Säiden vaihtelua

Lonkkakivut ovat valvottaneet, mutta onneksi kävin juuri eilen lääkärillä. Ei kuulemma onneksi mitään sellaista, jossa fysioterapeutti ei voisi auttaa. Kuulostaa hyvältä. Nyt vain aikaa tilaamaan :-)

Lumi on sulanut solkenaan. Eilen aamulla oli seitsemän astetta pakkasta ja tänään päivällä saman verran lämmintä. Tällä hetkellä säätiedotus uhkailee tänne meille lauantaiksi lumisadetta, mutta sunnuntaiksi parempaa. Toivottavasti ei sunnuntain ennuste tässä ajan mittaan ainakaan heikkene. Yksi aurinkoa pilkottava päivä olisi tervetullut viikonloppuun.

Lintujen laulu lisääntyy ja kovenee päivä päivältä. Se(kin) lämmittää mieltä.

Tuuli on heilutellut lintujen höyhenpeittoja. Ne näyttävätkin välillä oikein pöllämystyneiltä ;-) (Kuva suurenee taas klikkaamalla)

Helmikuu on toivoa täynnä :-)

Aamulla satoi alijäähtynyttä vettä ja auton tuulilasi jäätyi umpeen hetkessä. Kun mikään muu ei auttanut, oli pakko pysähtyä bussipysäkille raapimaan lasia auki. Tien pinta oli myös jäässä, tottakai. Kovasti varoen piti ajella.

Vaikka sää ei tänään suosinut (Helsingissä satoi vuoroin tihkua ja vuoroin lunta), niin pitenevä päivä kuitenkin piristää mieltä. Helmikuu on jo jotenkin toivoa täynnä :-)

Valokuvauskuumetta ei pääse kuitenkaan vielä purkamaan iltaisin töiden jälkeen, viikonloppuun on odoteltava. Se tarkoittaa sitä, että säätiedotuksia tulee tutkailtua tarkasti jatkuvasti aurinkoisen viikonlopun toivossa.

Nyt tarjolla taas viime viikonlopun tinttejä. Valikoima on nyt suppea... :-(

Takaisin arjessa

Tytär on kotona, pojan kanssa käytiin Tallinnassa ja sieltä tuotiin koiralle tulainen. siitä lisää toisessa blogissani.

Eilen ei valokuvattu lukuunottamatta muutamaa kännykällä otettua matkakuvaa, joten tänään oli kuvauspäivä. Keli ei suosinut tätä kuvaajaa. Menin metsään, siellä tuuli vähemmän. Mutta tuulen ääni kuului kovemmin. Lintujen kuunteleminen oli aivan turhaa, sillä tuulen pauhun yli kuului vain taipuvien puiden runkojen laulu ja kohtaavien oksien kolina. Yritin silti varmuuden vuoksi.

Parin tunnin metsälenkki teki hyvää, vaan ei tuonut uusia kuvia. Päädyin kuvaamaan pihan lintusia, niitä onneksi riitti.

Tämä on ollut hyvä viikonloppu :-) Upeaa alkavaa viikkoa!

Kiireet tulevat yllättäen, kun ei seuraa kunnolla kalenteriaan...

Iltapäivällä kalenteria tutkiessani huomasin, että minullahan onkin tänään illalla aika suuhygienistille. Mikä kruunaisikaan torstai-illan paremmin kuin hammaskiven poistaminen? ;-)

Huomenna tytär tulee kotiin, lauantaina käydään pojan kanssa Tallinnassa. Ja ihan kohta mennään koiran kanssa istuskelemaan isännän seuraksi alakertaan. Koira makaa taas melkein koomassa tuossa vieressä ja varmistelee minun läsnäoloani :-) Elämä on silti hyvää, vaikka hammaskiveä kairattiinkin...

Ainakin tänne on luvattu viikonlopuksi auringon pilkahduksiakin. Toivottavasti kaikki saavat edes jonkinlaisen pilkahduksen kevään tuloa ennustavaa auringonvaloa :-)

Lintukuvakokeiluja

Kyllä on lunta tullut ja linturuokalan antimet ovat kelvanneet! Viikonloppuna täpötäyteen täytetty pähkinäautomaatti oli aamulla aivan tyhjä. Nyt loput pähkinät on lisätty automaattiin ja ostoslista on täydennetty siltä osin..

Vapaapäivä tuntui vapaapäivältä aamulla, kun sai nukkua kunnolla. Pakollisten asioiden hoitaminen puolilta päivin katkaisi päivän hieman toimimattomaksi, mutta ehdin ulkoilla kameran kanssa. Kuvia ei juurikaan jysähtänyt kameran kennolle, mutta kroppa sai liikuntaa. Hyvä niin :-)

Koira on levottomana vahtinut koko päivän menemisiäni ja tulemisiani. Iltapäivälenkin jälkeen ruoka maistui ja nyt otus makaa koomaa muistuttavassa olotilassa vierelläni 'vahtimassa', etten enää lähde mihinkään. Hyvä, että lepää :-)

Viikonlopun lintukuvia muutama ihan tästä pihasta. Kyseessä siis ennenkaikkea kokeilu siitä, miten kamera toimii.

