Opittavaa osaamista vai henkilökohtaisia ominaisuuksia?

Eilen, lauantaina, vietin tunnin verran pihalla retkituolissa kameran kanssa. Tänään (sunnuntaina) vietin saman verran aikaa ulkona patiolla koiran ja käsitöiden parissa. Pixie jaksoi olla ihmeellisen hyvin haukkumatta - vain ne ihan pakolliset 👍.

Eilen aamupäivällä keli helli ja lintujakin kävi pihassa ihan kiitettävästi.

Sinitiaisten lisäksi talitiaisetkin kävivät ruokinnalla. Ne eivät käyneet pötkylällä, vaan nappasivat pähkinän palasia syöttöautomaatilta. Kuorittuja auringonkukan siemeniä on ollut aika vaikea löytää tänä talvena ainakin meillä päin 🤔

Järripeipot ovat saapuneet ihan viimeaikoina. 

Ja ihan oikea varpunen rautiainen kaikkien värikkäiden vieraiden keskellä!

Naakat hamuavat lumen tulon jälkeen esille laitettua talisiemenpötkylää.

Käpytikkakin saapui käväisemään, mutta ruokatarjonta ei kutkuttanut eikä houkuttanut.

Punarinnat huutelevat kesäloitsuilla ja naksuttelevat hiljaisilla äänillä. Pysyvät enimmäkseen todella piilossa.

Rastaat ovat taas täällä. Tässä räkättirastas, joka raksutteli omenapuussa, muttei sitten kuitenkaan laskeutunut nurmikolle noukkimaan matosaalista.

Pikkuvarpusia näkyy vähän enemmän kuin tavisvarpusia. Nekin ovat kuitenkin vähenemään päin.

Peipot laulavat meidät pyörryksiin. Lisäksi ne käyvät etsimässä makupaloja pihalta.

Lisäksi pihalla kävi fasaanipariskunta, harakka, talitiainen, ja jokin lokkikin lensi ylitse.

Kaiken muun ohella pysähdyn moninaisina vuorokauden aikoina miettimään sitä, mikä ihmisen elämässä on osaamista (opeteltavaa ja kehitettävää) ja mikä ominaisuuksia (annettua, ei muutettavissa). Tämä on nimittäin aika ristivetoa aiheuttava aihe. Jos tästä ei päästä yhteiseen ymmärrykseen työpaikan sisällä, kehittäminen on aika tuloksetonta. Siis minun mielestäni.

Ajattelen niin, että osaaminen on kaikkea sitä, jota voi kehittää ja jonka tasoon itsessään voi vaikuttaa. Ominaisuus on mielestäni sitä, mikä minussa on ja johon en voi omin toimineni vaikuttaa.

Jos keskustellaan vaikkapa kielitaidosta, tämä on aika helppoa juttua. Kielitaitoaan voi kehittää kuka tahansa oikeanlaisessa ohjauksessa. Taitotasosi voi olla mitä tahansa olemattomasta erinomaiseen. Toki taito vaihtelee valitun kielen mukaan. Tässä on kyse ehdottomasti osaamisesta.

Kun puhutaan ominaisuuksista, puhutaan niistä asioista, joita meissä on, mutta joita emme pääse muuttamaan omin keinoin. Kuten silmien väri. Pituus. Veriryhmä. Ja niin edelleen.

Näiden helppojen tapausten väliin jää paljon harmaata aluetta, joista olemme yllättävän usein eri mieltä.

Osaaminen ei ole sama asia kuin lahjakkuus (ainakaan minun mielestäni). Joku voi olla musikaalisesti lahjakas, mutta vaatii työtä ja opettelua, että lahjakkuus kääntyy osaamiseksi. Jokainen voi opetella ja oppia musiikkia ja musikaalisuutta. Se on vain joillekin paljon helpompaa kuin muille. On kuitenkin ihan puskista huutelemista, ettei vähemmän musikaalisesti lahjakas ihminen voisi opetella musiikkia ja oppia siinä taitavaksi.

Musikaalisuudesta ei väitellä työelämässä. Enemmänkin vedotaan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, kun kyse on stressin sietämisestä, erilaisuuden ymmärtämisestä, uuteen heittäytymisestä tai muutoksiin sopeutumisesta. Näiden kohdalla on kutsuvaa uskotella itselleen ja muille, että kehittyminen näiden asioiden suhteen ei ole mahdollista, koska kyse ei ole taidoista, vaan henkilökohtaisista ominaisuuksista (joihin emme siis voi mitenkään vaikuttaa).

