Ammatinvaihtoa vai urakehitystä?

Tänään olen taas pohtinut sitä, kuinka jotkut valmistuvat opinnoistaan johonkin ammattiin ja toiset taas eivät. Esimerkiksi opettajaksi, sähköasentajaksi tai kokiksi löytyy selvä koulutuspolku, joka ainakin noissa kahdessa ensimmäisessä on myös pätevyysvaatimuksena. Sitten on paljon niitä 'epäselvempiä' koulutuspolkuja ja tutkintoja, joista ei ole selvää reittiä johonkin työhön tai edes työalaan.

Samaan aikaan puhutaan vielä tavallaan vähän hassusti ammatin vaihtamisesta. Siivoojasta siirtyminen sairaanhoitajaksi on selvästi iso uramuutos ja ammatinvaihto. Mutta aina tilanne ei ole ollenkaan niin suoraviivaista.

Minä olen koulutukseltani matemaatikko (filosofian maisteri) ja jos olisin alkuperäisten suunnitelmieni mukaan valmistunut aineenopettajaksi, ammatillinen polkuni olisi ollut hyvin selkeä. Jos siis olisin jatkanut sitä reittiä. Mutta hipiäni ei sopinut teini-ikäisten kouluttamiseen (sen huomasin opetusharjoittelussa) ja opintoihin oli tulossa sen vuoksi jo toinen merkittävä muutos. Ensimmäinen iso muutos oli pääaineen vaihtaminen fysiikasta matematiikkaan, ensimmäisen sivuaineen vaihtaminen matematiikasta tietotekniikkaan ja toisen sivuaineen vaihtaminen kemiasta kasvatustieteeseen.

Aloitin vakituisen työelämäni 23-vuotiaana ja valmistuin pian sen jälkeen 24-vuotiaana. Koskaan, ikinä en ole tehnyt matemaatikon työtä, johon valmistuin. Se olisi ollut käytännössä tutkimusta. Tilastotieteisiin panostaneet pyrkivät vakuutusyhtiöiden palvelukseen.

Olen tehnyt töitä tietotekniikan, konsultoinnin, koulutuksen, henkilöstöhallinnon ja organisaatioiden kehittämisen parissa. Uuden työtehtävän saaminen on tuntunut urakehitykseltä enemmän kuin ammatin vaihdokselta, vaikka sitäkin se on todellakin ollut.

Jossain vaiheessa olin mielestäni elämäni parhaassa työpaikassa - ja virassa, jonka piti olla koko elämän kestävää. Juurruin paikalleni, kehitin ympäristöäni. Mutta elämä ei kulkenut minun suunnitelmieni mukaan. Toimipaikkamme lakkautettiin.

Ahdistuin, hosuin, sähläsin ja päädyin itselleni aivan väärään työpaikkaan. Siirryin sen jälkeen nykyiseen työpaikkaani, jossa olen päässyt tekemään monenlaisia työtehtäviä ja vaihtamaan tavallaan ammattia talon sisällä.

Uusin työtehtävien vaihdos on tuore, työtehtävien määrittely elää vieläkin hieman, mutta kokonaisuus alkaa olla näköpiirin sisällä. Olen innostunut ja kiitollinen uudesta uramahdollisuudesta sekä onnellinen siitä, että uusi työyhteisöni on vähintään yhtä upea kuin aikaisempikin.

Meitä työssä käyviä on varmaankin ainakin kahta äärilaitaa - ehkä useampaakin. Minä tykkään seikkailla, löytää uutta ja sukeltaa siihen. Janoan uuden asian haltuunottoa ja oppimisen mutkittelevaa polkua. En ole äärimmäinen näiden ominaisuuksien suhteen, moni loikkaa paljon pitemmälle tuntemattomaan kuin minä, mutta olemme samalla suunnalla.

Tunnen toisaalta paljon ihmisiä, jotka ovat niin tyytyväisiä nykyhetkeen, että soisivat sen jatkuvan pitkään. Minäkin olin sellainen jossain vaiheessa - elämä oli silloin monessa suhteessa todella palkitsevaa, vaikka ristiriitojakin oli. Ymmärrän tämän asenteenkin aivan niin täysillä kuin vain pystyn.

Itse uskon siihen, että (työ-)elämä kehittyy parhaiten niin, että se hyödyntää muutoshalukkaiden intoa ja osaamista mahdollisimman paljon muutoksen suuntaamiseen. Samalla omaan ydintehtäväänsä kiintyneet ihmiset voivat jäädä tekemään sitä omaa arvokasta työtään. Helppoahan tämä ei ole, mutta mikä onnistunut muutos olisi?

Savonlinna Oravissa (vai Oravilla?) lenteli vielä amiraaliperhonen syksystä välittämättä. Nämä kuvat on otettu 70 mm linssillä. Niin oli perhonen kiintynyt kukkiin, ettei häiriintynyt edes lähikuvauksesta.

Loman aikana työlistalle on kerääntynyt vaikka mitä. Innokkaana työhulluna käyn niiden kimppuun iloisena ja innokkaana. Loman jälkeen jaksaa taas 💖🥀.