Osaamattomia oravia ja Halikonlahden keväisiä joutsenkuvia

Tänään olen tyytynyt tuijottelemaan luontoa ikkunan läpi ja ruudun kautta.

Kolme oravaa vipelteli päivän mittaan pihalla. Vain yksi osaa käyttää oravien ruokintamaattia. Toinen ei yritäkään ja kolmas liukastelee ja melkein putoilee, vaan ei yhtään ymmärrä, miten pähkinöihin pääsisi käsiksi.

Kuvien käsittelyvuorossa oli toukokuinen Halikonlahden kansio. Sain siivottua turhia kuvia ihan mukavasti kansiosta ja siivouksen jälkeen kävin käsiksi kyhmyjoutsenen kuviin. Aurinkoinen päivä heijastuu melkein valkoisista sulista voimalla. Ihan puhki palaneita kuvat eivät kuitenkaan onneksi olleet.

Joutsen oli aika kurainen, joten se ei ollut kevään siistein yksilö ;-)

Kehnon (kuvaus)päivän hyvä loppu :-)

Tänään ei ollut mono syönnillään valokuvauksen suhteen. Matka oli liukas kuin mikä eikä perillä näkynyt kameran ulottuvilla mitään kuvattavaa. No, opinpahan jotain. Muutakin kuin liukkaan kelin ajamista ;-) Onneksi kotimatkalle lähtiessäni tien jäinen pinta oli saanut jo hiekoitusta...

Kotona löysin yhden väärään paikkaan tallennetun kuvan perusteella useammankin viime toukokuun kuvakansion, joiden käsittely on kevään kiireessä jäänyt aivan kesken. jotain hyvää siis tässäkin päivässä :-)

Yhden kansion kuvat kävin läpi ja muutaman (?) kuvan rajasin, terävöitin ja valkotasapainotin julkaisukuntoon asti. Ei loppujen lopuksi huono päivä ollenkaan :-)

Kannattaa klikata suuremmiksi.

Pyöräilijäkansaa nämä hämäläiset

Miten ihminen voikaan vielä tässä iässä varata aikansa ihan liian tiukalle? Koko tammikuun ajan kalenteri on soinut kireyttään. Syynä olen ollut ihan itse. Hyi minua.

Tänään olin hektisesti kaivatulla vuosilomapäivällä. Kuvaamisesta ei tullut mitään, mutta ehdin ajattelemaan, olemaan ja tekemään kiireettömästi. Mieleen palasi kovasti tärkeitä asioita ja elämä tuntui taas muutenkin ihan erilaiselta. Paremmalta :-)

En kehtaa enää laittaa koskikarojen kuvia blogiin, vaikka niitä riittää niin paljon. Täytyy olla jotain vaihtelua.

Viikko sitten sunnuntaina kävin paikallisella rautatieasemalla (jossa ei siis enää myydä lippuja) ihan kameran kanssa. Mahdottoman monta ihmistä on tammikuisena viikonloppuna tullut asemalle pyörällä ja lähtenyt junalla muualle... Itse asiassa aseman seutu täyttyy pyöristä mihin aikaan tahansa viikosta ja vuodesta. Vai täyttyykö se? Vai pysyykö se vain aina täynnä?

Tänään olen ehtinyt...

Tänään olen ehtinyt - eläköön etäpäivät :-) Aikaa riittää kolme tuntia tavallista työpäivää enemmän, mutta väsymystä tulee aivan mahdottomasti vähemmän (kyllä se matka-aika vain väsyttää torkuista huolimatta). Päivä pelastaa aina viikon kuin viikon :-)

Hämeenlinnassa on tämä vuosi Luonto ja vesi -teemavuosi. Ja sehän sopii minulle :-) Avoimet virtaavat vedet ovat talvisäiden suola, minä olen vakiovieraillut nyt tuolla Vihavuoden koskella. Etenkin aurinkoisella kelillä mustavalkoisuus on näkymistä kaukana. Mutta pilvisen kelin mustavalkoisuuskin on juoksevan veden äärellä ihanampaa ja kauniimpaa kuin muuten :-)

Tammikuussa talvi taittuu. Helmikuu hymyilee jo aurinkoon päin. Ja siitä se kevät sitten lähteekin :-)

Minun mielialaani talven tulo ja pimeys vaikuttaa melankolisesti. Joillakin sama ilmiö puskee vielä kovempana kevään tullen. Selviydytään keväästäkin, eikö vain!

