Koira ei tykkää paukkeesta ja muita päivän juttuja

Samaan aikaan, kun ilahduttavan moni ihminen ottaa ilmastomuutoksen vakavasti ja osallistuu talkoisiin maailman auttamiseksi, osa paukuttelee tuolla ulkona ilotulitteita jatkuvalla sarjatulella. En yhtään ymmärrä tällaista jokamiehen oikeutta paukutella omilla pihoillaan tai yleisillä alueilla raketteja koko pitkän illan ajan :-(

No, iso syy tähän harmitukseen tulee myös tuosta paukkeesta, jota koiramme ei vain kestä. Uudenvuodenaatto on sen näkökulmasta ehdottomasti vuoden pahin ja ikävin päivä. Ja sitä kautta se on ikävä päivä - tai siis ilta - minullekin.

Huomenna tienoo on taas täynnä ilotulitteiden raatoja. Kun lapset olivat pieniä, käytiin yhdessä keräilemässä niitä pois uudenvuodenpäivänä.

Illalla tein puikkoinventaarion (sukkapuikot ja pyöröpuikot). Tiesin, että minulla on aivan liian paljon samanlaisia puikkoja, joita on tullut hankittua syystä tai toisesta. Niputtelin puikkoja ja merkitsin niiden koon kuhunkin nippuun. Ärsyttävää oli, että kokolaput eivät pysyneet paikoillaan, mutta täytyy jossain vaiheessa tehdä tuo osa työstä uudelleen.

Tein listan tupla- tai triplapuikoista, jotta tiedän, mistä aion hankkiutua eroon. Listalle tuli niin sukkapuikkoja kuin pyöröpuikkojakin. Ajatuksena on se, että joku muu saattaisi löytää niille jotain käyttöä ;-) Kierrätys on aina parasta. Nyt täytyy vain miettiä sopiva kierrätystapa. Kirpputorilla puikot eivät ainakaan viime kerralla menneet kaupaksi.

Hutihankinnat on tullut tehtyä tavallisesti syksystä ja alkutalvesta, kun käsityökärpänen on iskenyt kovasti ja yhtäkkiä on matkalla ollessa ihan pakko saada jotain neulottavaa. Silloin olen 'ajautunut' lankaosastolle ostamaan lankaa ja tietenkin puikot juuri tuohon hätään. Nykyään yritän hallita impulssejani paremmin ja säästää äkillisen intohimon tuoman paineen matkan loppuun asti ;-)

Tänään etätöissä ollessani suunnitelmissani oli käydä pihalla pikaisella lintukuvauksella lounastauon yhteydessä, luvattiinhan kaunista auringon sävyttämää päivää. Ennen yhtätoista taivas oli kuitenkin jo peittynyt pilvistä ja tiputteli pienen pieniä lumihiutaleita. Oli melkein pimeää eikä juurikaan kuvattavaa. Täytyi tyytyä tiirailemaan pihalle töiden välissä.

Iltapäivällä pihalla kävi kaksi närheä yhtäaikaa. Onneksi satuin juuri silloin vilkaisemaan ulos. Se oli sellainen meditatiivinen pariminuuttinen :-)

Toiveikasta, uskaliasta, rohkeaa ja turvallista uutta vuotta 2020!