Isän siunaustilaisuus, suku ja kaipuu

Isän hautajaiset olivat tänään. Paikalla olivat kaikkein lähimmät, tärkeimpänä vieraana Juha, isän ainoa elossa oleva veli.

Päivä oli raskas ja antoisa. Ihanaa, että koko oma perheeni oli paikalla. 🥰

Keräännyimme paikalle eri paikoista. Minä, mieheni ja poikamme saavuimme Hämeenlinnasta. Tytär saapui Helsingistä. Juha on paikallisia. Veli vaimoinensa ovat ulkomailta, nyt mökkeilemässä Keski-Suomessa.

Hyvästi isä, ikävä on iso 🤍.

Runsaiden sateiden jälkeen aion suunnata itseni metsiin. Toivon löytäväni sieniä, mutta myös kaikkea muuta kesän etenemisestä kertovaa.

Lomaa on jäljellä muutama päivä. Siinä on oikein kylliksi 💖

Rentoutumista laiturilla ja vaatekartoitusta hautajaisia varten

Olen pyrkinyt ottamaan rennosti tämän laituriloman. Lepääminen ja tekemättä jättäminen ovat minulle vaativia juttuja jollen ole ihan mahdottoman väsynyt ja uupunut. Pitäisi kuitenkin himmata kierroksiakin välillä. Ja tehdä isojen urakoiden sijaan pieniä, kevyitä juttuja.

Olen oleskellut pienellä laiturilla paljon. Jopa salakuvaajaksi hetkeksi heittäytynyt miehenikin huomasi sen. Kelin mukainen pukeutuminen on kaiken a ja o. Silloin ei palele ja on mukavaa olla.

Pilvisellä kelillä voi lueskella rennosti selällään, kun aurinko ei häikäise. Aurinkoisella kelillä pitää kääntyä vähän peittelemään aurinkoa.

Uimassakin olen pulahtanut jo kahtena päivänä. Kaksi uimakertaa kesän aikana alkaa jo hipoa viimeisen kymmenvuotiskauden ennätyksiäni. Wau, ihan on sisäinen sankarini löytynyt ja syttynyt, kun olen uskaltautunut epämukavuusalueelleni!

Kuvat ovat mieheni ottamia, kiitos hänelle taiteellisesta urakoinnista!

Ostin Jyväskylän reissullamme itselleni yksinkertaisen, puoliarkisen, mutta monikäyttöisen mustan mekon, jota voin käyttää hautajaisten jälkeen vaikkapa töissä. Musta kuuluu kuitenkin ihan vakioväreihini, jos sitä nyt voi sanoa väriksi. Laituriloman jälkeen alkaa nopea kartoitus perheen miesten kaapeista, löytyvätkö sinne säilötyt tähän tilaisuuteen soveltuvat vaatteet helposti tai edes vaikeasti.

Heinäkuun loppu taitaa jatkua epävakaisena, kuten tähänkin asti. Me olemme omalla lomallamme päässeet kokemaan säät helteestä viileään, rankkasateeseen ja ukkoseen asti, Rakeitakin taisi kerran tulla. Ihan perinteistä suomalaista heinäkuun säitä kai, jos ei lasketa muutamaa viime vuotta mukaan.

Ihanaa ja virkistävää heinäkuun loppua!

Vuokrattiin viikoksi kesälaituri - Pixietä jännitti kaikki uusi

Lomalla on puuhattu ja puurrettu jo melkoisesti. Ihmeen paljon olen palannut puutarhassa touhuilun pariin. Se on niinkin, että kun päätyy istuttamaan uusia kasveja, joutuu lämpimän kesän tullen hoivaamaan niitä taimia ihan molemmin käsin ja aktiivisesti.

Koska itse tarvitsen lomaan myös tekemättömyyttä, lomalle varattiin oma laituri viikoksi. Laiturilla on paljon helpompaa olla tekemättä mitään erityistä. Pihaakaan ei oikein voi laitella. Laiturilla kannattaa vuokraviikolla oleskella erityisen paljon, sillä muuten sen vuokraamisessa ei oikein olisi mitään järkeä.

