tiistai 17. heinäkuuta 2018

Kalan tarina - osa 2

Viisi nuorta variksenpoikaa liikkui kohtuullisen kiinteänä ryhmänä. Meno oli vielä vähän honkeloa ja äänikin kuin murrosikäisellä variksella konsanaan. Tämän tästä ne pelmahtivat paikalle ja sitten taas häipyivät muualle.

Tällä kertaa paikalle tuli vain yksi nuori varis. Ihmeissään se tuijotteli harmaalokin jäljiltä jäämää kalaa ja uskaltautui maistamaan. Ihan hiljaa sitä söi, ei yhtään viestitellyt muille hienosta löydöstään.




Jonkin ajan kuluttua paikalle tuli veli tai sisko. Uusi tulija ihmetteli hetken ja siirtyi sitten paikkaan, jossa kalan pää oli ollut harmaalokin ruokailun aikana. Sieltä löytyi roippeita. Tulokas keskittyi roippeisiin ja ensimmäisenä tullut poikanen jatkoi pienen tuijotteluhetken jälkeen kalan parissa. Edelleen molemmat olivat aivan hiljaa.


Kuin roippeet vähenivät, päätyivät molemmat nuorukaiset kalan äärelle. Eikä ääntäkään vieläkään.


Mikään hyvä ei kuitenkaan kestä ikuisesti. Paikalle saapui nimittäin uusi harmaalokki ja tämä oli selvästikin nälkäinen. Varisnuoriso siirtyi nöyrästi takavasemmalle ja kala jäi harmaalokille.


14 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos, Anne!

      Linnut järjestivät minulle seurattavaa oikein urakalla :-)

      Poista
  2. Ei oo reilua kun ajetaan ruokapöydästä. Upeat kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sami!

      Eihän se kivaa ole, mutta onneksi tarina ei päättynyt vielä tähän ;-)

      Poista
  3. Tuota on ollut kiva seurata paikanpäällä. Kalasta riittää onneksi monelle ruokaa.

    VastaaPoista
  4. Onpas suuri kala, siitä riittää monelle syöjälle ja ranta tulee siivottua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monien mielestä kalaa olisi saanut olla vielä paljon lisää ;-)

      Poista
  5. Hienoa, kun jaoit tämänkin luontoelämyksen meille!

    VastaaPoista
  6. Vastaukset
    1. Kiitos, Maarit!

      Tarina jatkuu vielä yhden osan verran ;-)

      Poista
  7. Jään odottamaan kolmatta osaa jännityksellä.
    Onneksi varikset saivat ainakin hieman syötyä. :)

    VastaaPoista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)