Vinkkejä kirppistelyn monivetoiseen maailmaan ❤️

Minun kirpputorikäyskentelyni lisääntyminen ei ole varmastikaan mikään perhosen siiveniskun aiheuttama perhosvaikutusilmiö. Mielenkiintoisesti se on kuitenkin vaikuttanut moneen arkiseen asiaan.

Langat ovat usein ylihinnoiteltuja - muista pakastaa ostokset

Käsityöt ja lankojen ostaminen on yksi sellainen konkreettinen asia. Olen päätynyt yhä enemmän ostamaan lankoja kirpputoreilta. Hinta on parhaimmillaan niin paljon edullisempi, että satunnaisten erien ostaminen kannattaa. Toisaalta ikävän usein myyntiin tarjotaan pieniä sekaeriä lankoja, jotka on hinnoiteltu melkein kaupan hintojen tasolle. Ehkä joku ostaa niitäkin.

Lankojen kohdalla on tärkeää päästä ostamaan riittävästi lankaa samasta tuotantoerästä. Silloin langan värisävy on sama. Kirpputorilta ostettu lankaerä on melkeinpä poikkeuksetta eri erää kuin kaupasta ostettavat lankakerät, jos siis lanka on vielä ostettavissa kaupoista. Tässä tulee vastaan rajoituksia, joita harva käsitöiden tekijä on valmis kohtamaan. Siksi kaupan hinnoittelun jäljittely on liian rohkeaa.

Joskus lankoja tarjotaan ilman vyötteitä (paperista selostetta) myyntiin sekalaisissa kokoelmapusseissa, jolloin pitää jaksaa ostaa sika säkissä. Harva jaksaa.

Joskus kuitenkin joku tarjoaa hyvän erän laadukasta lankaa toimivaan hintaan ja silloin on mahdollisuus panostaa lankaostoksiin 👍

Toki langat pitää muistaa laittaa kotona pakastimeen viikoksi (?). Näin voi varmistaa mahdollisten kutsumattomien vierailijoiden puuttumisen lankojen kavereina.

Mariskoolien kopioilla huijataan

Mariskoolien ostajan täytyy olla varovainen, osaava ja tarkka kirpputoriostoksilla. Ensinnäkin pitää varmistua siitä, että ostos on todella oikea Mariskooli eikä mikään kopio. Ja jos kopiokin kelpaa, niin sellaisen hinta pitää olla huomattavasti alkuperäistä edullisempi.

Oikean Mariskoolin tunnistamisen tueksi voit lukea faktoja täältä: Mikä on kallein Mariskooli? Mistä tunnistaa aidon Mariskoolin? | Kotona

"Mariskoolit ovat erityisesti suomalaisten suosimia koristelasiesineitä, joita on saatavilla jo lähes 70 eri värissä ja kahdessa eri koossa. Yleisempi koko on 155 mm korkea malli, jota on valmistettu jo vuodesta 1965 lähtien. Pienempi 120 mm korkea malli on uustuotantoa, ja niitä valmistettiin 25 eri värissä vuosien 2008–2015 välisenä aikana." Mariskoolien värit ja hinnat - Täydellinen listaus (kuvat)

Joitakin tietoja aidon Mariskoolin tunnistamiseen:

Koko:
120 mm korkeita Mariskooleja valmistettiin vain vuosina 2008–2015. Suurempi 155 millin kulho on säilynyt kooltaan muuttumattomana. 

• Kaikissa pienissä mariskooleissa on stanssi. Eli Marimekko kirjoitus pohjassa.
Piparit, kaula ja sormus - niistä tunnistaa.

Massaleima ja muottinumero:
Marimekko-massaleima, jota on virheellisesti kutsuttu myös stanssiksi, esiintyy vuoden 2004 jälkeisissä suurissa ja kaikissa pienissä Mariskooleissa. Muottinumero on lisätty kulhon pohjaan Iittalan tehtaalla valmistettuihin skooleihin vuodesta 2004 lähtien ja Nuutajärvellä valmistettuihin vuodesta 2008 lähtien.

Hinnoilla yritetään hämätä ja kovasti

Nämä Pirtti-astiaston kupit lautasineen olivat tarjolla huimaan hintaan. Pöydässä oli 50% alennuskyltti, mutta hinnaksi jää silti kuusi euroa. Kuppiparin löytää muualta usein 2,5 euron hintaan.

50% alennuskyltti päätyy myyntipaikalle tavallisimmin, kun pöydän vuokra-aika lähestyy loppuaan. Toisinaan alennuskyltti ilmestyy pöydälle jossain vaiheessa myyntiä vauhdittamaan ja jääkin sinne pitkäksi aikaa. Tällä välin pöydälle tulee uutta myytävää kaksinkertaiseen hintaan keskihintaan verrattuna. Tavoitteena tuntuu olevan houkuttaa ostajia alennusmyynnillä ja pitää tuotto silti entisellään.

Ole tarkkana hintojen kanssa!

Seuraa hintojen kausivaihtelua

Iittalan tuikkulyhty Ballo on mielestäni hyvä esimerkki hintojen vaihtelusta. Loka-marraskuussa viime vuonna näiden hinnat vaihtelivat 6-10 euron välillä. Kesän läheisyys laski hinnat jo 3-5 euron tuntumaan. Nyt hintahaarukka on taas jo 6-8 euron tasolla. Kierrätyskeskukset pyytävät näistä usein hieman ylihintaa. Ole tarkkana näiden hintojen kanssa.

Nämä Kehrän pienet boolilasit saa ehdottomasti tällä kahdella eurolla. Yhtään enempää niistä ei kannata maksaa. Tarjontaa on paljon.

Kehrän tuikkulyhty on ehkä korkeintaan tämän 2,5 euron hinnan arvoinen. Jossain olen nähnyt jonkun pyytävän tästä jopa 8 euroa 😯

Tiedä, mitä haluat ja mikä on oikea hinta. Vasta sitten kannattaa ostaa.

Kirppisiloa! ❤️

Loma hyvä, mökki keskinkertainen - miten tästä eteenpäin?

Palasimme jokakesäiseltä vuokramökkiviikoltamme. Loma oli mainio, kotiin oli silti mahtavaa palata.

Vaikka loma oli mainio, mökki oli vain keskinkertainen. Tiukan työvuoden jälkeen sain jotenkin tällä kertaa tarpeekseni keskinkertaisista vuokramökeistä, niihin en halua enää palata. Olen toistakymmentä vuotta selannut vuokramökkien tarjontaa ja pyrkinyt löytämään sieltä etäisyyden ja ominaisuuksien puolesta hyvän mökin. Ja sehän on aivan mahdottoman vaikeaa tai ehkä jopa mahdotonta touhua.

Jos et ole kiinnostunut vuokramökeistä ja kesämökkeilystä yhtään, lukeminen kannattaa jättää tähän, sillä näissä aiheissa soutelen syvillä vesillä tämän kirjoituksen ajan.