Vuokralaiturin oheistuotteena tuli myös mökki. Mökki on ihan laiturin läheisyydessä ja siinä on isot ikkunat, joista näkee laiturille todella hyvin. Ihan kuin olisi laiturilla, vaikka onkin välillä mökillä.

Pakettiin kuuluu myös soutuvene, mikä sopii laituritunnelmaan aivan erinomaisesti.

Pixie nauttii laiturilla olemisesta, kunhan olemme siellä yhdessä ja rauhallisesti jotakuinkin liikkumatta. Sehän on onneksi helppoa. Minä nautin laiturilla olemisesta vieläkin enemmän. Olen viettänyt siellä aikaa jo melkoisesti.

Pixie tykkää enemmänkin olla vedessä. Seisoskelu ja käveleminen vedessä ovat sen suosikkijuttuja. Pixien houkutteleminen takaisin kuivalle maalle vedestä ei ole mikään helppo nakki.

Venekin käytiin tänään testaamassa. Pysyy pinnalla, on helppo soudettava, pienen säätämisen jälkeen siihen sai kiinnitettyä sähkökäyttöisen perämoottorinkin. Matka oli Pixielle äärimmäisen jännittävä.

Ihan illalla siirryimme Pixien kanssa isompaan makuuhuoneeseen lueskelemaan blogeja. Samalla pystyttiin kurkkimaan isojen ikkunoiden kautta säätä ja maisemia.

Pastori soitteli varatakseen meille keskusteluajan isän hautajaisien merkeissä.

Kuolinilmoituksen tekeminen äidin ja isän kotilehdessä on ohjattu ensisijaisesti itse tehtäväksi. Mihinkäs muuhunkaan surevat omaiset energiaansa käyttäisivät?  Valmiit mallit eivät toimi meillä, joten jostain täytyy loihtia joku asiakaspalveluhenkinen henkilökunnan edustaja auttamaan asiassa tai ilmoitus jää vain tekemättä. Täytyy yrittää muistaa tämäkin huomenissa.

Ns. joutenolo on tehnyt hyvää. Onneksi sitä on jäljellä vielä useampi päivä.

Olkapäät ja lonkat vihoittelevat erityisesti öisin. Tutut nukkumisasennot tekevät kipeää joskus heti, mutta enimmäkseen jälkikäteen. Yöllä unissaan on niin helppo kierähtää sille paremmalle nukkumiskyljelle nukkumaan. Aamulla huomaa sitten kivut oikein korkojen kanssa.

Miten sinun heinäkuusi sujuu? Oletko vapaalla vai velvoitteissa?

Isän kuolinpesän asioita ja paluumatkaa kesäisessä luonnossa 🥰

Sateista ja kylmää viikkoa luvattiin aikaisemmin, mutta nyt sää näyttää mukavalta ja kohtuulliselta. Sateita on tullut, mutta niitäkin tarvitaan. Mukavampaa, että sateet saapuvat sopivasti rytmittyen kuin jatkuvana vuotavana putkena suoraan taivaalta. Näin on oikein hyvä.

Tänään kävin Lahdessa hakemassa edunvalvontatoimistosta isän papereita ja avaimia. Ilmoitin saapumisestani etukäteen, mutta asian hoitaminen oli jotenkin sekavaa. Tieto ei ollut kulkenut ja edunvalvojakaan ei ihan muistanut, mihin oli vanhempieni asunnon avaimia jakanut. Hänen varaansa on laskettu isän taloudellisten asioiden hoitaminen ja hän unohtaa luovuttaneensa asunnon avaimet johonkin!? Autonkin avaimet oli luovutettu jollekin nuorelle miehelle (joka kuulemma on asiantuntija). Autossa mahdollisesti ollutta vanhempieni omaisuutta ei oltu varmistettu (ymmärtääkseni) ennen sitä talteen. Olen vihainen ja ärtynyt. Harmi, sillä edunvalvoja tuntui oikein mukavalta ihmiseltä. Mukavuus ei kuitenkaan riitä, jos luottamus rakoilee 😡.

