Kuntoutuksen viimeinen jakso ja 15. kerros

Kolme päivää pysähtymistä oman itsensä ja työssä viihtymisen äärelle. Kiila-kuntoutuksen viimeinen jakso on meneillään ja tällä kertaa vietän koko jakson Helsingissä matkustamatta välillä kotiin Hämeenlinnaan. Palautumisaikaa jää eittämättä tällä tavoin paljon enemmän.

Jos sellainen tuuri kävisi, että sinulla olisi mahdollisuus päästä mukaan johonkin kuntoutusohjelmaan, suosittelen sitä lämpimästi. Ammattilaiset ohjaavat tärkeiden kysymysten ja taitojen äärelle . Samalla pääsee ryhmäytymään hyvän porukan kanssa ja saa voimaa sen ihanasta erilaisuudesta.

No niin. Kaikki eivät tietenkään pidä erilaisuudesta, se voi tuntua epämiellyttävältä tai ahdistavaltakin. Mutta erilaisilta ihmisiltä oppii aivan uusia näkökulmia ja samalla oppii paljon uutta myös itsestään. Ihan positiivisessa hengessä ja merkityksessä.

Milloin olet viimeksi keskittynyt useamman vuorokauden ajaksi omaan kehittymiseesi ja hyvinvointiisi? Se ei todellakaan tapahdu itsestään eikä tuosta vain sujahda arjen sekaan. Kuntoutuksessa se tulee eteen väistämättä.

Olen illalla kuntoutusrupeaman jälkeen käynyt jopa käynyt ostoksilla. Se ei kuulu suosikkitekemisiini, mutta silläkin on väistämättä oma paikkansa. Nyt on tullut muutama asia tehtävälistalta taklattua. Täällä pääkaupungissa on hieman monipuolisempi kauppavalikoima kuin kotona, joten ostoksiin ei kulunut kauaa aikaa, kun aloitti ostosreissun varmimmasta päästä ja siirtyi seuraavaksi varmimpaan ostospaikkaan. Toimistolle etätöistä palaaminen aiheuttaa pieniä paineita vaatekaapille, jota on tullut päivitettyä aika heikosti. Kauppaan siis.

Hotellin sijainti Pasilan aseman yhteydessä on pitkän matkan taittajalle ruhtinaallinen ilo. Ihan matkalla voi jättää ja noutaa matkatavaransa hotellin aulasta. Sitä paitsi paikalliseen ostoskeskuskseen pääsee suoraan hotellin aulasta ilman ulkovaatetusta. Näin pinellä vaivannäöllä minäkin maltoin käydä muutamassa kaupassa.

Näköalat ovat edelleen yhtä huikeat, vaikka tällä kertaa majoituin 'vain' 15. kerroksessa. Vaikka osa merestä jäikin näkemättä, paljon jäi nähtäväksi. Kaupunkikin osaa olla kaunis tästä perspektiivistä (no, toki muutamasta muustakin perspektiivistä).

Hotellihuoneeseen saapuessa piti ottaa taas heti valokuva. Näkymä on (vino ja) upea jopa pilvisellä säällä.

Myöhemmin illalla auringon laskettua kuu möllötteli taivalla ja maisema oli edelleenkin avara ja rauhoittava.

Vielä pieni videoklippi hissimatkasta. Maisemahissi on aina upea juttu. Nyt matkasin 4. kerroksesta (vastaanotto) 15. kerrokseen 👍.

Huomenna viimeisen kuntoutuspäivän jälkeen kotiin. Tämä pysähdys on tullut tarpeeseen. Muilla rintamilla kiireet jatkuvat, mutta nyt on taas hieman lisää energiaa ja eväitä tulevaan.

Kuntoutuksessa ja siitä selvinneenä 😊

Neljä päivää ammatillisessa kuntoutuksessa. Olisin voinut omakustanteista hotelliyöpymistä lukuun ottamatta jättää tuon väliin. Ja tietenkin monen ihanan ja yhden aivan erityisen ihanan kuntoutuskaverin seuraa lukuun ottamatta (kiitos teille!). Mahalasku, mutta näin se elämä vie.

Onneksi elämässä on paljon kiitollisuuden aiheita, mikä vähentää ikävien asioiden painopistettä, kun ne (ikävät asiat) on päässyt murehtimaan pois päiväjärjestyksestä 💖.

Kiitos sinulle, Sylvi! Elämä tarjoilee ihania uusia ystävyyksiä 💖.

Kiitos, Tuija! Näemme pian, kun asiat selvenevät!

Kiitos perhe! Hitsi, että minulla onkin mahtavat taustajoukot!

Ja kiitos kaikki te ystävät, joita en nyt nimeä tähän erikseen. Olette rakkaita! 🥰

Huonosti voiva ihminen ei ole huono. Hän vain voi huonosti.

Ikävästi tunteva ihminen ei ole ikävä. Hän voi tuntua ikävältä, mutta hän voi oikeasti huonosti. Häntä on usein myös kohdeltu huonosti. Ethän kehota häntä ryhdistäytymään?

Kaltoinkohdelluksi itsensä kokeva ihminen kaipaa empatiaa ja sympatiaa. Ei kehotusta ymmärtää kiusaajaansa positiivisesti. Myötätunto - herätys!

Surullinen tai ahdistunut ihminen ei kaipaa nokitusta tai ripitystä. Hänelle pitäisi antaa tilaa ja kuuntelua.

Vuorovaikutus on kaksisuuntaista - aivan niin. Jos tykität ikävää, mitä oletat saavasi takaisin?

Neljä päivää kuntoutuksessa jätti paljon hampaan koloon. Ehkä kuntoutukseen haetaan erilaisia ihmisiä kuin minä? Miksi palautetta kysyttiin ensimmäisen kerran vasta kolmannella jaksolla? Vielä nyt en voi suositella yhtään. Ehkä tilanne muuttuu vielä viimeiselle lähijaksolle.

Kuntoutuksen kahden viimeisen päivän ajaksi jäin yöpymään Pasilan Triplan Sokos-hotelliin. Sain huoneen 17. kerroksesta ja näin helposti ihan merelle asti. Tuijotin näkymää koko illan ja samalla puhuin puhelimessa tai katsoin televisiota. Television katseleminenkin on aika harvinaista herkkua minulle 🥰.