Suota ja pimeää

Turha sitä on kierrellä ja kaarrella. Mieleni pyörii vieläkin soiden suojeluohjelman pysäyttämisen ympärillä. Kirjoitin siitä jo hieman toiseen (Hämeen Sanomien) blogiini, mutta potutus ei ole sammunut vielä sillä kirjoituksella.

Facebookissa pääsee todistamaan monien tapahtumien massailmiöitä. Todella moni ottaa kantaa ja moni aivan mahdottoman vähäisen tiedon varassa. Sosiaalisessa mediassa heitetään ilmoille kärkkäitä ja vieläkin kärkkäämpiä lausuntoja ja lähestytään paikka paikoin herjaamisen rajaa. Ja tätä tapahtuu aina kumminkin puolin väittelijöitä. Ikävä olo tulee, kun huomaa fiksuksi luulemansa ihmisen heittävän ala-arvoista ja loukkaavaa herjaa aivan perusteettomasti.

Tyhmiä mielipiteitä saa olla, mutta huonoja tapoja ei selitä mikään. Siinä se tuli. Ja on tullut varmasti aikaisemminkin ;-)

Ja nyt kun tuo aihe on käsitelty, voidaan siirtyä johonkin kevyempään aiheeseen :-) Kuten säähän. Eilen lunta/räntää tihkuutteli Hämeenlinnassa ja tänään sama ilmiö toistui Helsingin Pasilassa. Paniikkiin ei kuitenkaan ollut (kesärenkaillakaan) aihetta, sillä maa ei kuorruttunut valkoiseksi edes pieneksi hetkeksi. Kylmiä öitä ja hieman vähemmän kylmiä päiviä on kuitenkin luvassa.

Tänä iltana olen ensimmäistä kertaa tänä syksynä sinut pimeyden kanssa. Olkoon sitten pimeää. En edes yritä mennä ulos kuvaamaan. Olen sisällä ja puen lämmintä päälle ja uppoudun kaikkeen siihen, mihin valoisan aikaan ei mieli malta ryhtyä. Nyt olisi oivallinen hetki kaivaa sukkapuikot esiin ja heittäytyä seiskaveikan kimppuun (lanka - niille tiedoksi, jotka eivät harrasta käsitöitä - ei siis napurin mies ;-)).

Voisi kaivaa talvivaloja esiin. Kynttilöitäkin. Lukea kirjaa sohvanurkassa (meillä on kulmasohva). Tai... Pimeässähän voi tehdä melkein vaikka mitä! Kyllä tämä tästä. Ainakin tänä iltana :-)