Lahdesta takaisin ajaessani pysähtelin ja tein mutkia matkalla. Keli näytti minun silmiini äärettömän kauniilta ja halusin kuvata sitä. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja samaan aikaan tummat pilvet kerääntyivät taivaalle kuin kutsuakseen valon tanssiin kanssaan. Valon, pilvien ja sateen keskenään leikittely ei ole koskaan samanlaista. Vuoropuhelu ja askeleet menevät aina hieman eri tavoin. Joskus sataa paljon, joskus ei yhtään. Välillä aurinko loistaa isosti, joskus se jää varjoon.

Äärimmäisen keskikesän jälkeen luonnossa alkaa taas tapahtua minun silmissäni. Jokainen hetki on erilainen. Ja jokainen erilainen kuvakulma muuttaa kaiken. Tylsyys on ohi 💖.

Tässä maistiaisia kotimatkaltani.

Toki meille tulee isompiakin teitä. Kun on aikaa, ajelen mieluummin kauniita maisemareittejä ihan rauhassa ja kiireettömästi. Kiireisiä valtareittejä en jaksa edes kuvata.

Ihanaa keskikesän heinäkuuta 💖. Onneksi meillä ei kärvistellä sellaisissa kuumuuksissa kuin Keski-Euroopassa. Tämä lämpö on minulle ihan hyvä, eikä lomamatkoja etelään ole meillä varattuna tällekään kesälle. Mutta lämmönvaalijat saattavat kovastikin kaivata kuumempaa.

Millainen lämpötila on sinun mielestäsi paras kesän lomalämpötila ja miksi?

Kirpputori selvitettiin, puutarhan entraustyöt jatkuvat

Pojan ja minun kirpputoriprojektimme sujui oikein mainiosti. Joskus reilut 15 vuotta sitten kävin muutamakin kerran kirpputorilla myymässä yhdessä lasten kanssa. He vastasivat omien vanhojen lelujensa myymisestä. He valitsivat poistettavat lelut itse ja sitten yhdessä katsottiin, mikä päätyy roskiin ja mikä myytäväksi. Hinnoittelua mietittiin yhdessä. Se oli mainio tapa saada heitä karsimaan omaa lelukokoelmaansa. Minä maksoin kirpputoripaikan ja siksikin minulla oli aina myös omaa myytävää. Lapset saivat pitää omista leluistaan saamansa tulot. Eli olemme käyneet myymässä kirppiksellä yhdessä aikaisemminkin.

Pojalle on kertynyt ylimääräisiä kalastustarvikkeita vuosien aikana osin siksikin, että äiti on sponsoroinut niitä mielellään. Se on mahdollistanut välineiden ja vieheiden päivityksiä hieman omia budjetteja ahkerammin. Hän siis päätti luopua osasta kalustostaan ja pisti niitä myyntiin kirpputorilla. Minä lähdin mukaan yhteisprojektiin. Totesimme, ettei kumpikaan innostuisi projektista vain yksinään.

Kumpikin sai myytyä jotain ja paikkamaksu saatiin katettua hienosti. Tuuli oli paikoin puuskaista ja melkoisen kovaa. Meidän lisäksemme moni muukin kärsi tuulenpuuskista. Meidän auringonvarjomme lähti pitelyistä huolimatta kahdesti omille teilleen. Monen monta muiden vaaterekkien kaatumista näimme, puuskien kanssa kaikki joutuivat olemaan kovasti varautuneina.

Olen aloittanut rikkaruohojen kanssa väsytystaistelun hiekkapihallamme. Aseenani on kuuma vesi. Aurinkopaneelit posottavat kauniilla keleillä melkoista energiamäärää. Olen ottanut sen käyttööni joltain osin rikkaruohokamppailussani. Hyvän auringonpaisteen aikaan keitän vettä vedenkeittimessä ja käyn 'kastelemassa' sillä hiekkapihan rikkaruohoja. Kovin ahkerasti en ole jaksanut tätä tehdä, mutta vähän kerran ja hiljalleen.

