Kaksi naarasfasaania on hengaillut meidän 'siilipihallamme' muutaman päivän. Aina kun olen yrittänyt kiertää lintujen ruokintapaikan kauempaa, jompi kumpi naaraista on hipsinyt liikkeelle. Ei kauas. Kun olen perääntynyt, ovat jääneet sinne ruokaa etsimään, olettaisin.
Tänään törmäsin taas naaraisiin, kun olin ulkoiluttamassa kameraa tuossa pihalla. Myöhemmin lisäsin kuorittuja auringonkukan siemeniä yhteen tyhjentyneeseen ruokailulaitteeseen ja huomasin yllätyksekseni pulleamman naaraan siinä ihan vieressä, se jopa lähestyi minua. On kyllä tasan ensimmäinen minua koskaan lähestynyt fasaani kumpaakaan sukupuolta. Se oli varmasti todella nälkäinen.
Se tuijotti ruokailulaitteen täyttöäni ja päätin pudotella sille myös hieman siemeniä maahan. Se ei peruutellut eikä pelästynyt, vaan seurasi katseellaan jyvien putoamista maahan. Ruokintapiste on tänä vuonna omenapuun ja pensasrivistön välissä, käytännössä melkein noissa pensaissa kiinni. Ruokintapisteen alusta on ollutkin putipuhtaaksi siivottuna viime aikoina, fasaanit ovat varmaankin olleet asialla.
Monen talven lumikerrosten nöyryyttämä vanha norjanangervo on taipunut maahan asti niin, että sen alle jää ikään kuin pieni tunneli. Sieltä tuo fasaanirouvakin saapui. Viskoin vielä hieman lisää siemeniä vielä sinne pensaiden alle ja rouva alkoi nokkimaan ruokaa vauhdilla. Malttoi vielä pysyä paikalla kauan. Olipas jotenkin koskettavaa...
Minä tietenkin keskustelin sille koko ajan, niin kuin kaikille muillekin eläimille :-) Ei tuo kavahtanut edes sitä :-)
Lisäksi pääsin kuvaamaan yhtä pihan närhistä. Ja aurinkokin paistoi :-) Ei ollenkaan hullumpi päivä :-)
Meidän tyttöfasaanit tykkäävät kun niille sanoo, että put-put-puut-put-put! :)
VastaaPoistaIhanaa ;-)
PoistaMinä en ole tuollaista lintukieltä kokeillutkaan,
ihan omian höpöttelen :-)
Täytyypä kokeilla jokin kerta, jos vain muistaa :-)
Teillä on kohta kesyjä lintuja;-)
VastaaPoistaJuu, no toivottavasti ei kuitenkaan.
PoistaParempi, kun pysyisivät varovaisina...
Meillä kans isäntä höpöttää aina linnuille ja oraville :)
VastaaPoistaEli olen siis ihan oikeilla jäljillä :-)
PoistaPitäähän kavereille jutella. Hih hih. Meillä fasaanit söi suurella innolla kauraa.Silloin kun niitä vielä oli.
VastaaPoistaOlen jotenkin 'järkeillytkin' sen niin, että en ole niin pelottava, jos pulisen niille.
PoistaSaalistajat tulevat kuitenkin hiljaa.
Mutta juttelisin minä niille ilman tuollaista kotikutoista järkeilyäkin ;-)
Meiltä fasaanit katosi muutama vuosi sitten. Liekö tauti vai eläimet syynä(kettu,kissa,ilves).
VastaaPoistaFasaanit eivät kestä kovin kylmää, kylmä talvi harventaa niitä tehokkaasti :-(
PoistaMahtava tuo fasaani kohtaaminen. Meillä päin ei ole enää fasaaneita. Närhi on upea - hienot kuvat!
VastaaPoistaKiitos, Anu!
PoistaSe oli melkoisen liikuttava kohtaaminen :-)
Täälläpäin en ole koskaan nähnyt fasaaneja. Kivaa porukkaa olet saanut pihalle.
VastaaPoistaFasaani taitaa olla alueellisesti aika rajoittuneesti levinnyt.
PoistaHäme taitaa olla niitä otollisimpia alueita fasaanien kohtaamiseen.
Upeat närhikuvat! Fasaanit ovat symppiksiä:)
VastaaPoistaKiitos, Sussi!
PoistaSaat varmasti fasaaneista pian ystäviä.
VastaaPoistaMeillä metsäruokintapaikalla kuvaajakaverini kesyttämät närhet kavahtavat muita kuvaajia. Mutta hänen luokseen tulevat hyvinkin lähelle.
Hienot kuvat!
Kiitos, Vikki!
PoistaTuo on hyvä, jos kesyyntyvät vain valikoiden.
Ei koidu niille vielä niin isoksi riskiksi.
Närhi on kaunis värikäs lintu. Meidänkin pihalla käy närhiä. Mutta Fasaania ei täälläpäin näkynyt.
VastaaPoistaTänään pihalla liihotteli parhaimmillaan neljäkin närheä.
PoistaOli ilo seurata niitä ja pihan muita otuksia :-)
Fasaani ei pärjää kovin pohjoisessa, eikä se ole etelämmässäkään mitenkään tasaisesti levinnyt.
Komeat kuvat närhestä.
VastaaPoistaKiitos, Maarit!
Poista