perjantai 17. tammikuuta 2020

Päivä pitenee, koiran elämää ja matka Matkamessuille alkaa :-)

Ei ole lunta vieläkään muualla kuin noissa kaupungin ajamissa lumikasoissa, jotka saivat aikaiseksi muutaman talven ainoan lumisadepäivän aikana. Eivät ole lämpö ja sateet niitä sulattaneet, tiivistivät vain.

Työpäivän jälkeen, neljän aikoihin, vein koiran pikku lenkille. Ja silloin sen havaitsin, ettei silloin ollutkaan enää pimeää! Vain kauniisti hämärää :-) Tarkistin faktat netistä ja niin se vain on, että päivän pituus on nyt ainakin täällä Hämeessa jo TUNNIN pitempi kuin talvipäivänseisauksen aikaan! Tämä oli iso iloinen yllätys :-)

Tavallisesti teen töitä noin puoli viiteen asti ja silloin on jo pimeää. Puolesta tunnista on ollut kiinni tuo melkein valoisan näkeminen työpäivän jälkeen :-)

Olenko muuten koskaan kertonut, että meidän koiramme tykkää banaanista ihan mahdottoman paljon. Minulla on sen kanssa aamuisin yhteinen banaanihetki heti heräämisen jälkeen. Minä haen banaanin ja koira pyörii lattialla innoissaan piruettia. Se yrittää arpoa, mihin menemme banaanin syömään ja ryntäilee sohvalle, nojatuolin rahille ja takaisin :-)

Sitten asetumme jonnekin, mihin mahdumme hyvin vastakkain, koira istuu mahdollisimman lähelle minua. Minä kuorin banaanin, jolloin koira alkaa jo malttamattomasti inistä. Koira tuijottaa minua keskittyneesti, pää kurottuu eteenpäin yhä lähemmäs. Haukkaan banaanista palan ja annan puolet siitä koiralle. Ensimmäinen pala hotkaistaan hirvittävällä intensiviteetillä ja sitten koira taas tuijottaa tiiviisti vuoroin minua, vuoroin banaania. Haukkaan toisen palasen ja koira saa siitä taas osansa. Toinen hotkaisu ei ole enää ihan yhtä ahne. Tämä jatkuu herpaantumattomalla keskittymisellä banaanin loppuun asti. Kun paketoin banaanin kuoret kasaan, näytän tyhjää kättä ja sanon: "Kiitos, kiitos", koira siirtyy hieman kauemmas, naama jo hieman toiseen suuntaan ja antaa armollisesti minun rapsuttaa kylkeään ja vatsaansa, nostaa hieman etutassua rapsuttamista helpottaakseen ;-)


Millaisia ovat sinun aamurutiinisi?

Huomenna on edessä Matkamessuvisiitti. Menen vielä sunnuntainakin, että varmasti saan irti kaiken haluamani :-) Kylläpäs näitä hymiöitä nyt riittääkin. Ihanaa viikonloppua!

18 kommenttia:

  1. Voi miten sympaattinen aamurutiini teillä ♥ meillä on ennemminkin iltarutiineja, kun aamut on milloin minkäkinlaisia. Meilläkin koirat syö banaania. Pullaa ne rakastaa. Ja juustoa. Tietävät kyllä jos jommasta kummasta puhutaan, tuntevat sanat. Mutta kyllä minun marsukin oppi sanoja, se alko heti kuikuttaan ku sano "marsulle kurkkua".

    Kyllä sen valoistumisen jo huomaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, RH :-)

      Tuo koirien sanavaraston karttuminen on kaikessa niukkuudessaan aika hellyyttävää. Välillä olen jo innoissani, kuinka monta sanaa Pixie ymmärtääkään, mutta sitten kun niitä oikeasti alkaa laskemaan, niin eihän se mikään sanaseppo ole ;-)

      Poista
  2. Oih, banaaninystävät! <3
    Meilläkin banaani kuuluu herkkuihin...ainakin meidän kääpiöjänis rakastaa sitä yli kaiken!
    Aamu alkaa meillä normaaleilla aamurutiineilla (pojalle eväät kouluun ja reppu selkään...menoksi autolla kohti koulua juuri nyt kukkivien mantelipeltojen halki), kissalle ja jänikselle aamupalaa ja sitten kohti kukkakauppaa.
    Vapaapäivänä aamuauringossa kattoterassilla joogaa ja kuppi teetä. :)
    Arki on ihanaa kun sen oikein oivaltaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo vapaapäivän aamurutiini on vallan kadehdittavaa.
      En edes yritä uskotella, että se kuuluisi minunkin rutiineihini ;-)