Pehmeälehtiset rikkaruohot kuihtuvat tällä pois useaksi viikoksi. Pitemmän ajan seurantaa minulla ei vielä ole. Paksu- (ja kova-) lehtiset rikkaruohot kestävät paremmin kuumavesikäsittelyä. Niillä kasvin itsensä kasteleminen kuumalla vedellä ei välttämättä toimi, mutta lorotteleminen kasvin juurelle saattaa tehota.

Kun sähkö on ilmaista, tällaista on helppo kokeilla. Toki nykyään meillä kerätään myös perunoiden keitinvedet välittömästi pihan rikkojen kastelemiseen.

Hieman noloja tilanteita voi syntyä, kun vedenkeittimellä 'kastelee' pihan rikkaruohoja ja naapuri kävelee siitä juuri ohi. En ole ryhtynyt selittelemään, mutta tarkkailen yhä enemmän mahdollisten ohikulkijoiden ilmestymistä kastellessani rikkaruohoja hiekkapihallamme.

Muuten lomalla on tullut ahkeroitua - kaikista suunnitelmista poiketen. Olemme mieheni kanssa molemmat touhuajia ja suorittajiakin. Pienistä puhdetöistä on vaivihkaa kasvanut isompia projekteja ihan kutsumatta ja pyytämättä. Mutta paljon olemme saaneet aikaiseksikin viikon aikana. Isohkoa tonttia on tullut hieman laiminlyötyä menneinä vuosina ja tänä kesänä olemme kuroneet umpeen tuota korjausvelkaa. Mitään varsinaista tavoitetta ei ole, edistymme ihan jaksamisemme ja kiinnostuksemme mukaan. Nyt on kuitenkin loma 👍💖.

Iloa, surua, heinäkuuta ja kirpputoreilua

Heinäkuu on meille juhlien kuukausi. Meidän hääpäivämme, tyttären nimipäivä ja miehen syntymäpäivä osuvat heinäkuuhun. Heinäkuihin on mahtunut myös paljon murheita. Appi kuoli, poika satutti itsensä juoksemalla lasiseinän läpi, mies sai remontissa ison vekin päänahkaansa ja tytär tippui pienenä katolta. Ja niinpä: Mieskin tippui sitten myöhemmin katolta myös heinäkuussa. Nämä vielä sotkeutuvat keskenään niin, että appi kuoli pihallemme mieheni syntymäpäivänä. Poika juoksi lasiseinän läpi veljeni häitä edeltävänä päivänä Unkarissa. Tapahtumien ja tunteiden ristiriitaisuus on ollut jatkumoa jo pitkään. Ja niin kai se aina elämässä onkin.

Tässä ollaan veljen häissä lasten kanssa. Unkarilaiset lääkärit päätyivät paksuun pakettiin päähän. Soiteltiin sitten suomalaisille lääkäreille vaihtoehtoisista hoito-ohjeista (kun olimme menossa rantalomalle Balaton-järvelle) ja saimme luvan keventää siteitä ja ohjeen tuuletella haavaa säännöllisesti. Haavaa ei saanut kuitenkaan kastella, joten uintisuunnitelmat menivät uusiksi.

Tytär toimi toisena morsiusneitona.

Tästä on siis aikaa jo muutama vuosi. Poika on nyt 30-vuotias. Ja me muut olemme vastaavasti saman verran vanhempia.

Huolet ja surut vaihtelevat kaiken kaikkiaan melkoisen laajassa skaalassa. Luulen käyneeni skaalan läpi lähes laidasta laitaan vuosien varrella. Kun suru ja huoli tiivistyy, etäisyys muihin kasvaa helposti ja nopeasti. Kaikki muu tuntuu melkoisen yhdentekevältä suurten tunteiden rinnalla. Niin myös ne ystävät, jotka eivät jaksa tai ehdi olla mukana ja tukena kriisien aikana, jäävät B-listalle. Ja A-lista sen kuin kapenee.

Toki superekstroverteilla ihmisillä mikään ei silloinkaan varsinaisesti muutu. Ambivertillä ja introvertillä ihmisellä muutos on isompi. Jos minun kymmenestä ystävästäni seitsemällä ei ole kiinnostusta tai aikaa huolilleni, jää jäljelle kolme ystävää. Seuraava kriisi tekee taas uuden karsinnan ja sitten ollaan näiden ihan perusarvojen äärillä. 

