Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuntoutus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuntoutus. Näytä kaikki tekstit

lauantai 16. lokakuuta 2021

Kuntoutuksen jälkifiiliksiä ja Kirsin koiranpentuja (taas)

Kiila-kuntoutuksessa käytiin läpi taas monen monta elämän ja työelämän kannalta mielenkiintoista aihetta. Kuten sitä, onko elämän merkityksellisyys kiinni siitä, mitä on saanut aikaiseksi. Näkökulmia on tietenkin monia, mutta itse olen edelleenkin vahvasti sitä mieltä, että omilla saavutuksilla on hyvin vähän tekemistä elämän merkityksellisyyden kanssa. Jos mitään muuta ei saavutusten lisäksi ole, ne ovat toki merkittävässä roolissa.

Omien arvojensa mukaan eläminen lisää mielestäni elämän merkityksellisyyttä. Hyvien asioiden tekeminen sinänsä lisää mielestäni elämän merkityksellisyyttä, vaikkei noilla teoilla saisikaan aikaan mitään näkyvää ja huomattavaa.

Hyvien asioiden tekemättä jättäminen ei ole kuitenkaan este merkitykselliselle elämälle. Kukin viljelee hyvää ja katkaisee pahaa omalla tavallaan ja omalla kapasiteetillaan. Kukin siis omien voimavarojensa mukaan.

Kuntoutuksessa saimme Nyyti.fi-sivustolta noukitun listan omista oikeuksista. Hyvä muistilista etenkin joustavan ja kiltin ihmisen elämään.

" Minulla on oikeus
  • pyytää haluamaani joltakulta toiselta, kunhan ymmärrän, että hänellä on oikeus kieltäytyä
  • vastata kieltävästi pyyntöihin tai vaatimuksiin, joita en voi täyttää
  • kieltäytyä silloinkin, kun pyytäjä haluaisi minun suostuvan, on minuun nähden auktoriteettiasemassa tai kärsii tunne-elämän häiriöistä
  • sanoa ei kaikelle, mihin en koe olevani valmis, mikä tuntuu vaaralliselta tai mikä loukkaa arvojani
  • käyttää omaa arvostelukykyäni päättääkseni, onko jonkun toisen ihmisen pyyntö kohtuullinen
  • muuttaa mieltäni, tehdä virheitä, epäonnistua ja olla epätäydellinen
  • ilmaista kaikkia tunteitani – sekä myönteisiä että kielteisiä
  • olla oma itseni ja päättää omista asioistani sekä tehdä päätöksiä tunteitteni pohjalta
  • suuttua rakastamalleni ihmiselle ja olla vastuussa suuttumukseni ilmaisuista
  • pelätä ja sanoa, että minua pelottaa
  • sanoa ”en tiedä”, ”en ymmärrä” tai ”en välitä” jos koen, että joku asia ei koske minua
  • puolustaa ja selittää käyttäytymistäni sekä arvioida, milloin en selitä käyttäytymistäni
  • kaivata omaa tilaa ja aikaa, muuttua ja kasvaa
  • olla leikillinen ja kevytmielinen
  • olla onnellinen, terve ja voida hyvin tuntematta syyllisyyttä
  • olla tuntematta syyllisyyttä asioista, joihin en ole syyllinen
  • valita ystäväni ja olla ympäristössä, jossa minua kohdellaan hyvin
  • siihen, että muut kunnioittavat tarpeitani ja toiveitani
  • arvioida itse käytöstäni, ajatuksiani ja tunteitani sekä ottaa itselleni täysi vastuu niistä ja niiden seurauksista
  • päättää itse, missä määrin minun on löydettävä ratkaisuja toisten ihmisten ongelmiin
  • olla epäjohdonmukainen ratkaisuissani
  • puolustaa itseäni silloinkin, kun se loukkaa jotakuta toista, jos vaikuttimenani on puolustus eikä hyökkäys
  • kertoa jollekulle toiselle omista tarpeistani – silloinkin kun toinen ajattelee, että tarpeeni ovat aiheettomia tai epäjohdonmukaisia, hän ei halua kuulla tarpeistani, loukkaantuu tai kiihtyy minua kuunnellessaan tai itse ajattelen, että minulla ei pitäisi olla sellaisia tarpeita. "

Huomenna lähden käymään entisessä kotikaupungissani tapaamaan isääni ja äitiäni. Matka kaikkineen vie suurimman osan päivästä ja pyrin lähtemään matkalle rennoin rantein. Isän tapaaminen on ollut toistaiseksi vain iloa ja mukavia yllätyksiä. Jossain vaiheessa vastaan tulee väistämättä myös huonompi päivä. Sekin pitää ottaa vastaan, kun tilanne tulee eteen.

