Laihuuteen johtavista syömishäiriöistä tutuimpia ovat anoreksia ja ortoreksia. Joko on ylitsepursuava tarve laihduttaa tai elää todella 'terveellisesti'.
Tiesitkö, että alle 15 ulottuva painoindeksi kertoo jo vakavasta terveysvaarasta? Jos kyynärpään tai polven nivel muodostaa selvästi raajan 'pulleimman' kohdan, kannattaa olla huolissaan.
Jos ystäväsi juoksee tai kävelee hikilenkkejä näissä 30 astetta hipovissa hikikeleissä, kannattaa ehdottomasti olla huolissaan.
Alle 40 sykettä minuutissa sykkivä pulssi on EHDOTTOMASTI iso terveysvaara.
Jos lähimmäisesi posket katoavat kokonaan ja tilalle ilmestyy vain vekkejä, kannattaa TODELLAKIN olla huolissaan. Kasvot ja posket ovat niitä ehdottomasti viimeisiä rasvavarastoja, joihin elimistö turvautuu. Sitä ennen on jo syöty kaikki 'ylimääräinen' rasva myös aivoista. Ja silloin mieli alkaa tekemään tepposiaan oikein kunnolla.
Poskien rasvan haihtuminen näkyy myös ulkoisena vanhenemisena. Henkilön iän arvioiti alkaa olla silloin melkein mahdotonta.
Henkilön tuskan arviointiin ei pysty kukaan muu (mahdollisesti jotain huippuammattilaista lukuunottamatta). Terveydenhuolto näkee syyn helposti vanhemmissa. Kukaan ei kuitenkaan auta vanhempia ajoissa - eikä edes mahdottomasti myöhässä :-(
Tutkikaa läheisiänne. Joku voi tarvita apua...
Kauan aikaa sitten törmäsin yhteen syömishäiriöiseen henkilöön. Onneksi hän oli itse tajunnut tilanteensa. Ja hakenut apua. Oli jo alkanut tervehtymään.
VastaaPoistaLiiallisia terveys intoilijoita kyllä on paljon. Juoksevat maratooneja ja meinaavat elää pelkällä salaatilla . Mahdoton yhtälö joka ei toimi sit millään.
Minun kokemukseni mukaan syömishäiriöinen ei saa kovin helposti apua sitä hakiessaan. Mottona on se, että jos huomaat olevasi ongelmissa, sinulla ei ole todellisia ongelmia.
PoistaMitä kokemattomampia ammattilaiset ovat tämän aiheen kanssa, sitä enemmän he luottavat tyypittelyyn ja unohtavat ihmisen potilaan sisällä :-(
Hyvä postaus ja tärkeä aihe! Nuo syömishäiriöt ovat kovasti lisääntyneet ja aiheuttavat kyllä suuresti huolta:( Tarkkana saa kyllä olla ja sittenkin voi merkit jäädä huomaamatta ennenkuin tilanne on vakava. Hyvä ystäväni sairastui anoreksiaan kun olimme yläaste ikäisiä, hänen äitinsä kertoi myöhemmin ettei ymmärrä kuinka on mahdollista ettei hän ole huomannut. No murroikäiset pitävät löysiä vaatteita ja makoilevat paljon punkissaan vällyjen alla..jne. Sitä toivoisi että kaikki nuoret saisivat apua jos tuollaisten ongelmien kanssa joutuvat painimaan ja mikä on sitten aiheuttanut ne syömishäiriöt, kovin usein tuntuu olevan kiusaaminen/haukkuminen takana..sen kun saisi loppumaan ja kaikki hyväksyisivät toiset sellaisina kuin ovat niin olisipa maailma mahdottoman paljon mukavampi paikka♥
VastaaPoistaMinun kokemukseni mukaan syömishäiriö on usein suorittajan sairaus. Media pursuaa ohjeita terveelliseen elämään, kevyeen ruokavalioon, hyvään treeniohjelmaan ja hoikkaan olemukseen. Näitä kaikkia kun nuori ihminen tulkitsee ja pyrkii toteuttamaan, niin ollaan ongelmissa.
PoistaVanhemman on vaikea taistella 'terveellisiä' elämäntapoja vastaan. Sitä paitsi sairastunut lapsi haluaa usein peitellä totuutta ja huolta vanhemmiltaan.
Pitäisi saada perille vähintäänkin se asia, että ihmisen kroppa tarvitsee myös rasvaa. Ilman rasvaa aivot eivät vain toimi hyvin.
Tärkeää asiaa!
