Vihavuoden koski ja vuoden ensimmäinen koskikara

Yöllä tuli lunta, mutta aamu on harmaa ja pilvinen. Onneksi lumi oli sentään vielä maassa. Kun hyviä kuvausmahdollisuuksia ei ollut tarjolla, päätin lähteä sinne, mikä kutsui paikkana juuri tänään eniten. Vihavuoden koski oli määränpäänä siis.

Vihavuoden koski on Hämeenlinnaa, mutta monen mutkan ja noin tunnin ajomatkan takana. Siksi käynkin siellä vain pari kertaa vuodessa. Paras keli siellä käymiseen on aurinkoinen pakkaspäivä pitemmän kunnon pakkasputken jälkeen. Vesi höyryää silloin niin kauniisti, valo vaihtaa sävyjään ja suppeaksi jäänyt virtaavan veden alue tuo alueen koskikaratkin lähelle. Nyt niillä oli vielä lääniä, mihin lehahtaa kuvaajaa piiloon.

Koski on kuitenkin koski hämärässäkin kelissä. Ei sitä parempaakaan luontoelämystä olisi saman matkan päästä tänään löytynyt.

Yläjuoksulla oli rauhallista ja jäätä löytyi vasta kaukaa.

Koskiosuudella kuohuu kylmää vettä ja kaikki vettä koskettava saa jääpeitteen.

Nuo jäätaideteokset ovat huumaavia kaikessa kauneudessaan :-)

Hätäisesti näin koskikaran kahteen otteeseen. Mutta siellä se oli. Iloinen jälleennäkeminen näin ihmisen näkökulmasta :-) Kivillä odotteli ja sukelsi veteen noustakseen pintaan saaliin kanssa tai ilman.

Erinomaisen mainio ja terapeuttinen reissu pilvistä huolimatta :-)

Aurinkoisen päivän pihatinttejä

Tänään oli aurinkoa vaikka muille jakaa. Jos Tour de Ski ei olisi ollut finaalivaiheessaan, olisin hypännyt autoon ja lähtenyt kauemmas kuvaamaan. Nyt jäin kuvaamaan pihalintuja.

Alunperin ennusteen mukaan huomennakin piti olla kaunis kuvauspäivä. Sittemmin ennuste on muuttunut huonompaan päin. Kuinkas muutenkaan :-(

Ensin kuitenkin hyvän tuulen eläinvideo Facebookista kohteelta Tiluksilla :-) Katso täältä.

Meidän matalaan pihaamme keskitalven aurinko ei oikein tahdo ulottua. Jotain kuvia sielläkin saa auringon paistaessa otettua :-) Tämän vuoden ensimmäiset lintukuvat.

Talitiainen koivupölkyn päällä. Ihmeellistä, että malttoi sekunniksi pysähtyä. Ovat tavallisesti niin nopeita ja päämäärätietoisia.

Kuusitiainenkin on niin nopea (ja peloton), että siitä on vaikea ehtiä ottamaan kuvaa. Nyt tuli jonkinlainen kuva kuitenkin.

Vähän vähemmässä valossa talitiainen kävi vielä noukkimassa ruokaa mukaansa. Miksiköhän se piti tehdä pää noin mutkalla?

Valoisaa, toivorikasta ja ilahduttavaa tammikuun jatkoa :-)

Matkamessulippujen arvonta :-)

Keväällä on tarkoitus taas lähteä omalle ja itsenäiselle luontolomalle. Latvia oli ihana, mutta aion palata taas Viroon. Sieltä löytyy yllättävän paljon ja monipuolista luontoa katseltavaksi ja nautiskeltavaksi :-)

Onneksi huomasin parin viikon päästä Helsingissä pidettävät Matkamessut 2020, joissa partnerimaana on kuin onkin Viro! Mikä voisikaan auttaa paremmin matkakohteiden valinnassa :-) Toki messuilla on paljon muutakin mielenkiintoista, täytyy tehdä kunnon valmistautuminen ennen messuille lähtemistä. Olenpas ihan innoissani!