Talitintti Sinitiainen reippaasti rajattuna. Kuva on silti selkeä - olen tyytyväinen :-)

Vertailun vuoksi sinitiainen ruokasydämellä. Ensin koko kuva ja sitten rajattuna. Vieläkin olen tyytyväinen :-) Vielä on opeteltavaa kamerassa - ja kuvaamisessa senkin edestä. Kiva kuitenkin huomata, että lahjaostos oli todella toiveiden mukainen :-)

Touhua, palkatonta vapaata ja se mustarastas :-)

Tänään olen töiden jälkeen hakenut tyttärelle naapurikunnan kirjastosta Suomen laki I, II ja III:n. Olen varannut keskustelujen perusteella yhden junamatkan Rovaniemeltä kotiin ja lisäksi yhden ulkomaan matkan. Lisäksi olen seurustellut tyttären kanssa puhelimessa kunnon tovin sekä pojan kanssa jonkin aikaa ihan kasvotusten täällä meillä kotona. Mies ja koira odottavat vuoroaan tuolla olohuoneessa. Näin ne illat menevät :-)

Joudun / pääsen käymään omia asioitani hoitamassa keskiviikkona keskellä päivää. Koska kyse on omista asioistani, työpäiväni lyhenee ja se merkitsee sitä, ettei samana päivänä voi tehdä viikottaista etäpäivää. Koska asioiden hoitamisen toisaalta täytyy tapahtua keskellä päivää, ehtisin aamulla Helsinkiin töihin vain toviksi, ennen kuin pitäisi lähteä kotiin takaisin asioimaan. Asioinnin jälkeen ehtisin taas vain toviksi töihin ennen kuin työpäivä päättyisi. Ja päätyisin matkustamaan päivän aikana 400 kilometriä junalla. Lohduton yhtälö. Miinustunteja tulisi joustavaan työaikaan lisäksi hyviteltäväksi iso määrä, joten päädyin hakemaan päivälle palkatonta vapaata.

Mustarastaan kuvia muutama, enempään en tänään ehtinyt. Vaan hyvä näinkin :-)

Ihanaa arkiviikkoa itse kullekin! Helmikuu on tuonut lintujen laulua paljon, paljon lisää. Toivo pilkahtelee - halusi tai ei ;-)

Mustarastas ja pari kuvaamatonta kaveria :-)

Tänään on ollut hyvä päivä - onhan sunnuntai ;-) Tänään emme pelotelleet koiran kanssa lintuja pois ja ne lentelivätkin oikein kiitettävästi. Vain erityisen hyvin käyttäytyneen mustarastaan kuvat olen kuitenkin vasta katsellut läpi. Saksin kyykyssä aikani kuluksi puolikkaita pähkinöitä pienemmiksi, kun huomasin mustarastaan lumessa. Kuvasin sitä aikaisemmin pensaan oksalta (siis se oli oksalla, en minä), mutta näistä kuvista tuli parempia. Kuvasin siitä kyykkyasennosta lintua, joka ei uuden kameran hiljaisemmasta äänestä pistänyt pahakseen. Kiltti lintu :-)

Päivä on pidentynyt sen verran, että lintujen ahkeran esiintymisen jälkeen jäi aikaa ja intoa vielä lähteä kameran kanssa pihaa kauemmaksikin. Matkalla metsään näin punatulkkuja. Tai ensin kuulin ne. Niitä oli useampi ja niiden 'huhuilu' kiinnitti huomioni. Korkean koivun latvasta löytyivät ja kuvat tuli otettua todella alta. Todistusaineistoa kuitenkin talven ensimmäisestä punatulkkuhavainnosta (jos oikein muistan).

Metsässä näin kaksi upeaa lintua, joista kummastakaan en saanut kuvaa. Osasivat puikahtaa oksien taakse kriittisillä hetkillä. Ensin kuulin tikan kopisuttelua. Kun pysähdyin kuuntelemaan tarkemmin muutamien metrien hankikahlaamisen jälkeen, iso musta tikka olikin melkein edessäni. Lähti komeasti lentoon heti, kun aloin kohottaa kameraa kuvausasentoon. Muutaman kerran pääsin sen lähelle uudestaan. Jos se ei lähtenyt lentoon, oli välissä aina jokin iso puunrunko estäen näkyvyyden melkein kokonaan. Ja kun yritin varovasti astua sivummalle, uljas lintu pyyhkäisi itsensä matkaan. Tämä oli minun ensimmäinen tapaamiseni palokärjen kanssa. Vaikuttava lintu!

Yhden kerran palokärjen lehahdettua lentoon lähelle pyrähti pienen kuusen oksien lomaan pieni lintu. Pian se lennähti lähemmäs. Jäi vielä oksalle odottelemaan. Vaan enhän minä sitä töyhtötiaista ehtinyt kuvaamaan. Minä olin liian hidas ja se aivan liian nopea. Luulen, että tämä oli myös elämäni ensimmäinen kerta, kun näin töyhtiksen. Ja NIIN läheltä! Oli aivan maan mahtava metsäkokemus, vaikka kuvasaalis jäikin siltä osin laihaksi.

Yhden mustarastaan kuvan ehdin tähän pienentää, lisää niitä myöhemmin. Nyt ei ole lintu tärähtänyt :-)

Uudessa kamerassa etäisyys etsimestä objektiiviin on pystysuunnassa lyhyempi kuin vanhassa kamerassa. Liikemuisti etsii vielä vanhan tähtäysasennon. Pienen linnun kohdalla automaattisesti tähtäämäni kohta on sen verran liian ylhäällä, ettei lintu mahdu enää kuvaan. Tämä ei ratkea muulla kuin harjoittelulla. Töihin siis...