Terveisiä Rovaniemeltä :-)

Tänään illalla kahdeksan jälkeen tulin kotiin Rovaniemen reissulta. Mahdottoman hyvä reissu oli, todella antoisaa äiti-tytär-aikaa. Kuvia tuli kohtuullisesti, ei mitään ilotulitusta. Kaikki kuvat ovat vasta koneen uumenissa. Huomenna ehkä pääsen porautumaan niihin.

Tänään näin Rovaniemellä taviokuurnia. Pakkasta oli noin 20 astetta, mutta pukeutuminen on selvästikin puoli ruokaa ;-) Huomenna täällä etelässäkin on jo kylmempää...

Pakkaamista ja loppiaisen fasaani

Koira aavistaa, että joku (=tytär) on lähdössä. Se on mahdottoman levoton ja vahtii tytärtä silmä kovana...

Minä yritän pakata. Muistaisinpa ottaa mukaan jotain muutakin kuin kameran ;-) Pelkään aina pakkaavani liian vähän ja päädyn pakkaamaan aivan liian paljon tavaraa mukaan. Jälleen kerran pyrin minimalistisuuteen. Muutaman päivän reissulla ei paljoa tarvitse. Sitä paitsi Rovaniemelläkin on kauppoja, jos jotain sattuisi unohtumaan :-)

Loppiaispäivänä fasaani äityi naapurissa aivan kuumaksi. Huuteli, hirnui ja paiskoi siipiään. Aurinkokohan sen moiseen touhuun yllytti? Jossain kauempana joku toinen fasaani huuteli takaisin. Huutelun jälkeen sille iski nälkä ja se kävi syömässä pika-aterian taas sen verran piilossa, että kuvaaminen oli vaikeaa. Säännöllisin väliajoin se nosti kuitenkin päänsä ylös tarkkaillakseen ympäristöään. Silloin sain napattua kuvan - sen päästä. Liikahdin varomattomasti ja fasaani hermostui - tuli muutaman askeleen lähemmäs tarkkailemaan minua ja päätti sitten hölkätä pois...

Ihan hirrrrrrrrveän kylmää...

Ulkona siis on kovasti kylmää, sisällä tarkenee, onneksi :-) Kävin kameran kanssa lintuja kyttäämässä, mutta kuvat ovat edelleen kamerassa enkä niitä vielä toviin ehdi sieltä purkamaankaan.

Pikkutikka kävi eilen kylässä - nopeasti ja huonossa kuvakulmassa. Vaan ei niillä kuvilla niin väliä - kiva kun tuli takaisin :-)

Huomenna on sitten viikon lepäilyn jälkeen työpäivä. Ei orientaatio meinaa millään viedä ajatuksia vielä sinne suuntaan. Huomenaamulla viimeistään se totuus valkenee... Sitten lähdenkin tytön mukana Rovaniemelle pidennettyä joululahjaviikonloppua viettämään.

Itse kuorrutettu sydänkranssi on ollut kaikenlaisten lintujen suosiossa. Nyt käpytikkakin on löytänyt sen ja nakuttelee sitä päivittäin. Sitäpaitsi käpytikka on jo paljon rohkeampi eikä välttämättä liikahda mihinkään, vaikka saavun kuvauspaikalle kesken sen ruokailun. Jatkaa tyynenä nakutteluaan ja minun ilahduttamistani.

Kuvissa ei kuitenkaan tällä kertaa ole minkäänlaista tikkaa vaan ihan perinteisesti tinttejä :-)

Varokaapa muuten liukkaita kelejä, jos olette lähdössä liikenteeseen - keli lauhtuu ja aiheuttaa omat hankaluutensa...

Uusi pihavieras: Pikkutikka

Käpytikka kävi tänäänkin ruokailemassa ja tyrkkäsi itsensä ihan kuvattavaksi asti. Vaan paljon kävi paikalla muitakin lintuvieraita. Kävin aina talviurheilukisojen välissä (tulivat siis televisiosta) pihassa kuvaamassa. Noihin lyhyisiin kuvaushetkiin tupsahti paikalle myös minulle uusi pihavieras: pikkutikka.

Ensi kuului tikan ääntä, sitten lehahti paikalle lintu, joka näytti tikalta ja sitten ei. Liian pieni käpytikaksi ja liian vähän siinä oli punaistakin. Päättelin heti, että pikkutikkahan sen täytyy sitten olla ja saman vahvisti lintukirja sitten kuvausten välillä.