Mikä on sinun mielestäsi opeteltavaa työelämä-/yhteiskuntataitoa?

Ja mikä on vain henkilökohtaista ominaisuutta, johon ei vain voi itse vaikuttaa?

Edit 4.5.2024 Varpunen olikin rautiainen. Kiitos vinkistä, anonyymi!

Kevät toi laulujoutsenet naapuriin 🥰

Kevät tuli joutsenten kera. Lentelivät jo muutamaan kertaan lammen yli, kun lampi oli vielä jäässä. Nyt sinne oli hyvä laskeutua. Eilen oli viileää ja tänään kylmää. Lampi on selvästikin mainioistakin mainioin ravintola joutsenille.

Eilen kävin kuvaamassa hieman joutsenia, mutta ne keskittyivät nälkäisinä ruokailuun ja kuvaamiselle poseeraukseen ei oikeastaan jäänyt aikaa. Eilen aurinko paistoi kauniisti, mutta tänään on ollut pilvistä ja harmaata lumisateen alkamiseen asti. Kuvat siis eiliseltä.

Ihanien kevätilmiöiden lisäksi mieleni on askaroinut ihmisten (äkäisessä ja välinpitämättömässä) käytöksessä. Äkäilijöitä on vähän (onneksi), mutta he ovat usein sitäkin tarmokkaampia. Olen täydellisessä arvotyhjiössä näiden ihmisten kanssa. Heidän mielestään muita ihmisiä voi kohdella huonosti, koska heillä on paha mieli ja heitäkin on joskus kohdeltu kaltoin. Tämähän olisi aika loputon kierre, jos kaikki ajattelisivat ja toimisivat noin.

Samaan syssyyn haastan kaikki kohtelemaan kaikkia kanssakulkijoitaan arvostavasti. Jos kanssakulkija on aivan mahdottoman haasteellinen, arvostuksen osoittamisen voi aina sovittaa siihen yhteyteen sopivaksi. Yllättävän moni äkäisempikin ihminen pitää arvostavasta kohtelusta ja sopeuttaa omaa käytöstään sen mukaisesti. Toki omien taitojensa rajoissa, mutta kuitenkin.

Ihanaa (väliaikaisesti lumisen) kevään jatkoa 💖

Kävin kevättä tarkkailemassa, tuli aivan mahdottoman upea fiilis 🥰

Kevät on minulle kaikista antoisin vuodenaika, vaikkei sen kohtaaminen olekaan yhtä lempeää kaikille. Yritän keskittyä siihen sen mukaisesti, vaikka melkein kaikella muulla elämässä tuntuu olevan tähänkin aikaan vuodesta ihan posketon kiire. Elämä alkaa tuntua valjulta, jos ei omiin tärkeisiin asioihin pääse keskittymään riittävästi.

Tänään oli sumuista ja valoa oli niukasti, mutta lähdin tarkkailemaan ja seuraamaan kevään edistymistä. Tulipa hyvät fiilikset! Jokainen linnun ääni (ja niitähän riitti!) ja pienenkin lintuparven ylilento sykähdyttivät oloa ja kiitollisuus kukoisti. Kukoistaa muuten vieläkin 🌼.

Olen kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus ottaa aikaa ja irrottautua seuraamaan luontoa. Olen kiitollinen siitä, että luonto on täällä lähellä. Ja tietenkin olen aivan mahdottoman kiitollinen siitä, että olen oppinut luontoa ja siitä nauttimista!

Tähän aikaan vuodesta luonnossa tapahtuu joka päivä aivan mielettömän paljon. Ihan jo retkituolissa istuessa, termosmukista kuumaa teetä tai kahvia hörppiessä pääsee nauttimaan aivan spektaakkelimaisista ilmiöistä ja esityksistä. Toki välillä on hieman viileää ❄. Hyvä vaatetus auttaa siinäkin.

Mitä tavaroita/vaatteita/asioita sinä tarvitset kevään parhaaseen luonnon tarkkailuhetkeen? Mitä sinulla on jo käytössä ja mitä hankintasuunnitelmissa?

Tuulihaukat ovat palanneet 💖🥰🌼.

Ihanaa kevään jatkoa 💖🥰🤸‍♀️🌿🌼🎈🥳

Takatalvea toisensa jälkeen ja vihdoin kevät kutsuu

Lunta on tullut lisää ja lisää, mutta tänään vihdoin näyttää ja tuntuu pitkästä aikaa oikein keväiseltä 🥰. Punarinnat ja peipot ovat palanneet meidän pihaamme talven jälkeen. Sairaalan luona lentää lokkeja ja laulujoutsenet ovat hoilotuksistaan päätelleen tehneet tänäänkin aika monta ylilentoa tässä työhuoneeni yllä. Ja lumikin on sulanut oikein urakalla. Ihanaa.