Millainen on hyvä (vuokra-)mökki?

Karkeasti otettuna minun vuokramökkini/-mökissäni pitää olla 

• hyvällä etäisyydellä (ajomatka korkeintaan 3 tuntia)
• järven tai meren rannalla
• nykyaikainen keittiö, vessa ja suihku
• vähintään kaksi makuuhuonetta
• makuuhuoneet eivät ole vierekkäin
• televisio
• nykyään myös ilmalämpöpumppu
• hyvä etäisyys naapureihin
• kauppa päivittäisen vierailumatkan päässä (max 15 km?)
• kohtuullisella etäisyydellä jostain 'isommasta' kaupungista (max 40 km)
• uitava ranta
• lemmikkieläinystävällisyys (meillä koira)

Nämä ovat sellaisia ominaisuuksia, jotka saa tavallisesti melkein kaikki selvitettyä mökkien perustiedoista. Niiden perusteella putoaa huikea määrä mökkejä jo pois. Isoimmat rajaavat tekijät ovat lemmikkieläinystävällisyys ja hyvä etäisyys.

Jos hankkisin omistusmökin, tyytyisin järvi- tai merinäköalaan rannan sijaan. Lampi- ja jokinäköalatkin voisivat sopia. Uimapaikan sopiva läheisyys olisi silloin tärkeää.

Muita todella tärkeitä kriteereitä

Joitakin asioita ei saa selville myyntikuvauksista. Sellaisia ovat muun muassa

• parisängyn laatu - yhteinen vai erilliset patjat
• erilliset patjat antavat unirauhaa, jos nukkumakaverisi (tai sinä itse) sattuu olemaan kovasti kääntyilevää sorttia
• patjan laatu ja paksuus
• runkopatjoihin törmään harvoin, sen sijaan perinteisiin sänkyihin on sijoitettu ohuita patjoja, joiden kanssa nukkuminen on minulle yö yöltä vaikeampaa
• muutama kunnollinen tyyny - ei vain loppuun nukuttuja litistyneitä tai muhkuraisia tyynynkaltaisia
• nukkuminen on tärkeää levon ja palautumisen kannalta myös mökillä
• astiasto on toimiva
• olemme päätyneet ostamaan moneen mökkiin joitakin meidän mielestämme hyvään lomaan kuuluvia astioita ja muitakin tarvikkeita, sillä astiavalikoimat ovat melkein aina jotenkin hassuja

Tärkeitä juttuja, joita ei huomaa eikä voikaan tarkistaa etukäteen

• piha on kävelykelpoinen koko huolletulta alueeltaan - ei ylläreitä
• seinät ovat ehyet kaikkien huoneiden osalta - ei yllärireikiä tai -aukkoja
• sähkölaitteet toimivat (normaalisti)
• valokatkaisimet yms. löytyvät loogisista paikoistaan
• kaapeissa on riittävästi tilaa asiakkaiden ruokia ja vaatteita varten (ei ole ollut vielä koskaan)
• uimarannan toimivuus - uimaranta ei ole uimaranta, jos se on matala ja kävelykelvoton esim. kivien vuoksi, uimaan pitää päästä helposti ja turvallisesti

Ja makuasioita - mistä sinä pidät?

Minä ottaisin mielelläni modernin mökin isoilla ikkunoilla ja nykyaikaisella kalustuksella. Mies ottaisi puolestaan mieluimmin vanhatunnelmaisen hirsimökin moderneilla varustuksilla.

Vuokramökkien keskikasti pursuaa lauta- ja hirsimökkejä perivanhan ajan kalustuksilla. Puiset sohvat pehmusteilla tai muhkeat nahkasohvat. Männyn väriä kaikkialla. Perinteisiä kappaverhoja ikkunoissa olohuoneessa ja keittiössä. Makuuhuoneissa usein eteen vedettävät kukalliset läpikuultavat verhot, jotka eivät anna mitään pimennystä unen laatua parantamaan.

Räsymattoja on joskus ihan vaikeuteen asti. Olen monesti kuvannut huoneet ennen loppusiivousta, jotta osaan palauttaa matot oikeille paikoilleen sen jälkeen.

Kuinka moni 30-40-vuotias haluaa vuokrata mummon kalusteilla sisustetun mökin? Miksi mökkitarjonta on kauttaaltaan niin samanlaista ja vanhaan aikaan iskostunutta? Missä ovat vaihtoehdot keskihintaisten tai edullisten (onko sellaisia?) mökkien osalta?

Mitä sitten?

Olemme kerran olleet myös modernilla mökillä, mutta ihan väärässä paikassa. Markkinointi oli harhaanjohtavaa ja minä liian väsynyt tarkistamaan faktoja. Oikeassa ympäristössä olisin kaikkein mieluimmin jossain modernissa ja yksinkertaisessa mökissä. Koiran kanssa suuri osa parhaista vaihtoehdoista putoaa laskuista pois. Hintaakin voisi korottaa, jos löytyisi mahtava mökki.

Mistä sinä olisit valmis maksamaan ja kuinka paljon? Me olemme tähän asti käyttäneet mökin vuokraan noin tuhat euroa viikolta.

Nyt alkaa hyytävä pohdinta ensi kesän osalta. Mitä teemme mökin vuokraamisen kanssa? Ja jos emme vuokraa, mitä sitten?

Varjoa viheralueista, meriharakat kuvissa

Muutaman kuuman päivän iltana löysin taas pihamme varjoisat kohdat. Niitä löytyy onneksi päivän jokaiseen hetkeen. Toki tuolia saa siirrellä, jos aikoo jatkuvasti pysyä varjossa. Nyt osaan arvostaa vuosikymmenten aikana istuttamiani lukuisia puita, joiden varjo on kuumilla helteillä kultaakin kalliimpi.

Minusta kuuman päivän paras puoli on se, että varjossa on juuri sopivan lämpöistä. En kaipaa paahteessa oleskelua ja pääni alkaa nopeasti särkeä auringossa oleilun tuloksena. Hattu on aina ehdoton 'must', oli se sitten kaunis tai ei.

Pihamme oli tänne muuttaessamme vuonna 1994 rakenteeltaan kovin erilainen kuin halusimme. Siellä, missä halusimme oleskella, oli runsaasti marjapensaita, enimmäkseen herukoita. Taaempana oli kesannoitunut naapurien aiemmin perunapeltona käyttämä alue. Halusimme tontin taka-alueen hyötypuutarhakäyttöön siinä määrin kuin jaksaisimme hyötypuutarhaa hoitaa. Oleskelualueen halusimme sijoittaa talon välittömään läheisyyteen. Siinä oli sitten lapiolla ja paikoin myös kaivinkoneella töitä.

