Kuusitiainen, kanahaukka ja vainukoira

Lauantain räntäsade kertyi lähes lumen kaltaiseksi peitoksi joksikin aikaa. Lauantain muutamat kuvat ovatkin siksi valkoisempia kuin sunnuntain kuvat. Vaan kuusitiainenhan se kuvissa taas. Tylsää vanhan toistoa, mutta onhan se kuitenkin herttainen :-)

Sunnuntaina taivaalle ilmestyi isompi lintu, joka kaarsi ja päivysti ison lenkin palatakseen jälleen metsän rajaan. Kanahaukka partioi ruokareissullaan, toivottavasti löysi jotain nälkäänsä. Se ei ole harvinainen vieras täällä, muttei ihan jokapäiväinenkään.

Koira on päättänyt ryhtyä tänään vainukoiraksi. Se vainuaa jotain yläkerran vessan oven karmin luona. Makaa ja päivystää siinä herkeämättä, silmä kovana, käy välillä nuuskimassa, jää seisoma-asentoon vahtimaan - edelleen aistit tarkkana. Kärpäsen se taisi jo pyydystää syöksyllään - en ehtinyt saada sitä pois suusta, mussutti kovaa vauhtia suuhun joutuneen otuksen (?) massuunsa. Kärpäset ovat olleet tähän asti sen ainoa pyydystyskohde. Ikävä kyllä se aina välillä onnistuu... Vessan lattialla köllötteli yksi kuollut kärpänen jalat kattoon ojennettuina, joten siksikin epäilen toisenkin kärpäsen lymyävän täällä jossain. Inhottavaa :-(

Auringon pilkettä, sinistä taivasta ja tinttejä

Tänään taivaalla näkyi sinistä moneen otteeseen. Välillä ihan runsaastikin. Pilvet vaelsivat matalalla ja kulkivat silmämääräisesti arvioituna hurjaa vauhtia :-)

Aurinkokin pilkahteli. Tuli heti kovasti voimaantunut olo. Askel tuntui kevyemmältä ja mieli iloisemmalta.

Tuo kuvausruokintapaikka pitää rakentaa uudestaan joka lauantai. Isot linnut (olettaisin) käyvät huiskimassa ja pyyhkimässä viikon aikana paikan sileäksi ja kaiken sisustuksen maahan. Arki-iltaisin paikka on pilkkopimeä, joten silloin paikalla on turha yrittää tehdä mitään. Lauantaiaamuna alkaa aina uudelleenrakennus.

Kun paikka on melkein koko arkiviikon ilman ruokatarjoiluja, vierailijoita on lauantaina vielä niukasti ja kovin varovaisesti. Sunnuntaihin mennessä uusi ruokapaviljonki on taas huomattu ja sillekin löytyy oma asiakaskuntansa. Onneksi tänään riitti valoa edes jonkinlaiseen valokuvaamiseen :-)

Valkoinen kynttilä häiritsi monia tinttejä, joten poistin sen tunnin kesytysyrityksen jälkeen. Lintujen syöminen on kuitenkin tärkeämpää kuin jouluinen rekvisiitta ;-)

Lajitunnistusta - ja hyvää itsenäisyyspäivää!

Meillä itsenäisyyspäivä on aina moninkertainen juhla, sillä samalla vietetään pojan nimipäivää. Nimipäiväkahvit kahviteltiin tänäänkin.

Iltapäivällä oli odottamassa tyttären kummivanhempien pojan ylioppilasjuhlat. Seura ja ruoka oli hyvää, jonkin verran valokuvasinkin.

Siinä välissä päivystin hetken räntäsateessa kameran kanssa pihalintuja. Puussa näkyi yksi lintu, jonka olen nähnyt jo useasti, mutta jota en uskalla varmuudella lajimäärittää. Peipolta se minusta näyttäisi, mutta mitä peippo tekisi täällä joulukuussa? Pari puolivillaista kuvaa sain otettua lajitunnistusta varten. Siellä se omenapuun oksien seassa seisoskeli, hyvää kuvakulmaa ei vain tullut. Mutta osaatko auttaa tunnistuksessa?

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Loppuihan se työviikko sitten - vihdoinkin...

Onpas ollut tyhjentävä viikko...Eipä juuri ole enää voimia jäljellä. Onneksi ei tarvitsekaan.

Jossain vaiheessa pään jumitus aiheuttaa enemmän virheitä ja väärinkäsityksiä kuin mitään hyvää. Tänään se näkyi jo moneen kertaan. Tuloksena ei onneksi ollut pahempaa kuin hukkaan mennyttä aikaa ja siten lisää kiirettä.

