Ihan itsekseni

Lasten syntymiseen asti vietin melko paljon aikaa ihan itsekseni, yksin siis. Puolison kanssa meillä on ollut aina paljon omia juttuja (kuten kahdella eri paikkakunnalla asuminen opiskelun/työn vuoksi ja miehen reissutyöt). Alusta asti on ollut selvää, että ollaan ihan omillaankin. Ja minun kohdallani se tarkoitti huomattavasti enemmän ihan yksin olemista kuin ystävien kanssa seurustelua. Lapsena omaksuttu yksin olemisen tapa toimi edelleen oikein hyvin.

Lasten syntymän jälkeen olenkin ollut sitten huomattavasti vähemmän ihan yksikseni. Vaikka miehen reissutyöt jatkuivat, minä en ollut kotona enää yksin. Omat lapsista irtautumisajat kuluivat työn lisäksi yhdistys- ja järjestötehtäviin. Yksin en ollut siis silloinkaan.

Ensimmäinen isompi ihan itsekseen olemisen kokemus lasten syntymän jälkeen tuli työelämän kuntoutustoiminnan, esimies-aslakin myötä. Olimme kuntoutuksessa viikon kerrallaan ja minä valitsin majoituksekseni yhden hengen huoneen. Monta iltaa kerrallaan sain määrätä oman tahtini aivan täysin. Ei kompromisseja eikä moneen suuntaan jakautumista. Se oli aivan kummallista pitkän perheajan jälkeen. Ensimmäisen viikon vietin illat täysin omissa oloissani ja nautin hiljaisuudesta sekä omasta tilasta. Myöhemmin maltoin sitten jo viettää iltaisin aikaa myös kurssikavereiden kanssa :-)

Tämä johdatuksena siihen, että nyt olen ensimmäistä kertaa koskaan lomalla - yksin. Tällaiselle kaltaiselleni puolierakolle tämä on lahja muulta perheeltä, vaikka lapset ovatkin jo aikuisia ja asuvat muualla. Kaikki kunnioittavat haluani käyttää aikaa valokuvaamiseen, luonnon keskellä samoilemiseen ja ihan oman itseni kuuntelemiseen. Pysähtymiseen.

En ole mitenkään talvi-ihminen, joten talviloman sijaan vietän nyt kevätlomaa. Tykkään tästä ajankohdasta ehdottomasti enemmän kuin talvesta ;-) Kesälläkään minulla ei ole tarvetta pitää täyspitkää kesälomaa, joten lomailen tovin varmasti myös syksyllä.

Jos yksin oleminen alkaa tuntua yksinäiseltä, voin lähteä täältä aikaisemminkin kotiin. Nyt on vasta reilu vuorokausi kulunut eikä vielä ahdista ;-) On kiva jutella välillä kotiporukoiden kanssa puhelimessa. Siksikään ei tunnu yhtään yksinäiseltä.

Yritän välttyä kuvaussuorittamiselta eli siltä, että juoksen päivät aamusta iltaan tavoitteenani saada otettua kaikki mahdolliset kuvat, jotka tältä reissulta voi saada. Tavoitteena on myös pysähtyä ja tehdä asioita toisin kuin tavallisesti.

Varaamani mökki on edullinen eikä tähän aikaan vuodesta ole ympärillä minkäänlaista hulinaa. Silti mökki on tällaiselle 'puoliprinsessalle' sopivan luksus tällaisen yksinretkeilyn aloittamiseen. On sauna ja vesi tulee sisälle (hanasta siis). Perusmukavuudet - ulkohuussi on ainoa miinus, mutta siitä ei voi tällaisella reissulla valittaa. Tyydyn siihen :-)

Kuvat matkalta (mikäli niitä tulee) tulevat blogiin vasta matkan jälkeen. Nyt ne ovat vasta kamerassa. Tällä välin tänne kännyräpsyjä ihan fiilistä luomaan :-)