Kaksi pihan vanhaa omenapuuta on jouduttu ikääntymisen vuoksi poistamaan pihasta.Yksi nuorempi puu jäi jäljelle. Poistolistalle on joutunut myös pari kuusta ja yksi koivu. Ainakin. Niiden jälkeen pihassa on jäljellä vanhasta ajasta isommista puista vain yksi tuija ja yksi omenapuu. Lisäksi vanhoja syreenejä löytyy tontin reunoilta. Tontilla on edelleen myös vanhoja ruusupensaita ja pari herukkapensasta. Muuten puut ovat minun (tai meidän) istuttamiamme.

Terijoensalavia istuttelin alkuvuosina saadakseni nopeaa näkösuojaa pihaan. Ne ovat osoittautuneet hyviksi ratkaisuiksi 10-15 vuoden ajalle, mutta sittemmin olleet myrskyherkkiä. Puumateriaali on jotenkin pehmeää eikä kestä pahoja puhalluksia. Välillä niistä on kaatunut myrskytuulen jäljiltä puoli puuta, välillä vain jokin iso oksa. Niitä en istuta enää lisää. Nyt tontilla riittää rehevyyttä enemmän kuin omiksi tarpeiksi ilman niitäkin.

Vanhat luumupuut tuottavat itsekseen uusia siemenpuita, jotka kasvavat nopeasti. Niitäkin pitää tarkkailla ja poistaa vuosittain. Osa vanhoista luumupuista on tullut jo elinikänsä päähän.

Tuijia olen istuttanut paljon näiden vuosikymmenten aikana. Pääosin olen istuttanut kartio- ja timanttituijia. Kartiotuijat kasvavat nopeasti, korkeuden lisäksi erityisesti myös leveyttä. Osa niistä on osoittautunut ajan myötä liian isoiksi ja niitä olemme myös poistaneet. Timanttituijat kasvavat hillitymmin ja pysyvät myös leveyden suhteen tiukempana pakettina. Joidenkin kasvamista ollaan välillä odoteltu ikuisuus, kunnes ovat vihdoin saaneet kasvuvauhdin käyntiin. Ne ovat selvästi sellaisia pitemmän ajanjakson investointeja.

Mutta varjoja siis riittää, kun on vain valmis siirtelemään lepotuolia auringonvalon mukaan.

En haluaisi muuttaa sellaiseen paikkaan, missä vihreää ja sen myötä myös varjoja on vähän. Kesät tuntuvat olevan yhä kuumempia ja viheralueet tulevat yhä tärkeämpään elvyttävään rooliin.

Sitten palaan toukokuiseen länsirannikon reissuumme. Meriharakoihin törmäsimme muutamaankin otteeseen. Nämä kuvat ovat Raumalta Poroholmasta.

Minulla alkaa nyt ihan oikea vuosiloma. Upeaa heinäkuun alkua ja luvattoman ihanaa kesää sinulle ❤️

Kadonnut muisti palailee, lasinalusia ja kirpputoreja

Kesäpäivänseisaus oli eilen. Tänään päivä on siis ihan pienen hivenen lyhyempi kuin eilen. Muutenhan minun näkökulmastani paras osa kesää on vielä edessä, vaikka juhannuskin oli jo. Pidän enemmän kypsästä kesästä ja sen voimakkaista sävyistä.

Aloitin kesän alussa virkkaamaan lasinalusia. Virkatut lasinaluset vaimentavat myös lasin (tai mukin) pöydälle asettamisen ääntä. Ne voi pestä koneessa pesupussissa ja väriäkin voi vaihtaa vuodenajan mukaan. Kädet kaipasivat tekemistä, mutta sukkien neulominen ei vain kutsunut. Itse asiassa pään jumi oli pitkän työkuormituksen jäljiltä niin iso, ettei sukkien neulomisesta oikein tullutkaan mitään. Ihan kuin olisin ollut ensimmäistä kertaa asialla, vaikka luulin pystyväni tehtailemaan sukkia vaikka unissani. Se oli hämmentävä ja nöyryyttävä tilanne.

Eipä se sitten lasinalusten kanssa juuri paljoakaan paremmin mennyt, vaikka ohje oli maailman yksinkertaisimpia. Alku oli yhtä purkamista ja uudelleen tekemistä. Monen päivän ajan. Jotain valmistakin tuli, mutta jollen olisi ollut niin uupunut, olisin hermostunut. Nyt ei voinut oikein vaatia itseltään mitään. Vähitellen neljän yksinkertaisen kerroksen kaava alkoi sujua ja pääsin rauhoittavaan hitaasti tekemisen tahtiin.

Puuvillalangasta tehdyt puff-silmukat eivät näytä miltään. Villavoittoisesta sukkalangasta tehtynä silmukat ovat kauniimpia. Puuvillalankaan piti soveltaa ohjetta hieman ja jälki olikin sitten oikein eleganttia 🤭. Puuvillalanka on kuitenkin yllättävän kallista! Enpä ole vuosiin siitä mitään valmistanut ja kuvittelin jotenkin sen olevan edullista. Ja kattia kanssa.

Vasemmalla vaaleanharmaat puff-silmukoilla sukkalangasta tehdyt lasinaluset. Oikealla tummanharmaasta puuvillalangasta pylväillä tehdyt lasinaluset.

Tässä sitten pylväillä sukkalangasta tehtyjä lasinalusia eri väreissä. Jokaista väriä tein 6-10 kappaletta. Ja versioita on toki vielä muitakin.

Tästä käsityöprojektista tuli minulle samalla jonkinlainen muistin ja keskittymiskyvyn elpymisen mittari. Oli lohduttavaa nähdä, että yksinkertaiset asiat alkoivat jälleen luistaa ❤️

Olen ottanut kirpputoreilla vierailun omille matkalistoilleni. Kun käyn missä vain kotikuntaa kauempana, pyrin vierailemaan samalla yhdellä tai useammalla vierailupaikan tai -matkan kirpputorilla. Joitakin vanhoja astioita ei löydä enää muualta kuin kirpputoreilta tai vanhojen tavaroiden kaupoista. Niiden myötä olen liittynyt ensin kotipaikkani kirpputorien vakiovierailijaksi ja nyttemmin etsin aarteita myös kaikilta reissuiltani.

Keräämisen näkökulmasta on hyvä tutustua markkinoihin ennen ostospäätösten tekemistä. Pyyntihintojen erot voivat olla melkoisen isoja. Toisaalta joitakin tuotteita löytää vain joskus ja silloin ei voi olla liian nuuka hinnan kanssa. 

Omien keräilytavaroidensa etsimisen lisäksi uusilla kirpputoreilla viehättää se jokin seikkailunomainen fiilis. Koskaan ei tiedä, mitä minkin kirpputorin sisältä löytyy. Parhaimmat innostavat ja kutsuvat tulemaan kylään uudelleenkin. Joidenkin kohdalla kyseessä voi olla mahtava kertaelämys, jota ei ehkä kuitenkaan halua enää toistaa. Useimmiten kokemus on jostain näiden välimailta.

Pojan kanssa käytiin Tampereella Äijäkirppiksellä. En tiedä, onko mitään vastaavaa muualla Suomessa, mutta tämä oli käymisen arvoinen paikka, jonne saatan mennä ehkä joskus vielä uudelleenkin.

