Mustarastas ja pari kuvaamatonta kaveria :-)

Tänään on ollut hyvä päivä - onhan sunnuntai ;-) Tänään emme pelotelleet koiran kanssa lintuja pois ja ne lentelivätkin oikein kiitettävästi. Vain erityisen hyvin käyttäytyneen mustarastaan kuvat olen kuitenkin vasta katsellut läpi. Saksin kyykyssä aikani kuluksi puolikkaita pähkinöitä pienemmiksi, kun huomasin mustarastaan lumessa. Kuvasin sitä aikaisemmin pensaan oksalta (siis se oli oksalla, en minä), mutta näistä kuvista tuli parempia. Kuvasin siitä kyykkyasennosta lintua, joka ei uuden kameran hiljaisemmasta äänestä pistänyt pahakseen. Kiltti lintu :-)

Päivä on pidentynyt sen verran, että lintujen ahkeran esiintymisen jälkeen jäi aikaa ja intoa vielä lähteä kameran kanssa pihaa kauemmaksikin. Matkalla metsään näin punatulkkuja. Tai ensin kuulin ne. Niitä oli useampi ja niiden 'huhuilu' kiinnitti huomioni. Korkean koivun latvasta löytyivät ja kuvat tuli otettua todella alta. Todistusaineistoa kuitenkin talven ensimmäisestä punatulkkuhavainnosta (jos oikein muistan).

Metsässä näin kaksi upeaa lintua, joista kummastakaan en saanut kuvaa. Osasivat puikahtaa oksien taakse kriittisillä hetkillä. Ensin kuulin tikan kopisuttelua. Kun pysähdyin kuuntelemaan tarkemmin muutamien metrien hankikahlaamisen jälkeen, iso musta tikka olikin melkein edessäni. Lähti komeasti lentoon heti, kun aloin kohottaa kameraa kuvausasentoon. Muutaman kerran pääsin sen lähelle uudestaan. Jos se ei lähtenyt lentoon, oli välissä aina jokin iso puunrunko estäen näkyvyyden melkein kokonaan. Ja kun yritin varovasti astua sivummalle, uljas lintu pyyhkäisi itsensä matkaan. Tämä oli minun ensimmäinen tapaamiseni palokärjen kanssa. Vaikuttava lintu!

Yhden kerran palokärjen lehahdettua lentoon lähelle pyrähti pienen kuusen oksien lomaan pieni lintu. Pian se lennähti lähemmäs. Jäi vielä oksalle odottelemaan. Vaan enhän minä sitä töyhtötiaista ehtinyt kuvaamaan. Minä olin liian hidas ja se aivan liian nopea. Luulen, että tämä oli myös elämäni ensimmäinen kerta, kun näin töyhtiksen. Ja NIIN läheltä! Oli aivan maan mahtava metsäkokemus, vaikka kuvasaalis jäikin siltä osin laihaksi.

Yhden mustarastaan kuvan ehdin tähän pienentää, lisää niitä myöhemmin. Nyt ei ole lintu tärähtänyt :-)

Uudessa kamerassa etäisyys etsimestä objektiiviin on pystysuunnassa lyhyempi kuin vanhassa kamerassa. Liikemuisti etsii vielä vanhan tähtäysasennon. Pienen linnun kohdalla automaattisesti tähtäämäni kohta on sen verran liian ylhäällä, ettei lintu mahdu enää kuvaan. Tämä ei ratkea muulla kuin harjoittelulla. Töihin siis...