Alunperin minun piti tänään jatkaa luovia linnunruokakokkailujani, mutta pakko siirtää myöhemmäksi. Onneksi linnuilla riittää hyvin ruokaa ilmankin ;-)

Tekstailen miehen kanssa loppuillan suunnitelmista. Istun yläkerrassa tietokoneen ääressä (niinkuin varmaan jo arvasit ;-)) ja mies on alakerrassa. En jaksa kävellä rappusille asti kommunikoimaan alakertaan marssimisesta puhumattakaan, joten keskustelemme tekstiviesteillä... ;-)

Kävin nautinnollisen rauhallisesti läpi taas joitain kesäkuvia. Nyt äidin ja lasten hellyyttä - härkälintuja :-)

Vähän meni harjoitteluksi...

Tänä iltana kokeilin linnunruokasotkujen tekemistä ensimmäisen kerran. Sotkujen siksi, ettei siinä kovin moni asia sujunut niin kuin olin ajatellut. Vai olinkohan minä edes ajatellut?

Minä en leivo. Tai siis en leivo, jollei jonkun terveys sitä vaadi. Kuten tyttären ollessa pieni ja potiessa ruisallergiaa, päädyin valmistamaan ranskanleipää terveellisempiä sämpylöitä hänen syötäväkseen. Mutta muuten - en. Se varmasti vaikuttaa siihen, että tällaiset suhraukset - tai siis valmistukset - ovat minulle huomattavan paljon vaikeampia kuin pirkko perusleipurille.

Ensin se rasva ei hyytynyt millään. Ei millään. Ja sitten jälkikäteen - tsu-dum! Siemenpähkinäseoskin jäi liian isorakeiseksi. Kaksi muovipussia nuijin hengiltä, mutta pähkinät selvisivät elossa ja melkein kokonaisina ;-)

Kokeilinpa ensin myös kuorellisten auringinkukansiementen kuorimista itse. Ihan hullun hommaa! Tai sitten metodini olivat aivan väärstä viidakosta... Pitkän äherryksen jälkeen lähemmäs parikymmentä kuorittua siementä. Siirryin puoliskon kehotuksesta suoraan valmiiksi kuorittuihin.

Onneksi rasva oli halpaa :-) Ja siemenet kelpaavat linnuille joka tapauksessa. Tänään ostin halpaa rasvaa vielä kilon lisää, joten kyllä tässä passaa harjoitella ;-) Tai...

Tyhjennettyä rasvamömmöastiaakaan ei muuten kannata huuhdella lavuaariin. Viemäri menee nopeasti tukkoon. Näin ymmärsin miehen äherryksestä keittiön putkien kanssa. Ei ollut järin ihastunut putkien purkamiseen ja putsaamiseen...

Ensimmäinen harjoituskerta takana ja tuloksena pelkkää tuhoa. Uskaltaakohan sitä vielä uudestaan kokeilla?

Meditaatioharjoituksilla kesään tästä hapatuksesta. Kesällä koiran kanssa järvellä...

Matalalentoa

Päivät eivät ole todellakaan siskoja keskenään. Viime yönä heräsin kovasti ennen aikojani ja päässä singahtelivat raketin lailla tekemättömät työt ja kaikki muutkin työpaineet. Olo oli kuin pistorasiassa eikä rentoutuminen onnistunut helposti, ei edes keskivaikeasti.

Onneksi pääsin iltapäivällä sparrailemaan oloani tiimikaverin kanssa ja solmuja saatiin vähän purettua. Pidän peukkuja ensi yölle :-)

Huomisen tehtävälista on kuolettavan pitkä, mutta toivon selviäväni siitä. Joskus tuntuu, että 'helpot' työt stressaavat enemmän kuin vaikeat. Vaatimattomiin tehtäviin on vaikeampi motivoitua...

Mahdottoman hyviä ostoksia linnuille ja koiralle :-)

Työpaikan lähikaupassa oli kuin olikin munkkirasvatarjous: 500 g paketti oli vain 19 senttiä! Kun koria ei ollut matkassa ja paketit piti kuljettaa kotiin Hämeenlinnaan junalla, kahmin syliini vain neljä pakettia ;-) Enempää ei mahtunut. Ja olo on onnellinen, kun kaappi on puolillaan lintujen ruoka-aineita ja vielä rahaakin säästyi ;-)

Illalla menin vielä toiseenkin kauppaan. Löysin koirien tonttulakin. Oli pakko ostaa ;-) Seuraavalla valoisalla meillä kuvataan terapiakuvia ainakin seuraavan vuoden tarpeisiin. Minä olin innoissani - koira ei. Tosin koira sai lohdukkeeksi possun korvaviipaleita. Tässä kännykällä ensimmäiseen hätään napattu kuva tonttukoirasta ;-)

Lakki on pienempi kuin ihmistonttujen hatut ja päässä pysymistä edesauttoi leuan alle menevä kuminauha. Koira on niin pieni, että kuminauha piti solmia solmulle, jotta pipo pysyisi päässä :-)

Koiruli tuijottelee ilmassa riippuvaa possun korvaviipaletta...

Ihanaa maanantai-iltaa :-)