Äiti tahtonee lähteä käymään isän luona hoivakodissa ja sinne siis menemme. 


Kirsin koiranpentujen kuvien läpikäyminen on edelleen vaiheessa, tänään sain sienestysreissun ja parin broilerikiusauksen valmistamisen jälkeen homman etenemään aavistuksen eteenpäin 👍.






torstai 14. lokakuuta 2021

Kuntoutuksen viimeinen jakso ja 15. kerros

Kolme päivää pysähtymistä oman itsensä ja työssä viihtymisen äärelle. Kiila-kuntoutuksen viimeinen jakso on meneillään ja tällä kertaa vietän koko jakson Helsingissä matkustamatta välillä kotiin Hämeenlinnaan. Palautumisaikaa jää eittämättä tällä tavoin paljon enemmän.

Jos sellainen tuuri kävisi, että sinulla olisi mahdollisuus päästä mukaan johonkin kuntoutusohjelmaan, suosittelen sitä lämpimästi. Ammattilaiset ohjaavat tärkeiden kysymysten ja taitojen äärelle . Samalla pääsee ryhmäytymään hyvän porukan kanssa ja saa voimaa sen ihanasta erilaisuudesta.

No niin. Kaikki eivät tietenkään pidä erilaisuudesta, se voi tuntua epämiellyttävältä tai ahdistavaltakin. Mutta erilaisilta ihmisiltä oppii aivan uusia näkökulmia ja samalla oppii paljon uutta myös itsestään. Ihan positiivisessa hengessä ja merkityksessä.

Milloin olet viimeksi keskittynyt useamman vuorokauden ajaksi omaan kehittymiseesi ja hyvinvointiisi? Se ei todellakaan tapahdu itsestään eikä tuosta vain sujahda arjen sekaan. Kuntoutuksessa se tulee eteen väistämättä.

Olen illalla kuntoutusrupeaman jälkeen käynyt jopa käynyt ostoksilla. Se ei kuulu suosikkitekemisiini, mutta silläkin on väistämättä oma paikkansa. Nyt on tullut muutama asia tehtävälistalta taklattua. Täällä pääkaupungissa on hieman monipuolisempi kauppavalikoima kuin kotona, joten ostoksiin ei kulunut kauaa aikaa, kun aloitti ostosreissun varmimmasta päästä ja siirtyi seuraavaksi varmimpaan ostospaikkaan. Toimistolle etätöistä palaaminen aiheuttaa pieniä paineita vaatekaapille, jota on tullut päivitettyä aika heikosti. Kauppaan siis.

Hotellin sijainti Pasilan aseman yhteydessä on pitkän matkan taittajalle ruhtinaallinen ilo. Ihan matkalla voi jättää ja noutaa matkatavaransa hotellin aulasta. Sitä paitsi paikalliseen ostoskeskuskseen pääsee suoraan hotellin aulasta ilman ulkovaatetusta. Näin pinellä vaivannäöllä minäkin maltoin käydä muutamassa kaupassa.

Näköalat ovat edelleen yhtä huikeat, vaikka tällä kertaa majoituin 'vain' 15. kerroksessa. Vaikka osa merestä jäikin näkemättä, paljon jäi nähtäväksi. Kaupunkikin osaa olla kaunis tästä perspektiivistä (no, toki muutamasta muustakin perspektiivistä).

Hotellihuoneeseen saapuessa piti ottaa taas heti valokuva. Näkymä on (vino ja) upea jopa pilvisellä säällä.


Myöhemmin illalla auringon laskettua kuu möllötteli taivalla ja maisema oli edelleenkin avara ja rauhoittava.

Vielä pieni videoklippi hissimatkasta. Maisemahissi on aina upea juttu. Nyt matkasin 4. kerroksesta (vastaanotto) 15. kerrokseen 👍.

