä. En pidä turistiruuhkista enkä yleistrendeistä. Keskellä kesää en voisi kuvitellakaan astuvani Yyterin kauniille rannoille. Syksyn hiljaisuuden myötä arvasin lähteä katsomaan kunnolla, mistä oikein on kysymys.

Ensin näkyi sitä perinteistä Yyteriä. Ihan kaunista ja ihan kivaa.

Matkalla rannalle.

Näkymä dyyneiltä.

Pilvisen aamun rantanäkymiä.

Kenkiä on nähtävästi todella helppo unohtaa Yyterin hiekoille ;-)

Iltapäivällä aurinkokin pilkisteli ja rannan tutkimiseen syttyi ihan uusi kipinä.

Tähän asti minun näkökulmastani aika tylsää ja tavallista Yyteriä. Mutta kun jaksaa kävellä ja käyttää aikaa, näkymät voivat parantua :-)

Ei tosin ihan heti...

Kun aurinkorannikon viehätys katoaa, minun innostukseni nousee. Kaikki perustavallisuudesta poikkeava on yhtä juhlaa :-)

Kun jonkun mielenkiinto luontoon päättyy, toisella se vasta alkaa. Eläköön me ja kaikki erilaisuus :-)

Pixie-koira mukana reissussa

Koira oli mukana reissussa matkailuautolla. Ensimmäinen päivä oli sille jännittävä. Auto oli sille ihan uusi eikä se malttanut juurikaan makoilla matkan aikana. Illalla olikin sitten väsynyt koira, etenkin, kun pysähdyspaikkakin oli sille ihan yhtä uusi. Mökkireissuilla on ollut vain kaksi matkapäivää ja monta perilläolopäivää. Nyt matkustettiin melkein jokaisena päivänä ja aina saavuttiin uuteen paikkaan. Mutta hyvin se alkoi alun jälkeen sujua.

Toisena matkapäivänä Pixie makaili paikallaan jo melkein koko ajomatkan ajan. Päätään se ei kuitenkaan laskenut lepoasentoon, nukkumisesta puhumattakaan. Pientä sinnittelyä koko ajan.

Kuvat ovat kännykällä napsittuja. Vasta jälkikäteen tuli ajatus, että tämähän oli ihan olennainen osa meidän matkaamme :-)

Tässä ollaan viittä vaille valmiina lähtöön.

Tässä istutaan turvavöissä lemmikkiketun kanssa.

Vielä ehtii kurkistaa ikkunasta ulos ennen liikkeelle lähtöä :-)

Matka sujui mallikkaasti ja valppaasti.

Ensimmäisellä leirintäalueella otettiin rennosti, pientä naisellista siistiytymistä ;-)

Toisen päivän aamuna suunnattiin Vaasan Raippaluodolle.

Siellä käytiin tietenkin jaloittelemassa koko porukalla.

Tässä vielä kuva viimeisen illan leirintäalueen rantakallioilta. Ollaan Pyhäjärven rannalla ja Pixie nauttii veden saalistamisesta aivan mahdottomasti :-)

Nautinnollista viikonlopun jatkoa!

Merenkurkun maailmanperintökohde ja De Geer

Svedjehamnin sataman kyljessä on Saltkaretin näkötorni, josta on näkymä suoraan Unescon maailmanperintöalueelle Merenkurkkuun. Se oli varsinainen syy, miksi ajoimme juuri tänne.

Näkötorniin oli helppo kiivetä. Sinne ei kiipeilty mitään tikapuiden tapaisia rakennelmia pitkin, vaan ihan kunnon portaita, joiden askelkorkeuskin oli oikein miellyttävä. Lukemani mukaan torni on 20 metriä korkea.

Tähän Unescon maailmanperintökohteeseen kuuluu Merenkurkun alueen lisäksi Ruotsin Korkea rannikko, jotka yhdessä muodostavat maailmanperintökohteen High Coast – Kvarken archipelago (Korkea rannikko – Merenkurkun saaristo). Merenkurkun alue hyväksyttiin Suomen ensimmäiseksi maailmanperintökohteeksi vuonna 2006.

Alueesta tekee erityisen sen geologiset De Geer -moreenimuodostelmat, joista tiivistelmä tällä lyhyellä videolla. Olemme tänä kesänä taklanneet näitä suomalaisia maailmanperintökohteita  huomaamattamme muutenkin (Vanha Rauma ja Sammalahdenmäen hautaröykkiöalue) ja jo aikaisemmin vierailulistalla on ollut Petäjäveden vanha kirkko. Seitsemästä suomalaisesta maailmanperintäkohteesta meillä oli nyt käsillä neljäs.

Nyt kuvia näkötornista otettuna. De Geer -moreenit näkyvät sieltä paremmin kuin satamasta käsin. Pari kuvaa mukana myös koko satama-alueesta. Maa kohoaa tällä alueella noin metrin sadassa vuodessa, joten maisema muuttuu jatkuvasti.

Nyt ei haittaa, vaikka välillä sataakin. Näissä muistoissa on vielä paljon kerrattavaa :-)

Upeaa alkavaa syysviikonloppua!

