perjantai 30. marraskuuta 2018

Sisäinen puhe - millaista se oikein on?

Olen tonkinut aihetta "sisäinen puhe" tässä jo jonkin aikaa. Itse asiassa aloitin ensimmäisen kerran siihen tutustumisen noin vuosi sitten. Nyt sama aihe herätteli kiinnostustani törmättyäni tähän artikkeliin. MTV-uutisten artikkelissa todettiin osuvasti mm. näin: "Jokainen käy sisäistä puhetta itsensä kanssa 150–300 sanaa minuutissa – eli jopa 50 000 ajatusta päivässä. Lukiessasi tätäkin tekstiä käyt samalla dialogia siitä, mitä mieltä olet tästä artikkelista ja keskittymisesi herpaantuu hetkittäin. Mieleen juolahtavat muun muassa ajatukset viikonlopun suunnitelmista ja arkisista huolista tai ilonaiheista." Erittäin osuva kuvaus.

Kuulet oman sisäisen puheesi, kun rauhoitut ja lopetat aktiivisen ajattelemisen. Ne ajatuspuolikkaat, jotka risteilevät päässäsi kovin itsenäisinä sinun tahdostasi riippumatta silloinkin, ovat oikein tyypillistä sisäistä puhetta. Mutta sisäinen puhe voi olla myös aktiivista, sitä voi kehittää ja ohjata. Lisää oman sisäisen puheen tunnistamisesta täältä.

Olen kuunnellut omaa sisäistä puhettani viimeisen viikon aikana ja täytyy myöntää, ettei se ole kyllä aina kovin kannustavaa. Omaa sisäistä puhettansa kannattaa kuulemma kehittää sellaiseksi, että se olisi samankaltaista kuin puhe, jolla lohdutat, kannustat tai rohkaiset hyvää ystävääsi. En kuuna päivänä voisi kuvitellakaan puhuvani hyville ystävilleni niin kuin huomaamattani puhun itselleni. Minulla on siis paljon parantamisen varaa - tai siis kehittymismahdollisuuksia ;-)

Tyypillinen puhahdukseni itselleni on esimerkiksi: "Ei tästä mitään tule". Ihan kamalaa, mutta niin minä huomaamattani juttelen itselleni :-(

Olen aloittanut myös aktiivisen ja aloitteellisen paremman sisäisen puheen harjoittelun. Kun viime yönä heräsin ja aloin miettiä työasioita, sanoin itselleni ajatuksissani: "Kuule Susanna, nyt ei ole työjuttujen aika, nyt kannattaa nauttia lepäämisestä ja unesta. Työt odottavat aamuunkin :-)". Ja ainakin tällä kertaa se jopa tehosi!

Kannustava sisäinen puhe toimii vielä paremmin, jos siinä aktiivisesti puhuttelee itseään nimeltä minä-muodon sijaan. Asioiden etäännyttäminen on toimivaa lukemani mukaan.

Ei sen puoleen, on minulla välillä ihan kannustavaakin sisäistä puhetta, useimmiten se tulee suusta ihan ääneenkin yksin touhutessani. Hyvä minä!




Oletko sinä kuunnellut omaa sisäistä puhettasi?
Miten sinä puhut itsellesi?

20 kommenttia:

  1. Ihania oravakuvia;-) Sanon itselleni lopeta, kun ajatukset menevät liian surullisiksi. Viikonloppuja!

    VastaaPoista
  2. Voi kyllä, itselle pitäisi opetella puhumaan niin paljon kauniimmin! Mullahan on sen kanssa ongelma, joka korostuu etenkin masennuksen pahetessa.
    Joogassa sen hyvin huomaa, miten vaikeaa on vain antaa ajatuksen mennä ja haipua, eikä pyöritellä sitä mielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivittäinen positiivisen sisäisen puheen harjoittelu tekee varmasti melkein jokaiselle hyvää.

      Poista
  3. Just eilen juteltiin puolison kanssa, että miten sitä on niin vaikeaa puhua itselleen hyväksyvästi ja kauniilla sanoilla. Töissä kannustan lapsia positiivisin sanoin ja elein pitkin päivää, itselle sellainen puhuttelu on niin vaikeaa ja harvinaista. Kiitos siis muistutuksesta. Tätä täytyy opetella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä, sullahan on homma kuitenkin melkein hanskassa 😊

      Poista
  4. Aika vähän olen kuunnellut ja sekin on ollut itsensä kannustamista ja eteenpäin potkimista.

    VastaaPoista
  5. Välillä se on ihan painokelvotonta. Kyllä se on itseään persuksille potkimista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi sun vaimosi juttelee sulle varmasti paljon mukavammin 😊

      Poista
  6. Mielenkiintoisen asian otit esille!
    Huomasin samoin tämän asian viime yönä kun heräsin valvomaan. Päätin rentouttaa itseni kokonaan hiuksestä päälaelta, aina jalkapohjiin saakka. Kuinka monta kertaa rentoutus keskeytyi, kun tuli muita asioita mietittyä. Sitten huomaan kiroilevani itsekseni melko usein miettimisen yhteydessä, vaikkei se kuulu muuten ollenkaan tapoihini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista... Mitä enemmän itseään kuuntelee, sitä enemmän itsestään oppii. Ja sitä paremmin tietää, missä haluaa kehittyä 😊

      Poista
  7. Olen miettinyt ja tutkaillut sisäistä puhetta jo pari vuotta vuorotteluvapaalta alkaen. En nyt aina niin aktiivisesti, mutta kuitenkin. Olen joutunut oikein opettelemaan rauhoittumista ja paikallaan olemista kaiken viuhtomisen sijaan. Ja kummasti sitä huomaa, että asiat järjestyvät ja ihminen oppii itsestään uutta koko ajan ;) Ihana tuo kurre!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hitunen 😊

      Ja kun huomaa asioiden järjestyvän, uskoo siihen helpommin jatkossakin. Siitä syntyy parempaa sisäistä puhetta ja positiivinen kehä on alkanut.

      Poista
  8. Kiinnostava asia. Joskus koetan kannustaa itseäni, mutta välillä se unohtuu täysin. Moni etsii hyväksyntää ulkopuolelta, vaikka se kannattaisi aloittaa sisältä päin. Tuohon pitäisi paneutua enemmänkin. Voisi saada hyvää aikaseksi itselleen ja siinä sivussa myös toisille. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi :-)

      Tuo hyväksynnän etsiminen on varmasti kovasti yhteydessä omaan lapsuuden kokemukseen. Toki siinä on varmasti paljon luonne-erojakin, mutta itse huomaan ainakin omalla kohdallani erittäin voimakkaan yhteyden lapsuuteni ja hyväksytyksi tulemisen tarpeeni välillä. Onneksi tämäkin on asia, johon voi vaikuttaa, vaikkei aina lähellekään niin nopeasti kuin haluisi.

      Poista
  9. Muito interessante e as fotografias estão espectaculares, aproveito para desejar um bom Domingo.

    Andarilhar
    Dedais de Francisco e Idalisa
    Livros-Autografados

    VastaaPoista
  10. Minä kyllä useimmiten soimaan itseäni tyyliin "tyhmä, tyhmä, tyhmä... 😖", mutta olen kyllä altis antamaan itselleni anteeksikin.

    VastaaPoista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)