Pari kuvaa tähän tämän erikoisen kirpputorin antimista.

Hassua tavallaan, että vielä reilut pari vuotta sitten en käynyt kirpputoreilla oikeastaan ollenkaan. Vanhempien jäämistöstä löytynyt Iittalan Paadar-snapsilasi synnytti keräilyn ensimmäisen aallon. Niitä laseja etsittiin kauan ja ostettiin muutama kerrallaan, kunnes luulimme olevamme valmiita projektin kanssa. Sitten selvisi, että laseja on ainakin kahta eri korkeutta - ja meillä oli niitä kumpaakin. Päädyimme keräämään itsellemme vain toista kokoa ja etsintä jatkui. Sittemmin mukaan keräilyyn tulivat myös Erkki Vesannon suunnittelemat lasit, joita on ollut vieläkin vaikeampi löytää. Toisaalta nyt tällä hetkellä Paadar-laseja näyttää olevan kirpputoreilla oikein runsaasti - kun emme niitä enää tarvitse 🤔

Vaatteita en osaa ostaa kirpputoreilta vieläkään. Johtuu varmasti siitäkin, että katseeni hamuaa pitkin lasi- ja astiahyllyjä kovin kuumeisesti.

Käytkö sinä kirpputoreilla? Etsitkö jotain erityistä vai oletko matkalla avoimin mielin?

Pitkittynyt työkuormitus iskee aivoihin - ja tukkakoskelot (eivät iske mihinkään)

Kävin muistitutkimuksessa. Kumpikin vanhempani sairasti muistisairautta, siksi muistisairauden varjo väijyy aina jotenkin kulisseissa.

Olen aikaisemminkin kärsinyt muisti- ja keskittymisvaikeuksista pitkien työkuormitusaikojen jälkeen. Tällä kertaa muistivaikeudet olivat aiempia hankalampia, halusin varmistaa sen, että kyse on vain työkuormituksesta eikä mistään vakavammasta.

Muistitutkimus oli huomattavasti vaikeampi kuin presidentti Trumpille tehdyt tutkimukset. Näin ainakin lääkärin mukaan. Eikä minun pitänytkään tunnistaa eläimiä tutkimuksessa millään tavoin. Läpäisin testin silti 🥰. Pitäisiköhän seuraavaksi pyrkiä presidentiksi?

Koko tapaaminen testeineen ja alkuhaastatteluineen kesti vartin yli kaksi tuntia. Muistini on selvästi parempi kuin ikäluokallani keskimäärin, mutta työmuisti takkuili. Se johtuu kuulemma pitkästä kuormittuneisuudesta. Oli hämmentävää huomata, miten nuo muutamat tehtävät eivät sujuneetkaan yhtään kunnialla. Miten kauan palautumiseen tarvitaankaan? Milloin olen taas entinen oma itseni?

Muistisairaudesta ei kuitenkaan ole mitään merkkejä, se oli aivan suunnaton helpotus. Siitä olen myös kovasti kiitollinen ❤️

Tämä oli myös herätys siihen, että työkuormittuneisuudesta johtuva muistin ja keskittymiskyvyn pätkiminen ei ole ihan ok, vaikka muistisairaudesta ei olekaan kyse. Työmuisti ei palaa välttämättä parin viikon levolla, vaan voi viedä todella paljon aikaa. Kuinka paljon aikaa elämästä voi antaa kuormituksen aiheuttamaan muistin heikkouteen, jotta se on vielä ok? Olen kieltämättä hieman kauhistunut siitä, miten pahasti aivoni takkuavat vielä jollain osa-alueilla. Vaikka omassa työssäni pärjään varmasti aika pienelläkin tuon muistin osa-alueella, en silti haluaisi luopua mistään, mikä minulle pitäisi tavallaan kuulua vielä tässä vaiheessa elämää.

Rauman Poroholmassa törmäsin tukkakoskelopariskuntaan, jolla oli koirasväijyjä ihan siinä vieressä väijymässä omaa tilaisuuttaan. Pari oli luonnollisesti melko stressaantunut.

Upeaa kesäkuuta ❤️🥰

Meren elämää, kimurantteja perhesuhteita ja ylikierroksia

Aloitanpa luontoaiheella. Länsirannikolla istuin kummallisesti könöttävän laiturin reunalla tuijotellen meren rantaa. Laituri könötti hassusti, koska veden pinta on huomattavasti 'normaalia' alempana.

Kaislarannassa oli veneväylä vuokrakanooteille. Siinä tuijottelin kameran kanssa elämän ihmeellisyyksiä ja osin ihan tyyntä tapahtumattomuutta. Kunnes sitten tapahtui. Näytti, kuin yksi korsi olisi liikkunut vedessä hieman pystyasennossa. Se ei ollutkaan virran viemä korsi, vaan matkusti huomattavan reipasta vauhtia väylän toiselta laidalta toiselle. Liikkui samaan tapaan kuin kotilammella korret vesimyyrän kuskaamana. Ehdin nappaamaan yhden kuvan.

Tässä se 'korsi' näkyy isompana möykkynä kuvan keskivaiheilla. Kotona zoomasin kuvaa ja huomasin, että ettei se mikään korsi ollutkaan.

Rantakäärmehän se siellä uiskenteli. Huomaa sen keltainen kaularaita. Tämä oli iloinen kuvasattumus ja kohtaaminen 🥰

Muutamienkin herätteiden myötä olen alkanut jälleen miettiä sisarus- ja yleensäkin perhesuhteita. Minulla on muutamakin tuttava/ystävä, joilla on erittäin läheiset välit sisaruksiinsa ja lapsuuden perheeseensä. Ehkä sen perusteella olen päätellyt, että läheiset ja lämpimät lapsuuden perheen suhteet ovat jotenkin normaali. Että vain meidän perheessämme asiat ovat olleet toisin. Ja erityisesti vain minun osaltani.

Vanhempien asioita hoitaessani viimeisten vuosien aikana keskustelin monenlaisten ammattilaisten kanssa. Heitä oli hoivatyöntekijöistä edunvalvojiin sekä kaupungin terveydenhoidon ammattilaisista pappeihin ja poliisiin. Viesti oli minun näkökulmastani lohdullinen: Ristiriitoja on usein, ne ovat tavallisia ja isommatkaan kärjistymiset eivät ole harvinaisia. Minulla ei ollut mitään hävettävää, he toistivat. Nuo vuoropuhelut ovat merkinneet minulle paljon.

Perheen/suvun välit kärjistynevät erityisesti silloin, kun on vastuun ottamisen paikka. Tämä on ihan minun oma tulkintani. Ihmiset ottavat kovinkin usein muutokset vastaan ulkoisesti hymistelemällä, mutta päätösten äärellä ollaan myös totuuden äärellä. Silloin siloittelu ei auta, vaan on tehtävä lupauksia ja rajauksia. On myös luotettava muihin ja toivottava, että muut luottavat minuun.