Viime viikolla keli pääsi vielä yllättämään. Ei niin, että olisin jo vaihtanut kesärenkaat alle, vaan lunta tuli huomattavasti enemmän kuin pelkäsin odottaa. Huhtikuun puolella oltiin jo, mutta keli vaihteli kehnosta todella surkeaan matkan varrella. Tässä kohtaa ollaan kehä kolmosen sisäpuolella ja liikenne seisoo. Oli turvallista pysäyttää tuulilasin pyyhkijät ja ottaa kuva tuossa odottaessa.

Erityisesti äitini kanssa kulkemani matkan myötä olen kovasti ja monesti miettinyt sitä, miten ihmisen pitäisi kohdella toista ihmistä. Millä perusteella ja kenen vuoksi?

Lähtökohtaisesti olen aina ajatellut kohtelevani muita ihmisiä neutraalisti, mutta eihän se tietenkään ole niin. Omat käsitykseni, ennakkoluuloni ja tunteeni ovat varmasti aina vaikuttaneet vuorovaikutukseeni paljon enemmän kuin olen arvannutkaan.

Ystävälliselle ihmiselle on kovin helppo vastata ystävällisesti. Haastavalla ja ikävällä tavalla turisevalle tyypille on sen sijaan paljon vaikeampaa löytää ystävällinen vastausasenne. Ja niin helppoa kärjistyä luokittelemaan ihminen hänen käyttäytymisensä mukaan ja vastata tuntemuksensa mukaisesti.

Tähän olen muutaman vuoden aikana panostanut paljon. Olen päässyt epävirallisen Susanna-asteikon mukaan jo aloittelija+-luokkaan. Muistan jo monesti, ettei kanssakaverin kehno asenne tai viestintätyyli oikeuta minua rähisemään. Olen opetellut tavoittelemaan sitä, että käyttäytyisin niin kuin itse haluan, enkä niin kuin joku provosoi minut käyttäytymään. Aika usein jo onnistun edes hieman. Olen oikeasti todella ylpeä itsestäni, sillä olen opetellut tämän ihan itse. Lapsuuden kodista tai opinnoista ei ole koskaan tullut tähän mitään apuja.

Yllättävän usein käy niin, että ärisevä tai provosoiva keskustelukumppanini tasaa kierroksensa aika nopeastikin neutraalin tai jopa arvostavan vastaanoton jälkeen. Hän palaa tunnetilasta omaan normaaliinsa ja sitten onkin paljon helpompi jatkaa keskustelua.

Ja kenellä ei olisi koskaan huonoa päivää tai hetkeä? 

Myönnän, että toisilla huonoja hetkiä on enemmän kuin toisilla, mutta me olemme erilaisia. Hyvä kohtelu palauttaa meitä parhaimmillaan hyville kotipesille. Tai ihan uusille urille. Äitini ihmetteli positiivisesti kotihoivan ystävällistä asennetta. Se tuntui kuulemma hyvältä. Niin minustakin. 💖 Kenestä ei tuntuisi?

Linnut ovat käyneet ahkerasti ruokinnalla tähän päivään asti. Toivottavasti kevät sulattaa vihdoin lumet ja avaa ruokintakanavia ihan luonnolliseen suuntaan.

Lämpimiä kevätpäiviä 💖

Pääsiäisen perhehetket - Pixie täytti 14 vuotta!

Pääsiäinen on kypsä, enää toinen pääsiäispäivä jäljellä. Meillä pääsiäinen ei ole uskonnollista, mutta tavallaan hengellistä aikaa. Kun on aikaa pysähtyä työstä, on aikaa myös miettiä itselle pitkällä juoksulla tärkeitä asioita. Jos ei aina elämän tarkoitusta, niin vähintäänkin tarkoituksellisen elämän peruspilareita.

Lämmin sää seurasi tolkutonta lumisadetta. Päätin, että patio pitää saada käyttöön lumen paljoudesta huolimatta. Ei kokonaan, mutta käyttöön. Pian paikan raivaamisen jälkeen aurinko näyttäytyi lempeästi. Tuossa tuolissa julistin kevään olevan vauhdissa 💖.

Tässä minä nautiskelemassa maaliskuun lopun lämmöstä. Mies otti kuvan. Päällä vuosia vanha villaneule, joka on ollut päällä myös sateisilla sienireissuilla ja kohdannut monen monta havupuuta lähikontaktilla. Jaloissa merinovillaiset välikerrastohousut, joista tuli minulle nopeasti jokapäivän armoasu.