VastaaPoistaTunnen tai oikeastaan tunsin useammankin syömishäiriöisen nuoren naisen. Läheinenkin sairasti opiskeluaikanaan ortoreksiaa. Onneksi havahtui ajoissa ja kaikki kääntyi parhain päin.
Nämä sairaudet ovat tyypillisiä tunnollisille ja lahjakkaille nuorille naisille ja jopa lapsillakin on havaittu nykyään.
Kiitos!
PoistaOrtoreksiaa ei vielä kaikissa sairaanhoitopiireissä tunnisteta. Siksi potilaatkin saavat toisinaan epäsopivaa hoitoa. Tämäkin on siis omakohtainen käsitys, ei mitään tutkittua tietoa.
Kerran olen ohjannut oppilaan terveydenhuoltoon. Hänellä oli alkava syömishäiriö, joka onneksi saatiin kuntoon. Tyypillinen kympin tyttö -tapaus...
VastaaPoistaErinomainen havainto tuo "tyypillinen kympin tyttö -tapaus"!
Poistatärkeää asiaa
VastaaPoistaKiitos, Sussi!
PoistaHyvä muistutus. Luulen tunnistavani vaaran, jos oireet näkyisivät noin konkreettisesti.
VastaaPoistaKaunis kuva kirsikkapuusta!
Kiitos, Ninnu!
PoistaKirsikkapuu on Lontoosta muutamia vuosia sitten :-)
Oireet näkyvät noin konkreettisesti, kun on jotain aikaisempaa kuvaa, mihin verrata. Poskien katoamisen näkee ajan myötä. Tuntemattomalla ei voi olla varma, mikä on luontainen piirre ja mikä liiallisen laihuuden tulosta.
Erinomainen ja herkkä aihe.
VastaaPoistaOlen itse kamppaillut henkeni kaupalla anorexian kanssa kaikki teinivuoteni.
Sen seurauksena olen joutunut käymään läpi monen monta terveydellistä ongelmaa aikuisiälläkin. Syömishäiriöinen ei koskaan palaa entiselleen 100 prosenttisesti, ei ainakaan keho!
Näin myös hyvän ystävän kuihtuvan parikymppisenä nuorena luurangoksi. Se oli kuristavaa katseltavaa ja hänkin sairastaa nykyään vakavia sairauksia ainoastaan nuoruuden anorexian takia. Silmänrappeutumistauti, selkärankareuma....vain pari mainitakseni. Itselläni elimistö yrittää edelleen tasapainoilla normaaleissa lukemissa ja ravinnonimeytymisongelmat ovat läsnä joka päivä, vaikka olenkin ollut terve jo 25 vuotta!
Olen tukenut ja auttanut erästä ystäväni 14-vuotiasta tytärtä (tai oikeastaan hänen äitiään) alkaneen syömishäiriön kanssa koko viime talven ja kevään.
Läheiset reagoivat syömishäiriöön yleensä aivan väärällä tavalla ja säikyttävät herkän teinin (tai aikuisen) lopullisesti raiteiltaan. Se vain pahentaa asiaa.
Syömishäiriö ottaa vallan ihmisestä, eikä hän yleensä tiedosta itse asiaa.
Se onkin monilta osin psykologinen sairaus.
Pienin askelin, pikkuinen pala kerrallaan hyvä tulee. =)
Minut pelastivat luokkakaverini lopulta koulun näkkileivällä ja vedellä!
Olen heille ikuisesti kiitollinen siitä! <3
Kiitos tästä postauksesta!
Niin paljon puhutaan ylipainosta että alipainon ongelmat jäävät monilta huomioimatta.
Kiitos ihanasta kommentistasi, kaimani :-)
PoistaAivot tekevät tepposensa, kun sen rasvaa on riittävästi kulunut pois. Sen jälkeen ihminen ei toimi omana itsenään.
Syömishäiriö voi jättää traagiset jäljet ihmisen kehoon. Toisaalta ajoissa autettuna keho voi pinnistellä kummasti ihan normisuorituksiin :-)
Ei varmaan ole mitään oikeaa tapaa, millä omaiset voisivat suhtautua syömishäiriöön. Toki vääriä ja vieläkin väärempiä suhtautumistapoja riittää varmasti viljalti ;-)
Ehkä isoin haaste vanhemman kannalta on se, että sairastunut vakuuttaa täysillä omaa hyvinvointiaan. Sitä ei voi ihan kevyin perustein ohittaakaan. Lääkärit kannustavat olemaan uskomatta mitään, mitä sairastunut kertoo. En usko, että se on kuitenkaan hyvä lähestymistapa kenenkään tulevaisuuden kannalta. Ihmissuhteiden tulevaisuudesta puhumattakaan :-(