Ollaan oltu miehen ja koiran kanssa lomalla vuokramökillä melkein viikko, palataan ihan kohta kotiin. Käytän nyt tietokonetta mökkilomani aikana kolmatta kertaa. Ensimmäisellä kerralla varasin tapaamisen pankkiin ensi viikolle. Toisella kerralla varasi ajat kampaajalle ja optikolle. Ja nyt sitten tätä blogia.
Toki olen kännykän kautta seurannut uutisia ja tärkeimpiä läheisten viestintäkanavia. Mutta huomattavan paljon kevyemmin ja harvemmin kuin tavallisesti.
Kulunut vuosi on (edellisten lailla) ollut todella kuluttava. Siksi panostan tällä lomalla aivan erityisesti palautumiseen ja uuden normaalin luomiseen.
Kuvat ovat kännykkäkuvia. Niiden jakaminen onnistuu helposti ilman lisälaitteita täältä matkan päältäkin. Ensimmäinen kuva on mökin terassilta.
Jyväskylä on tavallisesti kovin kaukana, mutta kesien mökkireissuilla se on useasti osunut reitille. Niin nytkin.
Olemme Joutsan kunnassa. Joutsa sijaitsee Lahti-Jyväskylä -akselilla Päijänteen itäpuolella noin 70 kilometriä Jyväskylästä etelään (Lahteen päin).
Olen muuten loman myötä ryhtynyt pitkästä aikaa lukemaan ihan oikeita kirjoja. En mitään korkeakulttuuria, vaan minulle sopivaa ja helposti sulavaa kevyempää kirjallisuutta. Neljä kirjaa olen lukenut parin viikon aikana. Tämäkin hyppäys digitaalisesta maailmasta analogiseen on tehnyt minulle hyvää. Lomalla kannattaa todellakin tehdä niitä hyviä asioita, jotka jäävät arjessa jalkoihin.
Lomalla olen ehtinyt pureutua niihin aiheisiin, joihin pitäisikin, mutta joihin ei ole ollut aikaa. Olen myös ehtinyt paneutua sellaisiin asioihin, jotka kutsuvat minua, mutteivät ole koskaan päässeet varsinaisesti tehtävälistalle. Ja silti olen levännyt. Ihan ollut vain. Nyt alkaa pokka pettää tämän rentoilun ja tekemättömyyden suhteen - loma on tehnyt tehtävänsä 👍
Tässä perinnönjaon touhujen keskellä mieleen on tullut taas paljon lapsuuteen ja lapsuudenperheeseen liittyviä asioita. Jäin miettimään sitä, minkä sanominen oli kiellettyä. Jokaisessa perheessähän on omat sallitut ja kielletyt puheenaiheet tai sanat sellaisenaan. Kiellettyjen aiheiden ja sanojen lista vaihtelee varmasti todella paljon eri perheiden kesken.
Meidän perheessämme oli pannassa monia kiroiluun tai sukupuolisuuteen liittyviä sanoja. "Tissi" oli kielletty sana. "Rinta" oli oikea termi. "Paska", "pieru" ja "kusi" olivat aivan ehdottoman kiellettyjä. Ja kaikki kirosanat olivat tietenkin kiellettyjen listalla. Yritin joskus käydä äidin kanssa keskustelua siitä, mikä oli sallittua ja mikä ei. Yritin hakea turhautumistilanteeseen toimivia korviketermejä.
"Kukkanen" oli lopulta äidin mielestä ihan ok turhautumissana. Paitsi kun sanoin sen useamman kerran, sekin päätyi kieltolistalle.
Mitä sinun lapsuudenperheessäsi ei saanut sanoa? Tai mistä ei saanut puhua?
Samoin meillä oli kielletty kiroilu ja esimerkiksi pierusta puhuminen ja äiti pahoitti mielensä, jos häntä kutsuttiin mutsiksi. Ei kai kielloista mitään traumoja jäänyt, kiroilu ei sovi vieläkään suuhun ja muiden kiroilu särähtää korvaan.
VastaaPoistaKiitos, Tintti!
PoistaEi noista kielloista varmaankaan keskimäärin traumoja jää. On vain kovin kiinnostavaa, millaisilla eväillä itse kukin lähdemme aikuistumisen maailmaan 🌼
Minun lapsuudenkodissani ei ollut varsinaisesti mistään kielletty puhumasta kun taas mummolassa ei kaikkia puheita sallittu ( vietin monet lapsuuden kesät maalla isovanhempieni kanssa ) !!
VastaaPoistaKiitos, Suvi!
PoistaMummolan tiukat säännöt voivat olla helpompia eriyttää normaalista arjesta. Toivottavasti sinä huomasit eron 🥰.
Hyvältä kuulostaa se että lomailu on tehnyt tehtävänsä. En muista lapsuudenkodissani olleen mitään kiellettyjä sanoja, ei nyt ainakaan pieru. Kiroilua en koskaan vanhempieni kuulleen kuitenkaan harrastanut ja nyt aikuisena on välillä huvittanut se, että kun äitini oikein tulistui jostain niin häneltä saattoi päästä sana "pirskatti". Että niin kovaa kielenkäyttöä meillä harrastettiin. Nyt itse käytän huomattavasti vahvempia voimasanoja silloin tällöin.