1. Miten sinä kuvailisit parilla sanalla suhdettasi sisaruksiisi (jos heitä on) ja lapsuuden perheeseesi?

2. Kuinka usein tapaat lähisukulaisiasi ja millainen tunnelma on tapaamisissa?

3. Mitä toivoisit syntyvän yhteisistä tapaamisistanne?

Omat vastaukseni:

1. Minulla on yksi sisarus, veli. Olemme etäisiä maantieteen, iän ja erilaisten maailmojemme vuoksi. Äiti ja isä ovat kuolleet muutama vuosi sitten.

2. Äidin ja isän eläessä tapasimme todella harvoin, välissä oli vuosia. Tapaamiset olivat harvoin onnistuneita millään mittareilla. Halusin kuitenkin omien lasteni tutustuvan omiin isovanhempiinsa. 

3. Äidin ja isän kanssa toivoin aina jotain semi-onnistumista. Mutta aina jotain tapahtui. Veljen kanssa toivoisin armollista kuuntelemista. Jospa kumpikin voisi jotenkin arvostaa toisen täydellistä erilaisuutta. Ja käsitystä aivan erilaisista lapsuuksista samojen, yhteisten vanhempiemme kanssa.

Vierailen blogeissanne mahdollisimman pian seuraavan rauhallisen hengitysrytmin myötä. Liiallinen ja liian pitkä stressi tekee huonoa ihmiselle. Minä hinaan itseäni juuri takaisin aallon harjalle pitkällisen hapen puutteen jälkeen (kuvaannollisesti). Olo kohenee, mutta vielä hetken aikaa tarvitsen latausaikaa seuraavaan täysrupeamaan ❤️

Ihanaa kesäkuun alkua - ihan juuri ❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️

Torjuva koirastelkkä ja kantarellikastikkeen tuunausta

Kiitos kaikille sukkalähetyksen saaneille ystävällisistä vastaanottokuittauksista! Sukkien lähtö viivästyi, mutta nyt asia on onneksi hoidettu.

Pakastettujen kantarellien käytön kanssa olen tehnyt välillä pientä tuotekehitystä. Perinteinen kantarellikastike on saanut meillä kilpailijakseen tuunatun vegeversion. Tuunaus lähti liikkeelle kantarellipastasta ja siinä löytyneet kivat makuyhdistelmät lähtivät sitten kokeiluun myös kantarellikastikkeeseen.

Olen jo pitkään tehnyt kantarellikastikkeen kaurakermaan, vaikkei sitä ihan tuolla nimellä kaupasta löydykään. Ruokakerman kauraversioon siis. Edes laktoositon ruokakerma ei sovi minun vatsalleni, joten vaihdos kauravalmisteeseen on tehty jo kauan sitten.

Pitkään olen myös käyttänyt kantarellikastikkeessa huomattavan paljon enemmän kantarelleja kuin perusresepteissä. Se johtuu osin makuasioista ja osin siitä, että niitä on toistaiseksi riittänyt niin mahdottoman paljon.

Pastassa olen korvannut valkoviinin limemehulla ja vähitellen se on löytänyt tiensä myös kastikkeeseen.

Pastaan lisäämäni miniluumutomaatit korvasin ensimmäistä kertaa aurinkokuivatuilla tomaateilla tässä kevään aikana. Samoihin aikoihin olin lisännyt pastareseptiin myös vuohenjuustoa. Vuohenjuusto ja aurinkokuivattu tomaatti ovat kuin toisilleen tehdyt. 

Vuohenjuusto ei kuitenkaan sopinut maitoa vieroksuvalle vatsalleni, joten sille lähdin sitten etsimään korvaajaa. Usein vegaani versio toimii minullakin, joten lähdin niillä hakusanoilla etsimään vaihtoehtoa vuohenjuustolle. Mön Chavre-juusto on niin täydellinen vaihtoehto kuin olla vain voi. Lisäksi se sulaa ruoan seassa kokonaan eikä jää klimppiseksi, kuten oikea vuohenjuusto.

Ja kun Mö Chavre ja aurinkokuivattu tomaatti toimivat mainiosti pastassa, kokeilimme vihdoin niitä (melkoisen runsaalla kädellä) myös kantarellikastikkeessa. Ja sehän on toistaiseksi parasta kastiketta, mitä olen koskaan maistanut ❤️😍🥰

Pari kuvaa vielä lammen koirastelkästä, joka poikkeuksellisesti (?) hätisteli oikein rouheasti sitä lähennellyttä naarastelkkää kauas pois. Lammella oli kaksi naarasta ja ja yksi koiras. Yllättävän tiukasti koiras hätisti uimalla ja lentämällä vierailevaa seurankipeää naarasta pois. Minulle tämä oli aivan uusi tilanne.

Ihania kevätpäiviä! Minulla koivun siitepöly rajoittaa jonkin verran elämää, mutta nautitaan kukin mahdollisuuksiemme mukaan ❤️

Ikääntymisen skenaarioita ja sinitiaisia

Joku jossain (hallinnossa / politiikassa) haluaa meidän ikääntyvien ihmisten viipyvän töissä yhä pidempään ennen eläkkeelle siirtymistä. Minäkin tekisin jotain mielekästä työtä mielelläni vielä kauankin, mutta eihän se työelämä niin mene. Samaan aikaan kun ihmisen palautumiskyky iän mukana hidastuu, työn tekemisen tahti vain nopeutuu. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että houkutus työn tekemisen jatkamiseen kävisi oman aikataulun valtiaaksi ryhtymistä houkuttavammaksi.

Olisi upeaa jatkaa uraansa keskittymällä viimeisinä työvuosinaan merkityksellisiin ja oman osaamisen hyödyntämiseen kohdistuviin tehtäviin. Tiedätkö tai tunnistatko sinä työnantajia, jotka näkevät vaivaa ikääntyvien urapolkujen tuunaamiseen ja samalla hiljaisen tiedon siirtämiseen? Hyvän tavoitteen ja käytännön toimien välinen kuilu on minun havaintojeni mukaan ollut aika suurta. Olisi siis kivaa, mutta...

Millaisia keskusteluja työpaikoilla käydään eläkeikää lähestyvien työntekijöiden ja työnantajan välillä? Käydäänkö niitä? Jos käydään, mihin niissä keskitytään?

Kerro hyvistä kuulumisista ja kokemuksista!

Samaan aikaan työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto sanoo, että "työikäisten elämään on tulossa mullistuksia, joista poliitikot eivät uskalla puhua. Suomalaisten on tyydyttävä vähempään: pappa kotona, pienempi koti, vähemmän asfalttia teillä."

"Sosiaalipalveluita karsitaan, kun Suomi joutuu raivaamaan tilaa kahdelle menoerälle, puolustukseen ja korkomenoihin, Murto ennustaa.
– Sitten asutaan pienemmissä kodeissa, se on sitä elintason laskua. 1950-luvulla Helsingissä yhdessä huoneessa asui perheitä, hän kärjistää."