Tässä kävi vielä niin hurmaavasti, että onnistuin saamaan messuille bloggaajapassin. Se kannustaa osallistumaan messuille molempina viikonlopun vapaina olevina päivinä. Ennen kaikkea se tarkoittaa sitä, että sain kaksi messulippua blogiini arvottavaksi. Liput ovat kertakäyttöisiä, eli kerran pääsee sisään, poistua kannattaa vasta, kun kaikki haluttu koluttu :-)

Voit osallistua messulipun arvontaan kommentoimalla tähän blogiin. Blogin lukijaksi liittyneillä on mahdollisuus kahteen arpaan, muut voivat osallistua arvontaan yhdellä arvalla. Ilmoita kommentissa, kuinka monella arvalla osallistut arvontaan.

Messut ovat siis Helsingin Messukeskuksessa 16.-19.1.2020. Torstai 16.1. on ammattilaisten päivä perjantaina 17.1. messut ovat auki klo 10-19, lauantaina 18.1. ja sunnuntaina 19.1. aukioloaika on klo 10-18.

Messujen ohjelmaan pääset tutustumaan täältä. Huomaa myös, että samalla lipulla pääset myös rinnakkaismessuihin Caravan, Koti ulkomailla ja Matka maata pitkin -matkamessuihin.

Arvontaan voi osallistua torstaihin 9.1. klo 20 asti. Voittajat saavat lippunsa sähköpostilla, joten jättäkää tunnistetietojanne, jos emme ole blogikamuja :-) Lippujen toimitus sinänsä on sitten nopeaa ja kivutonta.

Arvonnassa siis kaksi lippua kahdelle eri voittajalle. Nyt vain osallistumaan :-)

Uusi vuosi korkattu :-)

En tee koskaan uuden vuoden lupauksia. Asetan itselleni haasteita ja tavoitteita auttamaan uusien asioiden tavoittelemisessa. Yleensä en myöskään kerro itseni haastamisesta sen enempää muille, sillä haluan tavoitella uutta iloisesti, elämyksellisesti ja erittäin vapaahtoisesti vain ja ainoastaan itseni vuoksi. Suorittajatyyppinä haasteiden luonne muuttuisi heti paljon, jos kertoisin niistä muille. Siinä menisivät helposti hyvät tarkoitukset pasuveden mukana. Mutta kukin tyylillään :-)

Viime yönä koira herätteli minut surkeana puolen yön aikoihin, kun rakettipommittelu oli jo jatkuvaa tykitystä. Käytin koko keinovalikoimani saadakseni koiran rauhoittumaan. Siirryimme pian makuuhuoneesta alakertaan olohuoneeseen. Unisena rauhoittelin koiraa sylissäni puhuen, istuen, kävellen, silitellen, rapsutellen ja sohvalla leväten. Ennen puolta yhtä paukkujen taso asettui huomattavasti sotatilaa rauhallisemmaksi ja koirakin alkoi rauhoittua ja rentoutua. Minä palasin nukkumaan ja koira jäi ihan tyytyväisenä olohuoneeseen lepäämään. Tänään se on sitten ollutkin ihan mahdottoman väsynyt ja nukkunut melkein koko ajan.

Viime viikonloppuna kävin ihailemassa kameran kanssa valoa. Valon ja lumen ansiosta tämäkin taimikko näytti melkein kauniilta. Nämä männyn taimet eivät ole ihan hetkessä tähän mittaan kasvaneet. Pituutta niillä lienee jotain 2-3 metrin huippeilla. Ikävuosia on kertynyt yli kymmenen?

Tuossa taimikossa ei ihminen kuljeskele eikä kovin moni eläinkään. Tosin hirvet taitavat pitää tuollaista taimikkoa hyvänä ruokailupaikkana näin talvisin.

Paljon puhutaan metsistä hiilinieluina. Hyvä niin. Mutta miten on se metsän perustehtävä luonnon elinympäristönä? Tai edes visuaalisesti kauniina mielen ilahduttajana?

