Isän kuolinpesän asioita ja paluumatkaa kesäisessä luonnossa 🥰

Sateista ja kylmää viikkoa luvattiin aikaisemmin, mutta nyt sää näyttää mukavalta ja kohtuulliselta. Sateita on tullut, mutta niitäkin tarvitaan. Mukavampaa, että sateet saapuvat sopivasti rytmittyen kuin jatkuvana vuotavana putkena suoraan taivaalta. Näin on oikein hyvä.

Tänään kävin Lahdessa hakemassa edunvalvontatoimistosta isän papereita ja avaimia. Ilmoitin saapumisestani etukäteen, mutta asian hoitaminen oli jotenkin sekavaa. Tieto ei ollut kulkenut ja edunvalvojakaan ei ihan muistanut, mihin oli vanhempieni asunnon avaimia jakanut. Hänen varaansa on laskettu isän taloudellisten asioiden hoitaminen ja hän unohtaa luovuttaneensa asunnon avaimet johonkin!? Autonkin avaimet oli luovutettu jollekin nuorelle miehelle (joka kuulemma on asiantuntija). Autossa mahdollisesti ollutta vanhempieni omaisuutta ei oltu varmistettu (ymmärtääkseni) ennen sitä talteen. Olen vihainen ja ärtynyt. Harmi, sillä edunvalvoja tuntui oikein mukavalta ihmiseltä. Mukavuus ei kuitenkaan riitä, jos luottamus rakoilee 😡.

Lahdesta takaisin ajaessani pysähtelin ja tein mutkia matkalla. Keli näytti minun silmiini äärettömän kauniilta ja halusin kuvata sitä. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja samaan aikaan tummat pilvet kerääntyivät taivaalle kuin kutsuakseen valon tanssiin kanssaan. Valon, pilvien ja sateen keskenään leikittely ei ole koskaan samanlaista. Vuoropuhelu ja askeleet menevät aina hieman eri tavoin. Joskus sataa paljon, joskus ei yhtään. Välillä aurinko loistaa isosti, joskus se jää varjoon.

Äärimmäisen keskikesän jälkeen luonnossa alkaa taas tapahtua minun silmissäni. Jokainen hetki on erilainen. Ja jokainen erilainen kuvakulma muuttaa kaiken. Tylsyys on ohi 💖.

Tässä maistiaisia kotimatkaltani.

Toki meille tulee isompiakin teitä. Kun on aikaa, ajelen mieluummin kauniita maisemareittejä ihan rauhassa ja kiireettömästi. Kiireisiä valtareittejä en jaksa edes kuvata.

Ihanaa keskikesän heinäkuuta 💖. Onneksi meillä ei kärvistellä sellaisissa kuumuuksissa kuin Keski-Euroopassa. Tämä lämpö on minulle ihan hyvä, eikä lomamatkoja etelään ole meillä varattuna tällekään kesälle. Mutta lämmönvaalijat saattavat kovastikin kaivata kuumempaa.

Millainen lämpötila on sinun mielestäsi paras kesän lomalämpötila ja miksi?

Virtuaalikokoukset elvyttävästi luonnon helmassa - tai ainakin melkein

Työpäiväni vilisevät nykyään eri mittaisia Teams-etäkokouksia. Jos kokouksiin haluaa hiukankaan vuorovaikutusta ja aitoutta, tietokoneen kameraa on pidettävä päällä mahdollisimman paljon. Ja kun oma kamera on päällä, joutuu katselemaan ikävä kyllä myös tuota omaa kuvaansa. Ehostukseen ja siisteyteen pitää panostaa vähintäänkin yhtä paljon kuin kasvokkain tapahtuvissa kokouksissa. Ehkä enemmänkin, sillä tavallisessa kokouksessa kenenkään kasvoja ei katsella niin läheltä kuin tietokoneen kameran välityksellä olevassa kokouksessa.

Onneksi kokouksiin on saanut jo pitkän aikaa valita mieluisensa taustan. Ei tarvitse katsella oman kuvansa lisäksi vain oman selän takana olevaa seinää, vaan voi hyödyntää luontokuvien terapeuttista voimaa. Mitä muodollisempi kokous, sitä hillitympi taustakuvan kannattaa silti olla, että kuva ei hämmennä tilaisuutta ja itse asiaa. Mutta pienemmissä vähemmän muodollisissa kokouksissa taustakuvalla voi välillä vähän iloitellakin 😁.

Valitsen päivän taustakuvan aina kunkin päivän fiiliksen ja hieman vaatteiden värin ja tyylinkin mukaan. Mitä mieluisampi maisema ja mitä paremmat muistot siihen liittyvät, sitä antoisampi on kokouspäiväni.

Tänään kokoustin neulepuserossa ja kokeilin muutamaa erilaista taustaa ihan huvin vuoksi ennen kokouksen alkamista. Tässä kuvankaappaukset aamun tunnelmista.

Kuvat näkyvät esikatselussa ja itselle varsinaisessa kokouksessakin väärinpäin. Sen huomaa ainakin tuon alimman kuvan signeerauksesta, joka on tässä oikeassa alareunassa takaperin ja muille se näkyy oikein päin taustan vasemmassa alareunassa.

Tykkään työstä, jossa pääsee edes hieman liikkumaan. Vihdoin pääsen pitkästä aikaa toteuttamaan erilaisissa ympäristöissä työskentelyä etätekniikan avulla!

Kaunista syyskuisen viikon jatkoa! 

Frank Martelaa lainaten: " Jonakin päivänä musiikki loppuu. Kukaan ei tiedä, mitä sen jälkeen tapahtuu. Mutta hiljaisuuden odottelussa ei ole mitään järkeä. Jos luet tätä, musiikki soi yhä sinulle. Mene siis tanssimaan."