Vihavuoden koski on Hämeenlinnaa, mutta monen mutkan ja noin tunnin ajomatkan takana. Siksi käynkin siellä vain pari kertaa vuodessa. Paras keli siellä käymiseen on aurinkoinen pakkaspäivä pitemmän kunnon pakkasputken jälkeen. Vesi höyryää silloin niin kauniisti, valo vaihtaa sävyjään ja suppeaksi jäänyt virtaavan veden alue tuo alueen koskikaratkin lähelle. Nyt niillä oli vielä lääniä, mihin lehahtaa kuvaajaa piiloon.
Koski on kuitenkin koski hämärässäkin kelissä. Ei sitä parempaakaan luontoelämystä olisi saman matkan päästä tänään löytynyt.
Yläjuoksulla oli rauhallista ja jäätä löytyi vasta kaukaa.
Koskiosuudella kuohuu kylmää vettä ja kaikki vettä koskettava saa jääpeitteen.
Nuo jäätaideteokset ovat huumaavia kaikessa kauneudessaan :-)
Hätäisesti näin koskikaran kahteen otteeseen. Mutta siellä se oli. Iloinen jälleennäkeminen näin ihmisen näkökulmasta :-) Kivillä odotteli ja sukelsi veteen noustakseen pintaan saaliin kanssa tai ilman.
Erinomaisen mainio ja terapeuttinen reissu pilvistä huolimatta :-)
Tuonne olisi kiva mennä kalaan. Upeat kuvat.
VastaaPoistaKiitos, Sami!
PoistaTuolla on paikoin kalastusrajoituksia (vain erityisluvalla) ja paikoin kalastus on kielletty kokonaan (ainakin tuolla yläjuoksulla) :-( Mutta nähtävästi siellä kalastetaankin: https://www.vihavuosi.fi/kalastus.html
Kosket on niin hienoja! Ja kiva, kun sait taas yhden linnun listaan :) mie sain eilen fasaanin.
VastaaPoistaSamalla koskella näin myös sukeltelevan telkän. En muista aikaisemmin nähneeni telkkiä talviaikaan, vaikka niitä lukemani mukaan talvehtiikin Suomessa vuosittain melkoinen määrä.
PoistaKoskissa on sitä jotain - äänen, kuohun ja roiskeiden lisäksikin :-)
Kauniit kuvat! Mutta onpa kylmän näköistä ...
VastaaPoistaKiitos, Kuvakehrääjä!
PoistaKun on oikein kylmä, vesi höyryää ja huurruttaa lähipuut. Nyt oli vielä vähän pliisua talvikeleiksi ;-)
Täällä: http://luonnonluomaa.blogspot.com/2016/01/vihavuoden-koskella-aurinkoisella-saalla.html
kuvia samasta koskesta kylmällä kelillä :-) Kun aurinkokin vielä paistaa, kuvat ovatkin jo ihan erilaisia :-)
Ei ollut hukkareissu ollenkaan kun löytyi hienoja jääkoristeita ja koskikarakin.
VastaaPoistaEi ollut, ei :-)
PoistaReissu teki hyvää.
Näinpä menomatkalla pellolla jolkuttelevan ketunkin, mikä ei ole ihan tavallinen näky minun reissuillani. Siitäkin tuli mieli oikein hyväksi :-)
Virtaava vesi on aina mun pääni huumaavaa. Ei niinkään hanasta, mutta kosket, joet, purot ja meri... ;) <3 Niin kaunista ja rauhoittavaa. Jääkin saa aikaan upeita kuvioita!
VastaaPoistaSe olisikin jo aika huolestuttavaa, jos alkaisi hanasta valuvasta vedestä huumaantumaan ;-)
PoistaSe on ihmeellistä, miten moninaista se veden liike ja voima voi ollakaan - puron lempeästä pulputtelusta ison kosken pauhuun tai meren myrskytyrskyihin. Aina silti upeaa.
Virtaavan veden äärellä pääsee melkein puolet vuodesta nauttimaan luovasta jäätaiteesta :-)
Onneksi olkoon koskikarasta;-)
VastaaPoistaKiitos :-)
PoistaTuolla niitä on joka talvi, mutten ole näin sulan veden aikaan moneen vuoteen tuolla käynytkään.
Kannatti mennä, koski ympäristöineen on hienon näköinen paikka. Koskikaran tapaaminen on minusta aina iloinen tapahtuma. Pitääkin käydä oman kylän pikkupurolla katsomassa, josko onnistuisin koskikaran viime vuotiseen tapaan näkemään.
VastaaPoistaKannatti, ehdottomasti :-)
PoistaKun nyt tulisi hieman sitä pakkasta ja jäätä, niin mahdollisuus koskikarojenkin havainnointiin lisääntyisi kummasti.
Upea koski. En ole tainnut koskaan nähdä koskikaraa luonnossa.
VastaaPoistaSillä on itse asiassa yllättävän hyvä suojaväri lumiseen ja jäiseen keliin. Tumma sekoittuu tumman veden kanssa, valkoinen rinta ja valkoiset vilkkuluomet jään ja lumen kanssa. Kun se vielä pulahtelee veteen tämän tästä, katoaa hetkeksi ja sitten kiipeää johonkin eri paikkaan takaisin, on sen havainnointi joskus vaikeaa.
PoistaKun se lähtee lentoon, on helpompaa seurata sitä katseellaan ja selvittää sen seuraavaa vahtipaikkaa :-)
Kauniin näköinen paikka. Koskikara on ihana lintu!
VastaaPoistaTämä on melkoisen harmonisen näköinen koski, ei mikään risukko :-)
PoistaOnhan se koskikara aikamoinen otus, kun sukeltelee parissakymmenessä pakkasasteessakin virran pohjaan ruokaa etsimään.
Voi miten hienoja kuvia. Hyvän kuvan olet saanut koskikarasta.
VastaaPoistaKiitos, Anneli :-)
Poista