Vikkelä otus tämäkin ja popsi mielellään kaikkein taaimmaista rasvapötkylää, jota on vaikea saada kuviin mukaan paitsi siirtämällä kuvauspaikka huomattavasti oikealle entisestä paikasta. Tikan vieraillessa paikkaa oli turha yrittää, se olisi häipynyt saman tien, Joten ensimmäisen vierailun jälkeen siirsin kamerajalustan parempaan paikkaan ja vain toivoin parasta. Tulihan se uudelleen kuvattavaksi sitten myöhemmin, mutta parhaat kuvat sain kuitenkin sen ollessa vasta matkalla sinne taaimmaiselle pötkylälle (kaupasta ostettu valmispötkylä, josta käpytikkakin tykkää...).

Katsastaessani kuvia koneella huomasin, että yksi linssilude oli tunkenut itsensä mukaan kahteen ensimmäiseen kuvaan. Sopihan sinne :-) Pikkutikka lienee naaras, sillä sen päälaella ei ole punaista, kuten koiraalla.

Olipa jännittävä päivä uuden tuttavuuden myötä :-)

Käpytikka kylässä lumisateessa

Räntä- ja lumisateet olivat iloista touhua verrattuna eiliseen vesisateeseen! Paljon, paljon kivempaa - ainakin näin vapaapäivänä, kun ei tarvitse miettiä sitä, kulkevatko junat ja jos, niin mihin suuntaan.

Valokuvaaminen jäi vähään, mutta ei se haittaa. Käpytikka tuli keikistelemään - tai paremminkin pohtimaan, miten pääsisi sydänkranssiin nokiksi. Vähästä valosta ja satavasta lumesta huolimatta kuvasato oli vallan antoisa. Ensimmäisen kerran kun liikutin kättäni, tikka lennähti mongolianvaahteraan piiloon. Onneksi osasin olla alun ihan hyssyn kyssyn... :-)

Käpytikka palasi myöhemmin takaisin ja oivalsi silloin, miten pitää asettua voidakseen napostella kranssia mahdollisimman helposti. Ehkä se tulee uudelleen yhä helpommin :-)

Valotonta, sadetta, lunta ja sitten pakkasta...

Eilen oli valotonta, tänään valotonta ja märkää. Huomisen on siis oltava jo kauniimpi ;-)

Olen saanut aikaiseksi monenlaista valokuvien kanssa tänään - päivä on ollut täydellinen muun muassa kuvien lähettämiseen kuvapankkeihin.

Tänään olen päässyt kunnolla kiireettömyyden makuun. Aivotkin alkavat raksuttaa aivan uusia ratoja ja löytää toivottuja oivalluksia, kun suorittamisvaihde jää kokonaan pois. Nyt on ollut niin paljon aikaa, ettei hyviä asioitakaan tule enää suoritettua. Pieni sisäinen suorittajani kun tuppaa tunkemaan itsensä mukaan melkein joka paikkaan... Etenkin nuo kuvapankit tuppaavat välillä menemään hieman suorittamisen puolelle, sen verran hidasta ja puuduttavaa touhua se välillä on :-)

Lumi on sulanut vauhdilla ja jalkakäytävät ovat jo sulat. Huomenna on tulossa lunta ja ylihuomenna pakkasta. Ei tässä paljonkaan ehdi yhdenlaiseen säähän tottua ;-)

Pähkinänakkelin kuvia vielä muutama. Kun keli passaa paremmin valon puolesta, menen takaisin kuvaamaan lisää. Näitä hämäräkuvia on otettu sen verran, ettei enempää kaipaa. Niin usein nakkeli näyttää niissä aivan tärähtäneeltä liian pitkän valotusajan vuoksi. Sen vuoksi kaikki paremmat kuvat ovat juuri tällaisia pönötyskuvia. Mutta näillä mennään :-)

Pähkinänakkeli

Tämä päivä oli harmaa ja vähävaloinen, mutta toistaiseksi ehdottomasti tämän vuoden paras päivä! Lähdin merta edemmäs kalaan lintukaverin toistuvan kannustuksen houkuttelemana, pähkinänakkeli kuulemma oleilee keskustan toisella puolella. Nyt vihdoin sain itseni matkaan, univelat ovat menneitä :-)

Nakkeli löytyi yllättävän helposti. Toinen kuvaaja oli jo paikalla osoittamassa, missä kannattaisi kuvata. Nakkelia ei ollut siihen mennessä näkynyt. Vein ruokintapaikalle pähkinöitä ja ennen kuin ehdin takaisin kamerajalan luo, nakkeli oli jo paikalla. Hyvä ruoka, parempi mieli nakkelillakin :-)

Keli oli heikko nakkelin kuvaamiseen. Valo ei meinannut riittää millään, eikä nakkeli poseeraa kauaa paikallaan. Muutama kelvollinenkin kuva otoksista onneksi löytyi. Pitkän kuvien kahlaamisen jälkeen rajasin ja oikaisin kaksi kuvaa esittelykuntoon - ihan ensimmäiset nakkelikuvani koskaan :-)