Jaloissa myös itseneulotut palmikkosukat, joiden pitkä varsi lämmittää myös säärtä. 

Puseron villanyppyjä pitäisi taas siistiä. Niiden värikään ei sovi yhteen yhtään minkään kanssa, mutta ovat mukavat kuin mitkäkin 🥰.

Kun minä istuin lumitöiden jälkeen patiolla retkituolissa, Pixie päätti rentoutua pation lumipeitteen päällä.

Tässä vielä kuva perheen naisista.

Pixie täytti muuten juuri 14 vuotta. Onneksi olkoon ikinuorelle Pixielle! 💖🥰💖🥰💖🥰💖

Käpytikka, huonosti nukuttuja öitä ja oman tiensä kulkijoita moottoriteillä

Turha on odotella hyvin nukuttuja öitä ja niiden jälkeisiä virkeitä päiviä blogin kirjoittamiseen. Niitä ei nyt ole ollut tarjottimella, joten näillä mennään ja ollaan olevinaan tyytyväisiä 👍.

Ensin luontoasiaa: käpytikka on halunnut koetella pihassamme niin terijoensalavan kuin omenapuunkin kestävyyttä. Terijoensalavassa saa minun puolestani tuo koputella, mutta omenapuu pitää jättää rauhaan. Neuvottelemme näistä paraikaa.

Käpytikka ei ole ryhtymässä lakkoon eikä sinne päinkään. Himokkaat vierailut pihapuissa sen kuin jatkuvat.

Tänään kävin etelässä toimistolla. Matkoilla näin laulujoutsenia (yksittäin, parissa ja pienessä parvessa), töyhtöhyyppiä ja metsäkauriita pelloilla ruokailemassa. Nyt on niin mahdottoman keväistä jo, ihan innostun 🥰.

Lähipiha on sulanut jo melkein täysin. On se vaan ihanaa 💖.

Ajomatkalla Helsinkiin ja takaisin tapasin taas monenlaisia kulkijoita. Takanani kaupunkialueella tuli mopedi, joka vilkutti jatkuvasti oikealle. Jännittyneenä seurasin tilannetta peruutuspeilistä. Siitä olisi voinut syntyä ikävä tilanne. Ei onneksi käynyt niin. Vilkuttelin vihjeeksi hetkeksi itsekin oikealle paikassa, jossa risteyksiä ei ole, mutten saanut kuskia huomaamaan virhettään.

Hetkeä myöhemmin naapurikaistalta eteeni sujahti auto, jolla ei ollut yhtään mitään vilkkuja päällä. Nyt oli varovaisuudesta hyötyä 👍.

Kotiin päin tullessa risteysalue oli tukkeutua liikennevalojen vuoksi. Jäin sääntöjen mukaan odottamaan risteysalueen ulkopuolelle, jotta risteysalueen liikenne voisi sujua kaikesta huolimatta. Liikenneympyrästä paikalle suhahti kuitenkin kuski autonsa kanssa ja hän päätti hyödyntää (risteysalueen) tilan oman ja edelläni kulkevan auton välissä. Hän siis tukki liikenteen risteyksessä. Hänen jälkeensä paikalle saapunut risteyksen yli yrittänyt autoilija joutui jäämään odottelemaan, että liikennevalot  puhdistaisivat reitin hänellekin.

Ja vielä paluumatkallakin kaistoja vaihdeltiin ilman vilkkuja ja ohituskaistalla ohiteltiin mistään nopeusrajoituksista välittämättä. Liian kovat nopeudet vaativat aina muulta liikenteeltä varovaisuutta ja ennakoimista, jotta vaarat vältettäisiin.

Mitä liikenteen ongelmille pitäisi sinun mielestäsi tehdä?

Sukkia, tunteita ja kuolinpesää

Valepalmikkosukkia on valmistunut sukkatehtaasta rauhallisesti, mutta vielä kevät ei ole ajanut tuotantoa alas. Sukkien varret ovat heikosta asettelusta huolimatta samanpituiset. Tässä niitä on kahta kokoa: 38-39 ja 40-41. Niin kuin suunnilleen.

Sukkien taustalla on Novitan islantilaisesta villasta neulomani huivi tai shaali toimiston tiukkaa ilmastointia tasoittamaan. Sukat ovat Novitan seiskaveikkaa. Tumman harmaat sukat olen ominut jo omaan käyttööni. Ovat aivan mainiot toimistosukat mustien vaatteiden kanssa.