Svedjehamnin satamassa

Raippaluodolla suunnistettiin merelle asti. Kohteena oli Svedjehamn Björköbyssä. Venesatama oli kaunis, erityisesti kohteena ollut Saltkaretin näkötorni oli ihan siinä vieressä. Sen näköaloista seuraavassa julkaisussa.

Svedjehamnissa matkailuauton astinlauta jäi jumiin ja aiheutti jatkuvan huutavan hälyytyksen. Tilanteeseen oli siis pakko reagoida. Mies keksi kuin keksikin ratkaisun, jolla astinlauta ei ollut käytettävissä, mutta jonka myötä meidän ei tarvinnut kuunnella ylimääräisiä hälyytyksiä. Helpotus oli suuri. Samaan aikaan oli iso huoli siitä, kuinka kestävä tuo väliaikaisratkaisu olisi ja joutuisimmeko jopa keskeyttämään matkamme sen korjaamiseksi.

Tämän kohteen jälkeen suuntasimme Poriin suunniteltua aikaisemmin ihan varmuuden vuoksi. Mutta muutokset suunnitelmiin ovat matkailun arkea, niitä ei kannata pelästyä tai arastella.

Kuvia Svedjehamnista:

Matkailuautolla Suomen syksyssä ihan ensimmäistä kertaa koskaan

Aikaisempina vuosina olemme varanneet kesäksi jostain päin Suomea vuokramökin ja tutustuneet sen lähiympäristöön. Tänä vuonna päätimme vaihtaa mökkeilyn vuokrattuun matkailuautoon. Noviiseina meillä oli paljon opeteltavaa. Esimerkiksi:

1. Leirintäalueilla on syksyisin paljon tilaa. Kannattaa kartoittaa tilanne leirintäalueella ensin kunnolla ja vasta sitten päättää, mihin leiriydytään. Tilaa saattaa löytyä yllättävästi ihan kulman takaa.
2. Ennen liikkeelle lähtöä kannattaa tarkistaa, että
• sähköpiuha on kerittynä ja paikoillaan
• tasoilla ei ole mitään kurveissa tai kiihdytystilanteissa helposti siirtyvää/putoavaa tavaraa
• koira on turvavöissä, ennen kuin lähdetään liikkeelle (ei unohtunut, oli vain läheltäpiti-tilanne).
3. Moni leirintäalue sulkee porttinsa jo elokuun lopussa
4. Viimeistään syys- ja lokakuun vaihteessa tulee aukiolevillekin leirintäalueille monesti selviä rajoituksia.
5. Kaikille leirintäalueille koirat eivät ole tervetulleita
6. Ns. puskaparkissa ollessa autoon ei saa verkkovirtaa ja fasiliteetit ovat siltä osin rajoitetut
7. Kemiallisen wc:n tyhjennys on tarpeen aika ajoin. Kaikilla leirintäalueilla ei ole mahdollisuutta siihen.
8. Harmaan veden (pesuveden) jättö ei myöskään ole mahdollista kaikilla leirintäalueilla.

Siinä muutamat tärpit näin aloittelijan näkökulmasta.

Aloitimme reissun Ähtäristä, mutta aloitan tämän tarinan Vaasan Raippaluodosta. Saavuimme ensin maailmanperintöporttiin Raippaluotoon.

Raippaluodon silta on Suomen pisin silta (1 045 m).

Maisema sen lähellä oli häkellyttävän kaunis. Löysin paikan uudelle kodillemme, mutta se ei taida onnistua.

Sielu ja mieli lepäsivät noissa maisemissa. Tuonne olisi voinut jäädä :-)

Ihana, elvyttävä loma

Melkein viikko irti somesta ja kuvienkäsittelystä. Lomaa yhdessä miehen ja koiran kanssa, irtiottoa arjesta ja raskaasta vuodesta. Mahtavia maisemia ja sää oli mitä parhain. Olen elpynyt paljon, itse asiassa ihan huomattavan paljon.

Loma oli suunniteltu ja sovittu kalentereihin jo keväällä, kun päätimme lomailla kesällä hieman vähemmän ja lisää sitten syksyllä. Emme ollenkaan arvanneet silloin, kuinka ehdottoman hyvä päätös tuo oli.

Aloitimme Ähtäristä, siirryimme Tuuriin ja teimme pikaisen tutustumiskäynnin kyläkauppa Keskiseen. Vaasassa nautiskelimme Raippaluodosta ja Porissa Yyteristä sekä Reposaaren linnakepuistosta. Yövyimme myös Pöytyällä ja vierailimme Alastaron moottoriradalla. Tämä oli ensimmäinen matkailuautoreissumme koskaan ja opimme sillä paljon. Ehdottoman hyvä reissu, kiitos miehelle ja koiralle (joka kyllä jaksoi pitää aika ajoin todella kärsimätöntä ääntä, mutta enimmäkseen käyttäytyi ihan mallikkaasti).

Kuvia tuli otettua muutama ja vähän vielä lisää ;-) Sain kuvat juuri ladattua tietokoneelle, huomenna alkaa niiden selaaminen. Myöhemmin sitten lisää kuvia ja tekstiä lomamatkasta tänne blogiin. Huomenna palaan myös lukemaan muiden blogeja mahdottoman hyvän lomatauon jälkeen.

Syksyn kauneutta Vaasan Raippaluodossa.

Mahdottoman hyvää viikonloppua! Rentoudutaan :-)