Koskikarakin näyttää ihmettelevän näitä nykyisiä säitä ;-)

Aikapulaa ja koskikaraa

Olen käyttänyt viime aikoina vuorokausien tunnit kovin tarkkaan. Ja silti paljon jää tekemättä... Niin makaa kuin petaa?

Uusi valokuvaprojekti on syönyt ja syö jonkin aikaa oman osansa. Heikoissa keleissä kuvattujen lukemattomien kuvien selaaminen ja läpikäyminen vie ehdottomasti osansa. Ja sitten on ne kaikki perheellisen ihmisen vakiokuviot (ylenpalttista siivoamista lukuunottamatta)...

Sikurinan kirja on vielä lähettämättä ja huomenna on toisen blogin arvontaan osallistumisen viimeinen päivä. Arvonta lienee joskus viikonloppuna.

Olen kuvannut koskikaroja jokainen viikonloppu olisiko neljän viikon aikana... Milloin on pilvistä, milloin aurinkoista, mutta niin kylmää, että höyrystyvä vesi muodostaa kuvaajan ja kuvattavan väliin ylimääräisen sumentavan verhon... Edelleen odotan pääseväni kuvaamaan karoja hyvässä valossa. Sillä aikaa pari koskikaran kuvaa tähän viime lauantailta, joka pysyi tuhdin pilvisenä, kunnes päätin poistua kuvauspaikalta.

Kelit ovat muuten tupsahtaneet plussan puolelle ja räntää räiski taivaalta aamulla niin, että melkein ihoon sattui... Missä on se tavallinen keskiverto talvikeli???

Sopivia säitä loppuviikkoon!

Arvonnan on voittanut...

Iso kiitos kaikille kirjan arvontaan osallistuneille! Joitakin kirjoja ei voi edes käytettynä luovuttaa edelleen ihan kenelle tahansa - niille pitää löytää hyvä koti :-) Siitä tässäkin oli ensisijaisesti kysymys.

Koska tänään on jopa Hämeenlinnan rautatieaseman kaikkien kellojen mukaan jo 24.1.2016, suoritimme mieheni kanssa arvonnan. Uskokaa pois, mikään noista kelloista ei ole pysähtynyt. Käyvät varmaan eri aikavyöhykkeiden aikaa ;-) (Ovat käyneet jo pitkään...)

Minä kirjoitin nimet ja arpojen numerot (1 tai 2) paperille ja leikkasin osallistumisliput ja taittelin ne samankokoisiksi. Sekoitin ne moneen kertaan ja onnen poikana toiminut mieheni hämmenteli niitä vielä vähän lisää. Sitten nosti suuren vastuunsa tuntien voittaja-arvan.

Voittaja on Sikurina! Onneksi olkoon! Laitan sinulle sähköpostia kysyäkseni osoitteesi, johon lähetän kirjan :-)

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Aurinko yllätti iloisesti :-)

Päivä oli 'lämmin', mutta pilvinen. Minkäs sille voi. Mikään ei luvannut etukäteen sitä pilvien raottumista, mikä kuitenkin auringonlaskun aikoihin tapahtui. Huomasin auringon pilkistelevän jo lähtiessäni kuvauspaikalta kotiin. Päätin ajella pikkuteitä, josko auringon suuntaan avautuisi jokin kaunis, kuvattava maisema. Ja kerran sellainen matkalle osuikin :-)

Päivän iloinen yllätys, auringon pilkahdus, on näin dokumentoitu ja todistettu. Voisiko mieli enää enempää positiiviseen kääntyä :-)

Ihanaa viikonlopun jatkoa!