Käytännön ratkaisuideoita näihin ongelmiin Murrolla on niukkaakin niukemmin.

Kun ympärivuorokautisia hoivapaikkoja ei riitä, pitäisi Murron mukaan perheiden ottaa pappoja (ja kai myös mummeja) luokseen asumaan. Niin kuin se olisi vain jälkikasvun päätettävissä oleva asia. Vaikka jo lopputilanne olisi monelle perheelle todella haastava yhtälö, itse matka olisi ehkä jopa sitäkin haastavampi. 

Esimerkiksi:

Mummi asuu 200 kilometrin päässä lapsistaan ja tulee mielestään toimeen ihan hyvin. Mummi ei halua lähteä kodistaan, vaan haluaa elää omaa elämäänsä. Nyt mummi pitäisi kuitenkin siirtää kauas kodistaan ja ystävistään. Jonkun pitäisi myydä hänen asuntonsa (mikäs sen helpompaa näinä aikoina) ja muuttaa mummin kaikki keräilykalusteet uuteen kotiin pojan perheen luokse.

Kun lapset ovat jo muuttaneet pesästä, mummille järjestyy oma viiden neliön huone Hillukka-tyttären entisestä huoneesta. Mummin huonekalut eivät mahdu sinne alkuunkaan ja perheessä käydään tulisia riitoja mummin kalusteiden mahduttamisessa kodin eri huoneisiin. Silti suuri osa mummin kodista joudutaan säilömään varastoon. Mummia itkettää ja ahdistaa. Niin kuin kaikkia muitakin perheessä - eri syistä tosin.

Kun muuttosuruista päästään yli ja parin vuoden jälkeen mummin asuntokin on saatu myytyä pilkkahintaan, jäljellä on arki. Se on sitä, että mummilla on yksinäistä ja paha olla. Poika vaimoineen riitelee ja erkaantuu toisistaan. Oma rauha on mennyt.

Mummi reagoi stressiinsä taantumalla. Ensin ei uni tule. Lääkärin määräämien lääkkeiden kanssa uni sitten saapuu, mutta herääminen jää tapahtumatta, kun olisi aika pyörähtää vessan luo. Aamulla mummia hävettää suunnattomasti kostuneet vahingot ja miniää hatuttaa. Poika huomaa olevansa jo myöhässä töistä ja kiiruhtaa omaan vapauteensa työpöydän ja kahvikupin ääreen.

Minusta tässä on säästöjen lisäksi aika monta muutakin näkökulmaa mietittäväksi.

Silti pari kuvaa pesiään kiehnäävistä sinitiaisista ihan muistuttamaan, että maailma ja luonto jatkaa menoaan, vaikka jossain kuinka kipuiltaisiin. Tuohon luonnon hyvän olon hissiin kannattaa hypätä silloin, kun omat voimat eivät ole herkimmillään tai muuten tuntuu siltä, että juuri nyt olisi hyvä tankkaamisen paikka. Ihanaa huhtikuun jatkoa sinulle ❤️

Lomaa, peitto valmistui ja sinitiaiset pesäpöntöllä

Tässä ensin pari kuvaa valmistuneesta torkkupeitosta. Koko oli lopulta 70 x 130 cm ja painoa sille kertyi hieman alle 900 grammaa. Lisäksi alla linkki Novitan ohjeeseen, jossa on käytetty myös samanlaista nelinkertaista tuplalangankiertoja kuin peitossani.

Sylissä pihatuolissa istuessani

Lähikuva, käsi mittakaavana

Linkki Novitan virkkausohjeeseen tässä: Kesäkukka -virkattu vyölaukku.

Olin pääsiäisen jälkeisen viikon kauan odotetulla talvilomallani ja tänään oli hyppäys takaisin arkeen - ihan junalla Helsinkiin asti. Loma teki hyvää ja se oli ihanan vaihteleva. Minussa heräsi taas eloon jotain jo nuukahtanutta ja menetetyksi luulemaani. Hyviä asioita siis.

Eilen seurasin myös sinitiaisten vipinää yhdellä pihapöntöistä. Siinä seistessäni tuli taas niin kiitollinen olo kaikesta. Se on yksi niistä tunteista, jotka häipyvät kiireessä ja väsymyksessä perimmäisen nurkan viimeiseen koloon piiloon.

Ihania kevätpäiviä ❤️

Ripelankaprojekti ja sukka-arvonnan tulokset (korjattu painos)

Jokaisesta syntyvästä sukkaparista jää jäljelle keränloppuja, ripelankoja. Yritän säännöllisesti löytää jotain mielekästä tapaa jalostaa ripelangoista jotain uutta. Mielellään jotain, jonka lankojen päättely ei olisi melkein mielipuolisuuteen johtava uuvuttava projekti.

Instagramin virkkausvideoita selatessani päädyin mukavan näköiseen virkkausmalliin, mutta en tiennyt, miten se toimisi käytännössä ja mitä siitä oikein haluaisin tehdä. Aloitin kokeellisen ripelankaprojektin, josta näyttää syntyvän pieni torkkupeitto. Leveys on kokeilusyistä vain noin 70 cm. Pienempi olisi ollut hassuttelua ja isompi ei olisi edennyt koskaan kokemuksia tuottavaksi projektiksi asti.

Tämä on oikeasti pehmoinen ja paksu, vaikka kuvassa saattaa näyttää tiukasti kudotulta räsymatolta. Materiaali on melkein kokonaan 7 Veljestä -lankaa. Tämä on ollut koukuttavaa 🥰. Mutta nyt se on siis kaikessa pienessä koossaankin vielä kesken.

Sitten sukka-arvontaan ja sen voittajiin.

Pienimmät sukat menivät Kirsille - onneksi olkoon! 🎈

Toiseksi pienimmät sukat menivät puolestaan Maaritille - onneksi olkoon! 🎈

Toiseksi suurimmat sukat arvonnan onnetar arpoi Hippohiirelle (nimi korjattu, pahoittelut ajatuskatkoksesta) - onneksi olkoon! 🎈

Ja ne kaikkein suurimmat sukat lähtevät Suville - onneksi olkoon! 🎈

Laitan viestiä voittajille vielä jotain muutakin reittiä pitkin. Nimesi, nimimerkkisi, voittamasi sukkien tiedot ja osoitetietosi voisit lähettää minulle sähköpostiini susanna.hietanen.oma (at) gmail.com.

Kiitos kaikille osallistuneille ja kilpailua kommentoinneille 🎈🥰❤️😍🐥🧦

Tekoälyä, lintuja ja sukka-arvonta

Oletko huomannut, kuinka ainakin google-hakua tehdessä tekoäly pyrkii ehdottamaan sinulle jotain omaa yhteenvetoaan? Sillä tavoin tekoälyä tulee käytettyä vähän huomaamattakin, vaikkei olisi ollut tarkoitus. Etsiskelin jokin aika sitten haulla englanninkielistä termiä sanalle talipötkö. Kirjoitin hakukenttään "lintujen talipötkö englanniksi". Tekoäly antoi hetkessä harvinaisen huvittavan ja metsään menevän vastauksen: Lintujen talipötkö englanniksi on "pöllö". Alla olevassa kuvassa koko ehdotus.