Huomenna viimeisen kuntoutuspäivän jälkeen kotiin. Tämä pysähdys on tullut tarpeeseen. Muilla rintamilla kiireet jatkuvat, mutta nyt on taas hieman lisää energiaa ja eväitä tulevaan.

keskiviikko 18. elokuuta 2021

Kuntoutusta ja sateen tuomia voimavaroja

Neljä päivää (ti-pe) ammatillisessa kuntoutuksessa ja yhtä monta matkapäivää sekä lounasistuntoa. Tuloksena flunssa, onneksi vain flunssa. Maanantaina alkaneen nuhakuumeen jäljiltä pääsin koronatestiin tiistaina ja juuri hetki sitten sain tuloksen negatiivisesta koronatestistä. Ei siis enää karanteenia - hienoa!

Kasvomaski suojaa enemmän muita kuin itseä. Sikäli voin olla ylpeä itsestäni, että muita tuli suojattua ihan täysillä. Eikä omakaan sairastuminen ollut omasta huolimattomuudesta kiinni. Kaikki voitava tuli tehtyä.

Nuhakuume on vienyt kaikki voimavarat alkuviikolta, huomenna toivon pääseväni jo hyvin remmiin mukaan. Sadetta on riittänyt, joten sää on suosinut sairastajaa 😏. Pari kuvaa sateen yllättäneeltä kuvauskeikalta. Pisarat iskeytyivät (ennen sairastumista) linssiin sateenvarjosta huolimatta. Ihan oikeita tunnelmakuvia 🥰.



Upeaa elokuun jatkoa! Vielä on monta hyvää kesä- ja syyskohdetta käymättä. Mitä suosittelisit?

lauantai 14. elokuuta 2021

Kuntoutuksessa ja siitä selvinneenä 😊

Neljä päivää ammatillisessa kuntoutuksessa. Olisin voinut omakustanteista hotelliyöpymistä lukuun ottamatta jättää tuon väliin. Ja tietenkin monen ihanan ja yhden aivan erityisen ihanan kuntoutuskaverin seuraa lukuun ottamatta (kiitos teille!). Mahalasku, mutta näin se elämä vie.

Onneksi elämässä on paljon kiitollisuuden aiheita, mikä vähentää ikävien asioiden painopistettä, kun ne (ikävät asiat) on päässyt murehtimaan pois päiväjärjestyksestä 💖.

Kiitos sinulle, Sylvi! Elämä tarjoilee ihania uusia ystävyyksiä 💖.

Kiitos, Tuija! Näemme pian, kun asiat selvenevät!

Kiitos perhe! Hitsi, että minulla onkin mahtavat taustajoukot!

Ja kiitos kaikki te ystävät, joita en nyt nimeä tähän erikseen. Olette rakkaita! 🥰


Huonosti voiva ihminen ei ole huono. Hän vain voi huonosti.

Ikävästi tunteva ihminen ei ole ikävä. Hän voi tuntua ikävältä, mutta hän voi oikeasti huonosti. Häntä on usein myös kohdeltu huonosti. Ethän kehota häntä ryhdistäytymään?

Kaltoinkohdelluksi itsensä kokeva ihminen kaipaa empatiaa ja sympatiaa. Ei kehotusta ymmärtää kiusaajaansa positiivisesti. Myötätunto - herätys!

Surullinen tai ahdistunut ihminen ei kaipaa nokitusta tai ripitystä. Hänelle pitäisi antaa tilaa ja kuuntelua.


Vuorovaikutus on kaksisuuntaista - aivan niin. Jos tykität ikävää, mitä oletat saavasi takaisin?


Neljä päivää kuntoutuksessa jätti paljon hampaan koloon. Ehkä kuntoutukseen haetaan erilaisia ihmisiä kuin minä? Miksi palautetta kysyttiin ensimmäisen kerran vasta kolmannella jaksolla? Vielä nyt en voi suositella yhtään. Ehkä tilanne muuttuu vielä viimeiselle lähijaksolle.


Kuntoutuksen kahden viimeisen päivän ajaksi jäin yöpymään Pasilan Triplan Sokos-hotelliin. Sain huoneen 17. kerroksesta ja näin helposti ihan merelle asti. Tuijotin näkymää koko illan ja samalla puhuin puhelimessa tai katsoin televisiota. Television katseleminenkin on aika harvinaista herkkua minulle 🥰.