Sinitiaisten pesän valintaa

Iltapäivällä ehdin seurailemaan sinitiaisten pesänvalintapuuhia. Olipas se tuskaskuttavaa seurattavaa ;-)

Koiras etsi hyvän pöntön. Lauleskeli siinä pöntön lähellä naaraalleen. Ja asettui vihdoin pöntön suuaukolle naarasta kutsumaan.

Siinä se sitten roikuskeli. Katseli pönttöön ja sitten sivuillensa, kummallekin puolelle. Taas nopea vilkaisu pönttöön ja hätäisen oloinen sivulle vilkuilu. Vähän laulua siihen väliin.

Naaras saapui lähelle. Rapsutteli itseään siiven alta, sitten toisenkin. Näytti siltä. ettei nyt oikein nappaa. Lensi välillä lähelle pönttöäkin ja sitten taas kauemmas naapuripuuhun kuoputtelemaan kutkuttavia ruumiinosia.

Koiras jatkoi houkutteluaan. Kurkkasi välillä pönttöön ja aloitti jälleen sivuille vilkuilun.

Aikansa kololla roikuttuaan ja naarastaan laulamalla kutsuttuaan (ja toinen vain haukotteli ja rapsutteli flegmaattisen oloisena naapuripuussa) koiras pujahti itse pönttöön, viipyi siellä hetken ja työnsi sitten päänsä pöntöstä ulos. Hieman sitten tuli enemmän esille ja kovin hitaasti (mutta näyttävästi) kaivautui pöntöstä ulos lennähtääkseen pöntöstä puuhun oksalle ja aloittaakseen kaiken taas alusta. Kunnes naaras lensi lähipuustakin pois kokonaan ja jätti koiraan pöntölle yksin...

Kyllä on rankkaa ja vaivalloista, jos tämän tekevät kahdesti vuodessa joka vuosi! Tänään näin samat rituaalit kolmella eri pöntöllä. Toivottavasti ei ollut sama pari :-( Ja tämä vasta edeltää munimista ja poikasten ruokkimista! Mutta ihania kevään merkkejähän nämä ovat :-)