      Poista
  3. Olen huomannut saman, on ihanan paljon valoisampaa! Ja Pirkanmaalla joka tapauksessa paljon valoisampaa kuin Oulun korkeudella, missä aiemmin pimeässä haparoimme talven yli ;D Nuo faktat minäkin ihan netistä tarkistin, omien havaintojeni tueksi.
    Ihana pörrökoira, mutta tuo on minulle uutta, että bansku on koiran herkkua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin myös, että Helsingissäkin on enemmän valoaikaa kuin Hämeenlinnassa. Ei kuitenkaan niin paljoa, että siitä kannattaisi mielensä pahoittaa ;-)

      Meidän Pixie on kovasti ruokaorientoitunut yksilö. Hän syö kanssani mielellään myös maissikakkuja :-)

      Poista
  4. Hei. Söpö koira :)
    Minun koiranikin on hulluna banaaniin. Se herää vaikka uniltaan, kun kuulee, että banaanin kuori napsastaan auki.
    Hyvää viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä banaani liittyy nimenomaan aamuhetkeen. Jos en viikonloppuna herää riittävän ajoissa koiran mielestä ja se on mielestään makuuhuoneen oven väärällä puolella eli ovi on kiinni, se menettää lopulta kärsivällisyytensä. Se alkaa huomauttelemaan oven takaa ininällä, ähkäisyillä ja kovaäänisillä tuhahduksilla, että nyt olisi jo aamu. Siis siitä huolimatta, että mies on aika päiviä sitten käyttänyt sen lenkillä ja antanut sille ruokaa.

      Jos mies poistuu makuuhuoneesta silloin, kun koira päivystää oven toisella puolen, koira syöksyy oven avauksen yhteydessä oitis miehen paikalle nukkumaan (rynnistäen yleensä minun päältäni) ja vahtimaan uniani. Heti, kun toivotan sille huomenet, alkaa yli-iloinen ralli ja nuoleminen banaanihetken toivossa ;-)

      Poista
  5. En tiennytkään että koiralle voi antaa banaania, luulin että sitä ei voi antaa, minkä verran koirasi syö banaania ? , tosi kaunis koira sinulla !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Piritta!

      Me syömme banaanin puoliksi. Suurinpiirtein ainakin.
      Koira on rodultaan kleinspitz ja painaa reilut 5 kg.
      Onnellisia olemme molemmat :-)

      Poista
  6. Valo lisääntyy vähän kerrassaan ja jossain vaiheessa näin tammikuussa päivän pidentymisen alkaa huomata.
    Onko niin että pikkukoira seisoo vedessä? On se suloinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kuva on viime kesän mökkireissulta ja koira seisoo tosiaan rantavedessä. On aivan hassu tyyppi veden kanssa. Pitää kahlata, juoda aalto kerrallaan järveä tyhjäksi, kunhan aallon saa ensin saalistettu kiinni ja niin edelleen ;-)

      Poista
  7. Hauskat aamurutiinit teillä! Matkamessuilla olen käynyt ainakin kerran eli vuonna 1985, kun opiskelin alaa, mutta en kokenut sitä silloin omakseni kuitenkaan. En muista, olenko käynyt messuilla joskus myöhemmin. Varmaan sieltä saa hyviä vinkkejä eri kohteisiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hitunen!

      Nämä olivat minun ihan ensimmäiset matkamessuni koskaan. Ihan hyvä vaihe korkata tällainenkin uusia asia elämässään etenkin, kun tuo itselle uusien paikkojen valloittaminen on alkanut tulla tavaksi :-)

      Poista
  8. No, nyt selvisi, millainen koirarotu on kleinspitz. Ystäväni harkitsi pitkään kleinspitziä ja ottikin sitten pomeranianin. Nämä eläinten persoonalliset tavat ovat mainioita. Teillä on hauska aamurutiini.
    Kyllä nyt jo huomaa päivän pitenemisen sekä aamulla että illalla. Tuntuu mukavalta ja aina vain paranee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pomeranian on vieläkin haukkuherkempi kuin kleinspitz, vaan aika hienosti osaa kaikki mahdolliset semiepäilyttävät ohikulkijat tuo meidänkin koiramme haukulla karkoittaa ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!