Tämä oli päivän nauruhetki. Näin huonosti en ole vielä koskaan saanut tekoälyltä neuvoja, mutta tarkkana sen kanssa tietenkin täytyy olla 😂.

Myöhemmin selvisi, että lintujen talipötkö on englanniksi suet log tai suet feeder log 👍

Käytän töissä tekoälyä jonkin verran. Toistaiseksi olen arvioinut säästäväni työaikaani ehkäpä pari tuntia viikossa tekoälyn avulla. Päivistä ei tule yhtään lyhyempiä, mutta omaa energiaa ja aikaa jää parempaan pureutumiseen aiheeseen. Tekoäly vähentää helpohkoa työtä ja minä pääsen viilaamaan ajatuksen kanssa.

Viime viikon aikana säästin vielä paljon enemmänkin aikaa. Tein ohjeistuksia tekoälyn kanssa ja saimme aikaiseksi ihan mainiot kolme ohjeistusta siinä ajassa, missä itse olisin saanut aikaan yhdet ohjeet. Toisin sanoen ilman tekoälyä olisin tehnyt vain yhdet ohjeet.

Yhteistyö tekoälyn kanssa on myös miellyttävää. Se on kohtelias eikä unohda antaa kannustavaa palautetta. Yksin työskennellessä se on ihana lisä arkeen.

🐓🦉🐥

Pihalla kuhisee yhä kahden viimeisen ruokintalaitteen luona, vaikka kaikki muut onkin jo poistettu. Suurkonsertti on voimakkaimmillaan ruokintalaitteiden läheisyydessä - vanhassa omenapuussa ja lähipensaissa. Vihervarpuset pitävät huolen kaikkein kovaäänisimmästä sirkutuksesta.

Alla koiraspuolinen värikkäämpi vihervarpunen. Naaras on linnuille tyypilliseen tapaan haaleamman värinen.

Yksinäinen tikli oli löytänyt tiensä ruokinnalle ❤️

Talitiainen odottelee vuoroaan linturuuhkassa.

Kaivoin oikein pihatulin esiin lintujen tiirailua varten. Kamera tuntuu istuma-asennossa paljon kevyemmältä kuin seistessä.

🎲🧦

Kevät alkaa olla melkein liian pitkällä villasukka-arvonnan näkökulmasta, mutta en välitä siitä. Raidalliset ripelangoista neulotut sukat ovat odottaneet kiltisti päättelijää. Ihan liian sivussa. Unohdin ne välillä ihan kokonaan. Viikonloppuna sain kuitenkin sukat viimeisteltyä ja oli lämmintä tai ei, villasukka-arvonta alkaa.

Arvontaan voi ilmoittautua osallistumaan 31.3.2026 klo 18 asti. Arvonta on ihan pian sen jälkeen.

Voit osallistua 1-4 sukkaparin arvontaan. Lukijaksi liittyneillä on kaksi arpaa per sukkapari, muilla yksi arpa per sukkapari.

Vanha blogisähköpostini ei näytä enää toimivan, joten mietin tässä arvontaan mennessä, minne voittajat voivat lähettää minulle osoitetietonsa. Lähetän sukat siis kotiosoitteeseesi Suomessa.

Mukana arvonnassa ovat tällaiset sukat:

Sukat kokojärjestyksessä - koko on  arvio.

Ensin sukat kokoa 37-38, harmaa-punaiset sukat.

 

Sukat kokoa 39-40 ruskeasävyiset raitasukat.

Sukat kokoa 41-42 siniharmaat sukat.

Ja lopuksi vielä kokoa 44-45 (noin) vaaleansiniset sukat.

Vastaa kommenttikenttään, minkä kokoisten (tai väristen) sukkien arvontaan haluat osallistua ja kuinka monella arvalla.

Kaikki sukat ovat Novitan 7 Veljestä lankaa. Paljon villaa, mutta kestävät myös hellän konepesun.

Ihanaa maaliskuun jatkoa!

Valoa, lintuja ja toivoa paremmasta työelämästä

Se on maaliskuuta nyt. Huhtikuulle kalenteriin varaamani talviloma ei tunnu enää ollenkaan epätoivoisen kaukaiselta. Toukokuussa onkin sitten varauksessa jo kesälomaviikko.

Vaikka työnkuvani onkin mielestäni hieman sekava ja ylitungetun täyteläinen, olen silti oikein aidosti ylpeä melkein kaikesta siitä, mitä teen tai missä olen mukana tekemässä. Lähtökohdat ovat siis hyvät. Kunhan saisin jostain pienen kengurunpoikasen energian ja hyppyvimman, kaikki olisi tasapainossa.

Kenguruihmettä odotellessa menen näillä nykyisillä palikoilla. Kun valo lisääntyy ja pakkanen haihtuu, valokuvaaminen on taas kutsuvaa. Se tekee minulle todellakin hyvää. 

Pakollisia lähipäiviä voin lähestyä huumorin ja keveyden kautta. Jos toimistolle täytyy mennä silloinkin, kun siellä ei ole mitään erityistä, niin sillä mennään. Niinhän se oli ennenkin, ennen koronaa. Vaikka itse olen tehnyt etätöitä jo -90-luvulla, se ei muuta miksikään sitä, että joillekin etätyö on edelleenkin kaiken pahan alku ja juuri. 

Arkeni on väsynyttä, mutta pyrin tekemään myös jotain etsivää ja luovaa. Etsiminen toteutuu kirpputoreilla. Niitä meillä Hämeenlinnassa onneksi riittää.

Luovuus toteutuu käsitöissä, valokuvauksessa ja netin asuntoseikkailuissa. Poika haluaa vaihtaa asuntoa. Samalla mietin minulle ja miehelle sopivaa seuraavaa loppuiän kotia. Mietin myös, mitä saisi tehtyä vanhalle kuivanmaan pikkumökille. Olisiko siitä omaan käyttöön vai pitäisikö vain yrittää myydä? Aika varmasti näyttää totuuden.

Olen ulkoiluttanut kameraani parina viikonloppuna. Valon ja lintujen seuraaminen on tuntunut voimaannuttavalta.

Näillä energioilla toivottelen sinulle hurmaavaa ja voimaannuttavaa viikkoa ❤️

Puukiipijä vieraanamme

Kevensin kuormittunutta työaikasaldoani viime viikolla ja otin perjantaiksi saldovapaata. Eteläisen Suomen hiihtolomien vuoksi perjantaille osui harvinaisen palaveriton päivä ja työkuormakin sieti yhden päivän mittaisen lisähapen hengittämisen.