Tässä tilanne on onneksi toivoa täynnä. Mahdottoman monta hakattua metsää tuli taas tämänkin vuoden aikana nähtyä. Osa niistä näytti auttamattoman toivottomalta ties kuinka monetta vuotta peräkkäin. Onhan sinne varmasti istutettu uutta metsää, mutta kestää kauan, ennen kuin siitä tulee taas kuljettavaa ja nautittavaa :-(

Aloitin lintuhavaintojen laskemisen ja kirjaamisen kerrankin heti vuoden alusta. En minä koskaan mihinkään isoihin lukuihin pääse, mutta tarkkailu ja kirjaaminen lisäävät taas vähän mielenkiintoa moniin arkisiin tilanteisiin. Ikkunan takaa tarkkailtuna pihassa käväisivät ainakin tali-, sini- ja kuusitiaiset, pikku- ja vihervarpuset, mustarastas sekä tietenkin varis ja harakka. Näillä lähti tämä vuosi käyntiin :-)

Koira ei tykkää paukkeesta ja muita päivän juttuja

Samaan aikaan, kun ilahduttavan moni ihminen ottaa ilmastomuutoksen vakavasti ja osallistuu talkoisiin maailman auttamiseksi, osa paukuttelee tuolla ulkona ilotulitteita jatkuvalla sarjatulella. En yhtään ymmärrä tällaista jokamiehen oikeutta paukutella omilla pihoillaan tai yleisillä alueilla raketteja koko pitkän illan ajan :-(

No, iso syy tähän harmitukseen tulee myös tuosta paukkeesta, jota koiramme ei vain kestä. Uudenvuodenaatto on sen näkökulmasta ehdottomasti vuoden pahin ja ikävin päivä. Ja sitä kautta se on ikävä päivä - tai siis ilta - minullekin.

Huomenna tienoo on taas täynnä ilotulitteiden raatoja. Kun lapset olivat pieniä, käytiin yhdessä keräilemässä niitä pois uudenvuodenpäivänä.

Illalla tein puikkoinventaarion (sukkapuikot ja pyöröpuikot). Tiesin, että minulla on aivan liian paljon samanlaisia puikkoja, joita on tullut hankittua syystä tai toisesta. Niputtelin puikkoja ja merkitsin niiden koon kuhunkin nippuun. Ärsyttävää oli, että kokolaput eivät pysyneet paikoillaan, mutta täytyy jossain vaiheessa tehdä tuo osa työstä uudelleen.

Tein listan tupla- tai triplapuikoista, jotta tiedän, mistä aion hankkiutua eroon. Listalle tuli niin sukkapuikkoja kuin pyöröpuikkojakin. Ajatuksena on se, että joku muu saattaisi löytää niille jotain käyttöä ;-) Kierrätys on aina parasta. Nyt täytyy vain miettiä sopiva kierrätystapa. Kirpputorilla puikot eivät ainakaan viime kerralla menneet kaupaksi.

Hutihankinnat on tullut tehtyä tavallisesti syksystä ja alkutalvesta, kun käsityökärpänen on iskenyt kovasti ja yhtäkkiä on matkalla ollessa ihan pakko saada jotain neulottavaa. Silloin olen 'ajautunut' lankaosastolle ostamaan lankaa ja tietenkin puikot juuri tuohon hätään. Nykyään yritän hallita impulssejani paremmin ja säästää äkillisen intohimon tuoman paineen matkan loppuun asti ;-)

Tänään etätöissä ollessani suunnitelmissani oli käydä pihalla pikaisella lintukuvauksella lounastauon yhteydessä, luvattiinhan kaunista auringon sävyttämää päivää. Ennen yhtätoista taivas oli kuitenkin jo peittynyt pilvistä ja tiputteli pienen pieniä lumihiutaleita. Oli melkein pimeää eikä juurikaan kuvattavaa. Täytyi tyytyä tiirailemaan pihalle töiden välissä.

Iltapäivällä pihalla kävi kaksi närheä yhtäaikaa. Onneksi satuin juuri silloin vilkaisemaan ulos. Se oli sellainen meditatiivinen pariminuuttinen :-)

Toiveikasta, uskaliasta, rohkeaa ja turvallista uutta vuotta 2020!

