Neljä päivää ammatillisessa kuntoutuksessa. Olisin voinut omakustanteista hotelliyöpymistä lukuun ottamatta jättää tuon väliin. Ja tietenkin monen ihanan ja yhden aivan erityisen ihanan kuntoutuskaverin seuraa lukuun ottamatta (kiitos teille!). Mahalasku, mutta näin se elämä vie.
Onneksi elämässä on paljon kiitollisuuden aiheita, mikä vähentää ikävien asioiden painopistettä, kun ne (ikävät asiat) on päässyt murehtimaan pois päiväjärjestyksestä 💖.
Kiitos sinulle, Sylvi! Elämä tarjoilee ihania uusia ystävyyksiä 💖.
Kiitos, Tuija! Näemme pian, kun asiat selvenevät!
Kiitos perhe! Hitsi, että minulla onkin mahtavat taustajoukot!
Ja kiitos kaikki te ystävät, joita en nyt nimeä tähän erikseen. Olette rakkaita! 🥰
Huonosti voiva ihminen ei ole huono. Hän vain voi huonosti.
Ikävästi tunteva ihminen ei ole ikävä. Hän voi tuntua ikävältä, mutta hän voi oikeasti huonosti. Häntä on usein myös kohdeltu huonosti. Ethän kehota häntä ryhdistäytymään?
Kaltoinkohdelluksi itsensä kokeva ihminen kaipaa empatiaa ja sympatiaa. Ei kehotusta ymmärtää kiusaajaansa positiivisesti. Myötätunto - herätys!
Surullinen tai ahdistunut ihminen ei kaipaa nokitusta tai ripitystä. Hänelle pitäisi antaa tilaa ja kuuntelua.
Vuorovaikutus on kaksisuuntaista - aivan niin. Jos tykität ikävää, mitä oletat saavasi takaisin?
Neljä päivää kuntoutuksessa jätti paljon hampaan koloon. Ehkä kuntoutukseen haetaan erilaisia ihmisiä kuin minä? Miksi palautetta kysyttiin ensimmäisen kerran vasta kolmannella jaksolla? Vielä nyt en voi suositella yhtään. Ehkä tilanne muuttuu vielä viimeiselle lähijaksolle.
Kuntoutuksen kahden viimeisen päivän ajaksi jäin yöpymään Pasilan Triplan Sokos-hotelliin. Sain huoneen 17. kerroksesta ja näin helposti ihan merelle asti. Tuijotin näkymää koko illan ja samalla puhuin puhelimessa tai katsoin televisiota. Television katseleminenkin on aika harvinaista herkkua minulle 🥰.