VastaaPoistaKiitos, Kristiina!
PoistaTeillä on menty esimerkin voimalla ja se on näyttänyt toimivan hyvin 🥰
Ihanaa loman jatkoa Susanna.
VastaaPoistaKiitos, Anne!
PoistaLoma ja lomaretket ovat upeita asioita. Meillä ei oo muistaakseni ollut kiellettyjä sanoja.
VastaaPoistaKiitos, Sami!
PoistaIhanaa, että olet saanut lomailla ja rentoutua oikein kunnolla😊🩷Minun lapsuudenkotini olikin sitten varsinainen ”kiellettyjen aiheiden” tyyssija, josta lapsena tajusin vain sen, että jotakin oli pinnan alla, mutta mistään ei puhuttu. Isän alkoholismi, äidin sairaus ja tiukka uskonnollisuus, jota tietenkään ei saanut kyseenalaistaa ja voin täydestä sydämestäni sanoa, että en kaipaa sieltä mitään. Selvisin ja omassa perheessäni sitten olen koittanut olla avoin ja puhua ja keskustella asioista kuin myös kuunnella lapsiani. Toivottavasti olen osannut olla traumatisoimatta heitä vanhemmuudellani👍😊
VastaaPoistaKiitos, Irkku!
PoistaMinusta tuntuu siltä, että olet selvinnyt lapsuudestasi aivan fantastisesti! Sinun itsevarmuutesi ja itsetietoisuutesi ovat kovaa luokkaa!
Kuulostaa tosiaan siltä, että loma on tehnyt tehtävänsä!
VastaaPoistaMeillä oli samoja kiellettyjä sanoja kuin sinullakin, enkä ole käyttänyt niitä omassakaan perheessäni. Vanhempani eivät kiroilleet, minkä nyt isä ihan joskus.
Kiitos, Sirpa!
PoistaMinä olen käyttänyt ihan aikuisena-aikuisena kiellettyjä sanoja ihan omien tuntemuksieni mukaan. Toki olen pyrkinyt ottamaan alaikäisten tunteet huomioon. Mutta todisteiden mukaan he ovat kuulleet minun kiroilevan isosti. Kumpikaan lapsista ei ole myöntänyt (toistaiseksi) huonon käytökseni heikentäneen heidän hyvinvointiaan. Hyvä niin.
Ihanaa, että loma on ollut rentouttava ja voimia palauttava.
VastaaPoistaMeilläkin oli kotona liuta kiellettyjä sanoja. Lisäksi ruisleipätaikinaan äiti teki ristin kuvan, että taikina kohoaa, ja leipä (ei edes palanen) saanut olla koskaan nurinpäin pöydällä. Haitari ja pelikortit olivat kai ihan jo syntiä.
Kiitos, Enkuli!
PoistaTeillä kielletyt asiat ovat olleet (paria) astetta hengellisemmällä tasolla kuin minun lapsuuden perheessäni.
Osanottoni.
Lomasi on ollut ihanan rentouttava kuvauksestasi päätellen. Joskus on oikein opeteltava olemaan tekemättä mitään. Ei ole helppoa meille puuhaajille, mutta tekee hyvää silloin kun siihen (olemiseen) malttaa paneutua.
VastaaPoistaLapsuudenperheessäni vakaumukselliset uskovaiset vanhempani eivät koskaan kiroilleet, enkä itsekään ole sitä harrastanut muutamaa muistiin jäänyttä poikkeusta lukuun ottamatta. Mainitsemasi muut sanat kuulostavat tutuilta kiellettyjen listalta. Isä ei pitänyt myöskään siitä, että me tytöt joskus teimme hienoja lettikampauksia ja kiharoita tai puhumattakaan, että meikkasimme. Äiti oli hyväksyvämpi, ymmärsi meitä tyttöjä paremmin. Silti minulle on jäänyt lapsuudesta ja jo edesmenneistä vanhemmistani erittäin lämmin kuva. He tekivät vilpittömästi parhaansa kasvatustehtävässään, ja niin uskon jokaisen vanhemman tekevän - niillä voimilla ja kyvyillä, joita heillä sillä hetkellä on.
Kiitos, Hitunen!
PoistaMitä lyhyempi loma, sitä vaikeampaa on sovittaa suorittamattomuus ja muutama harkittu lomasuunnitelma. Mutta siihen voi oppia, kun vähän harjoittelee 🌼
Meillä ei ollut meikkaukseen tai hiusten laittoon ainakaan mitään jyrkkiä sääntöjä. Sen sijaan muistan sen epäreiluuden tunteen, kun minua toruttiin asioista, joista veljeni selvisi olan kohautuksella. Ne olivat niitä asioita, jotka eivät kuulemma olleet sopivia tytöille. Myönnän, että kadehdin veljeni vapauksia.
Meillä ei ollut juurikaan kiellettyjä sanoja, asioita joista ei puhuttu. Ehkä oli se, etten tee sitä työtä. Työtä oli kovasti maatilalla kesäisin.
VastaaPoistaKiitos, Marja!
PoistaLoma on onnistunut, kun on sopivasti puuhailua ja tekemättömyyttä. kivaa kesän jatkoa!
VastaaPoistaKiitos, Maarit!
PoistaSamaa lomareseptiä kannata minäkin 💖