Valo kävi - niin myös närhi

Päivääkään en antaisi joululomastani pois, mutta yhtäkään päivää en enää ottaisi sitä lisää. Nyt akut on ladattu tulevan viikon töitä ja tulevan vuoden suunnittelua varten. Odotan mielenkiinnolla alkavaa vuotta ja sen myötä avautuvia uusia päiviä ja uusia mahdollisuuksia :-)

En aio jäädä odottelemaan, että mahdollisuudet tulla tupsahtaisivat jostain syliini. Tiedän paremmin, niin ei todennäköisesti tapahdu. Täytyy siis etsiä ja luoda tilaisuuksia uusille jutuille aktiivisesti ihan itse. Mieli avoinna, nautiskellen ja kokeillen uusia pieniä siirtymiä uusille (epämukavuus-)alueille. Jättäen aikaa kokeiluista palautumiseen ja kokemusten arvioimiseen. Ei kiirettä, mutta vauhdilla kuitenkin ;-)

Kaksi kaunista, valoisaa päivää olivat upea lahja tähän vuoden aikaan. Ensimmäisen päivän valo oli herkkää ja utuista tummien pilvien välistä. Toisen päivän valo oli häpeilemättömän suoraa ja miltei röyhkeää. Juuri sitä, mitä ei osaa odottaa joulukuun viimeisiin päiviin. Ihanaa :-)

Linnut viihtyvät ihanasti omassa kotipihassamme kaiken ruokinnan äärellä, mutta valo ei juurikaan riitä valokuvaamiseen hyvälläkään kelillä tähän aikaan vuodesta. Aurinko ei vain nouse riittävän korkealle. Viimeistään helmikuussa alkaa kuvaaminen varmasti sujua täällä kotonakin. Siihen asti tyydytään ruokkimaan ja ihailemaan lintuvieraita - ja oraviakin. Närhiä käy pihassa ainakin kaksi säännöllisesti. Nämä närhikuvat on otettu kuitenkin meidän pihaamme valoisammassa paikassa.

Aina yhtä ihana ja terhakka lintu. Komeat värit ja vastustamaton ääni ;-) Valitan kuvien mallin pönötystä. Parempaan ei suostunut ;-)

Tintti lumiaterialla

Aurinko paistoi tänäänkin :-) Ei heti aamusta asti, mutta aika aikaisin pilviverho alkoi rakoilla ja lopulta sinistä taivasta näkyi jo paljon enemmän kuin pilviä. Aivan loistavaa ylellisyyttä!

Haloja ei näkynyt, mutta muuten maisemat olivat hymyilyttävän kauniita. Pieni lumikerros ei ollenkaan pahentanut tilannetta :-)

Ymmärrän toki, että tämä on vain väliaikaista, siksi nautinkin valosta ihan koko rahan edestä. En ärtyillyt auringon häikäisyjä ja ajoin nautinnolla syrjäteiden jäisillä pinnoilla.

Maisemakuvaus ei tänään virittänyt, mutta tutut maisemat herättivät paljon hyviä ajatusketjuja. Lopulta päädyin kuvaamaan lintuja ;-)

Talitiaiset kävivät popsimassa lunta ruokailun lomassa. Näillä keleillä vesi on aina lähellä.

Autokatoksen alla on lumetonta ja hiekka on näkyvissä. Linnut käyvätkin siellä usein hiekka-aterioilla. Ruokintapaikan lähelle piti pystyttää jonkinlainen hiekkabaari, muttemme sitten keksineet hyvää hiekkaa sinne mistään :-(

Asiasta kukkaruukkuun: Olen yrittänyt perehtyä siihen, millainen sisustus miellyttää miehen silmää ja oloa. Mutta tilanne näyttää siltä, että naiset sisustavat, miehet vain aniharvoin. Miesten makuun olevista kodin ratkaisuista en löydä tietoa juuri ollenkaan. Parisuhteissa naiset sisustavat. Miehet saavat halutessaan osallistua. Sinkkumiehet eivät sisusta, ainakaan tietoisesti. Jollakin periaatteella hekin valitsevat värit ja huonekalut omaan kotiinsa. Jokin saa heidän kotinsa tuntumaan heistä kodilta. Mikä?

Anna vinkki, jos sinulla on ajatuksia, mistä voisi löytää lisää tietoa, kokemuksia ja/tai kuvia aiheesta. Kaikki vinkit ovat tervetulleita ja arvokkaita!