Neljä päivää töitä ja kolme päivää vapaata. Voimia jäi lepäämisen ja palautumisen lisäksi rutkasti myös muihin mukaviin asioihin. Tämä oli samalla jonkinlainen testiviikonloppu mahdollisesti tulevaa varhennettua osa-aikaeläkettä varten. Mahdollisesti viittaa pessimismiini siinä suhteessa, etteikö hallitus voisi keksiä vielä jotain 'kivaa', jottei näille aikaistetuille eläkkeille pääsisikään. Itse kaipaan lisääntyvältä vapaa-ajalta myös lisätilaisuuksia parisuhdeajalle. Oman ja muiden elämien rajallisuus kutsuu tekemään tärkeitä valintoja.

Minun kohdallani osa-aikaisuus tarkoittaisi nelipäiväistä viikkoa ja kolmipäiväistä viikonloppua. Tämä viikonloppu vahvisti ajatusta siitä, että sillä tavalla elämästä pääsisi nauttimaan enemmän ja monipuolisemmin.

Tänään jaksoin kauniin ja leudon kelin myötä päivystää pihalla kameran kanssa pitkälti toista tuntia. Elävien olentojen valokuvaaminen ei ole liikuntalaji, vaan tasaista paikallaan olemista kamera ojossa valmiina. Linnut ja oravat eivät pidä kameran liikuttelemisesta, joten valmiusasennossa pitää olla melkein aina.

Olipa ihanaa seurata luontoa ja nauttia valosta ❤️ Puukiipijä kävi vierailulla pariinkin otteeseen.

Näillä positiivisilla energioilla jaksan varmasti ensi viikon kolmen Helsinki-päivän putken. Toki yövyn Helsingissä yhden yön, muuten putki olisi liian koetteleva. Pitkät pimeässä työmatkojen ajelut tuntuvat nyt raskaammilta kuin 10 vuotta sitten. Ja ihan kamalan raskaitahan ne olivat silloinkin. Silloin, aikanaan, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin reissata, riutua ja jotenkin elpyä viikonloppujen aikana. Nyt pohdiskelen toistuvasti vaihtoehtojani. Etenkin, kun nyt sain taas maistaa iloa siitä, että jaksoin tehdä vapaa-ajalla sitä, mistä nautin.

Valo lisääntyy ja maaliskuu lähestyy. Kevät lähestyy herkin askelin ja minä nautin siitä ❤️

Kyllä tämä tästä

Etsin kalenterista vapaata ajankohtaa viikon talvilomalle. Huhtikuulta löytyi nipin napin viikko, jolloin voin olla hyvällä omalla tunnolla viikon vapaalla vilkuilematta työviestimiä. Varasin sieltä alustavasti lomaviikon itselleni.

Voisi melkein ruuhkani perusteella kuvitella, että olen joku tärkeä ihminen, joka on töissä lähes korvaamaton. Totuus on kuitenkin aika kaukana siitä. Päädyn vain sellaisiin rajapintoihin (tai yhdyspintoihin), joissa olen nimettynä yhteyshenkilönä. Usein tuo tarkoittaa sitä, että minulta kysytään ja pyydetään kaikenlaista ja melkein aina vastaajana ja toimittajana toimin vain minä itse.

Olen tavallaan korvaamaton, kun olen jotenkin tavoitettavissa. Jos minun kävisi huonosti ja työurani katkeaisi, aika moni varmasti huomaisi, että ihan hyvin tämä työelämä sujuu ilman minun palveluksianikin. Täytyisi vain ensin hieman totuttautua.

Minun työni ei ole välttämättömyyttä, ilman sitä tullaan ihan varmasti oikein hyvin toimeen. Mutta työpanokseni on muka-välttämätöntä ja vieläpä pikaisella aikataululla niin kauan, kun olen remmissä mukana. Ihminen ei osaa priorisoida ja karsia ennen kuin on ihan välttämätön pakko. Mutta jos malttaisimme priorisoida ja karsia jo nyt, pystyisimme paljon nykyistä enempään ja parempaan.

Tässä on hyvä katsoa myös peiliin. Olen huono sanomaan ei. Autan enemmän kuin mielelläni, jos koen sen auttavan asiaa isommassa kuvassa. Toki olen hanakka tekemään myös henkilökohtaisia palveluksia. En ole pystynyt priorisoimaan riittävästi - tähän asti. Nyt opettelen sitä, etten aina etsi itsestäni lisää joustoa, vaan asetan rajani ja kerron niistä. Yhdessä työpäivässä ei vain pysty tekemään kahden työpäivän työlistaa tyhjäksi.

Olen valunut taas tekemään hieman pitempää työpäivää, jotta saisin tekemättömiltä töiltä rauhaa nukkua öisin paremmin. Kaikki vapaa aika tuppaa kuitenkin kulumaan palautumiseen, enkä ehdi elää muuta omaa elämää kuin palautumista ja pakollisia velvoitteita. Ja nukkua. Olen väsynyt ja yhä väsyneempi. Yritän pysyä tiukkana ja pyrkiä palautumaan enemmän. Odotan tuota huhtikuun lomaviikkoa.

Käsitöitä teen iltaisin tv:n ääressä. Päätin korvata valmiiden sukkien kostuttamisen lumikylvyllä. Sukat saivat sitten sisällä vetäytyä rauhassa. Olin laiska ja jätin päättelemättä ja siten myös lumettamatta kaikki raidalliset sukat. Yksiväristen sukkien päättely oli paljon helpompaa ja tyydyin siihen.

Pixie sähköistyy pakkasessa kiehnäämällä sisällä sohvalla jokaiseen mahdolliseen suuntaan. Sen tuloksena karvat säteilevät kaikkiin suuntiin.

Tänään(kin) katselimme miehen kanssa olympialaisia. Suomi voitti kisojen kolmannen mitalinsa (pronssia tälläkin kertaa) naisten ampumahiihdon takaa-ajokilpailussa. Oli se vain taas upeaa seurata, kun osaajat mittelevät keskenään. Ja tietenkin oli erityisen hienoa, että suomalainen menestyy. Ihan kuin olisi itsekin siinä palkinnon saanut 🤭

Maanmittauslaitokselta tuli kuuden kuukauden jälkeen lainhuutohakemukseen täydennyspyyntö. Tietokoneen vaihdon jäljiltä tarvittavien liitedokumenttien etsiminen ja löytäminen olivatkin yllättävän työläitä ja stressihermoja kutkuttavia toimenpiteitä. Toivottavasti pienen metsämökkösen lainhuudatus onnistuu nyt näillä täydennyksillä eikä näihin dokumentteihin tarvitsisi enää palata.

Aurinko laskee illalla jo ihastuttavan myöhään. Päivä on pidentynyt ihanasti. Meillä lintujen ruokinnalla käy melkoinen sirkutus. Enimmäkseen metelistä vastaavat vihervarpuset, mutta tänään punatulkutkin huutelivat soppaan omat ainesosansa.

Ihanaa helmikuun jatkoa sinulle!

Jaksamista ja iloa elämään ❤️