Silloin tällöin toimistolla joku aina ihmettelee villasukilla hipsutteluani (vaikka meillä on aika monta muutakin villasukkailijaa). Kerron oitis kysyjille varpaiden nivelrikostani ja siitä, kuinka kengät tuntuvat rasittavilta jaloissa, mutta villasukat ovat puhdasta hemmottelua. Kaikki ovat tähän mennessä kertoneet ymmärtävänsä minun perustelujani 👍.

Eilen sain ikäväsävyisen viestin henkilöltä, joka on ollut usein aikaisemminkin ikävä minulle. Hän on selvästikin kovin turhautunut minuun tai vihainen minulle. Negatiivisuus purskahtelee ilmoille aika ajoin kuin painekattilasta. Joudumme toistaiseksi olemaan tekemisissä toistemme kanssa.

Sitä jäin vain ihmettelemään, että minkä ihmeen takia minulle tulee niin paha mieli ja minua harmittaa niin paljon, kun toinen ihminen on minulle ilkeä? Hän ei ole tyytyväinen minuun, mutta en olisi voinut omaa elämääni paremminkaan elää. En siis tavallaan voi tilanteelle mitään. Kyse on hänen tunteistaan ja hänen tavastaan ilmaista itseään juuri tuossa tunnetilassa. Se ei ole minun vikani, vaikka olenkin kohde. Tiedän sen, mutta miksi ihmeessä se tuntuu niin pahalta?

Maltan mieltäni jo sen verran, etten enää yritä perustella hänelle tekemisiäni (tai tekemisten jättämisiä). Se on johtanut aikaisemmin umpikujiin. Ja silti minua harmittaa - ihan yölläkin herätessäni.

En usko, että mikään tekoni muuttaisi mitään mihinkään (parempaan) suuntaan. Silti olen puolustusasemissa.

Suku on pahin tässä tapauksessa.

Koirallamme on aivan mahdottoman tasapainoton kausi. Pixie ei pysy pystyssä ulkona kovinkaan pitkää matkaa, kun jo makaa maassa sätkytellen. Lumen pinta tuo jotain mahtavaa tukipintaa ihon/karvojen kutitukseen. Tänään Pixiellä oli päällään sadeviitta ja selällään kiemurtelu ei helpottanut ollenkaan yhtä paljon kutinaa kuin aikaisemmin, joten selällään kiemurtelua piti tehdä senkin edestä. Lumipenkat olivat vetisiä, joten sadeviitta oli täsmälleen paikoillaan suojaamassa turkkia kastumiselta ja likaantumiselta 👍

Huomenna lähden Lahteen viemään asunnon avainta siivoustoimistolle. Samalla käyn tyhjentämässä lisää kaappeja. Siivouksen jälkeen kiinteistövälitys pääsee kuvaamaan asunnon ja myynti saa lisävauhtia.

Arvioni mukaan olemme säästäneet muutaman tuhat euroa sillä, että olemme tehneet asunnon tyhjentämisen itse. Ja vaikka olisimme ulkoistaneetkin tyhjennyksen alusta asti, olisin silti halunnut käydä kodin läpi ihan oman itseni vuoksi. Aikaa olisi kulunut joka tapauksessa. Aikaa on siis kulunut, mutta tavalla ja toisellakin kaikki (?) ovat tässä prosessissa voittaneet.

Tai ehkä meidän perheemme on tehnyt aika hirmuisesti työtä asunnon tyhjentämiseksi ja tavaroiden lajittelemiseksi. Voi olla, että meidän kohdallamme tilanne on plus-miinus-nollan tienoilla. Ihan järjetön määrä työtä ja vaivaa tässä ollaan tehty ja nähty. Ollaan kuitenkin saatu talteen vanhempien tärkeimpänä pitämät asiat ja tavarat. Heitä kunnioittaen olemme asunnon tyhjennystä tehneet.

On mahdottoman suuri helpotus, että olemme päässeet jo näinkin pitkälle asunnon tyhjentämisessä ja myynnissä. Tasapainoilu työn, oman henkilökohtaisen elämän ja kuolinpesän velvollisuuksien kanssa on ollut jokseenkin puristavaa. Meitä on yksi tekemässä kaikkea tarvittavaa. Ja toinen vaatimassa jotain omasta näkökulmastaan. Perhe ei ole aina se paras.

Ihanaa kevään alkua sinulle näistä höyryistäni huolimatta. Elämä on kaiken tuhrun alla upeaa ja hyvää. Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme 💖🌼💖