Helille kiitokset ihanasta ja tasa-arvoisesta tapaamisesta. Toivottavasti jaksan olla yhtä hyvä ystävä vastavuoroisesti 💖.

Huomenna menemme pojan kanssa yhdessä kirpputorille myymään perheen tarpeettomia, mutta käyttökelpoisia tavaroita eteenpäin. Kirpputorilla myyminen ei ole kummankaan unelma, mutta yhdessä toimimalla saamme tavaroiden kierrättämiseen uutta potkua. Valmistelujen jälkeen muistan taas todella hyvin sen, miksi olen vannonut ja luvannut, etten koskaan, ikinä enää lähde kirpputoreille myymään. Mutta tässä sitä taas ollaan. Tavaraa on kertynyt muillekin jaettavaksi, vaikka Fida onkin saanut jo ison siivun näistä jaettavista.

Ihanaa, aurinkoista, puolipilvistä, sopivan lämmintä ja sopivan sateista kesän jatkoa sinulle 💖

Ruosteisia silitysrautoja ja kirjallisia muistoja menneisyydestä

Kaksi vanhaa silitysrautaa 💖. Aika ruosteisiahan nuo olivat, mutta halusin kuvata ne sellaisinaan. Ensin ne näyttivät vain eri kokoisilta, mutta sitten alkoivat erot nousta esiin.

Oikeanpuolimmaisessa Högforsin silitysraudassa  oli oma luukkunsa erillistä lämmityspatruunaa (-luotia) varten. Patruuna lämmitetään erikseen ennen silittämistä.

Tässä luoti tai patruuna näkyvissä. Sen pitäisi olla kokonaan rautaa.

Halusin tehdä raudoille helpohkon kevytpuhdistuksen, joten kaivoin ohjeiden mukaan esiin ruokasoodaa, tilkan vettä ja käytetyn hammasharjan.

Soodatahnaa kului yllättävän paljon ja hankaus oli toisaalta olettamaani helpompaa ja kevyempää. Aikaa kului touhussa kuitenkin muutama tovi. Tässä samat silitysraudat kevyen soodaharjauksen jälkeen. Nyt ei ruoste enää ropise rautaa siirtäessä. Jos joku haluaa hinkata enemmän, saa toki tehdä sen. Minä tyydyn tässä vaiheessa tähän versioon, jossa ruoste ei ropise jokaisessa käänteessä ympäriinsä 👍

Vanhojen esineiden ja tekstiilien puhdistamisen ohessa olen käynyt läpi varastojen kummittelevia kätköjä. Tytär muistuttelee, että lomalla pitäisi olla myös tekemättä mitään ja lupasin lisätä sen listalle 🙄. Mutta ennen sitä olin käynyt läpi mahdottomasti papereita, joiden joukossa oli kuin olikin aarteita 💖

Tämä on poikani käsialaa. Kun tulee huonosti heittävään äitiinsä, viaton kivien heittely voi saada aikaan ihmeellisiä tapahtumia. Tämä on tulosta isän ja pojan keskustelusta. 🥰

Tällaisen kortin pelasti monen, monen säilytetyn postikortin joukosta. Olen iloinen, etten tyrkännyt kaikkia keräykseen kerralla, vaan maltoin käydä ne läpi yksitellen.

Tämän olin jo unohtanut - onneksi tämä kortti löytyi nyt. Annoin jossain vaiheessa opintojeni päättymisen aikoihin matematiikan yksityistunteja. Juhan kanssa tehtiin vähän pitempi yhteistyö ja se oli minullekin todella mielenkiintoinen prosessi. Ihanaa oli löytää tämä postikortti ja palauttaa mieleen, että elämän varrella on tullut tehtyä ihan merkityksellisiä asioita työrintamallakin 🌿.

Ensimmäinen oikea kesälomapäivä on korkattu. Minun mielestäni loma alkoi jo perjantaina kolmen jälkeen, mutta jokainen laskekoon lomien pituuden ihan oman mielensä mukaan.

Ihanaa heinäkuun jatkoa! 💖😇🥳