Vilskettä, vilinää ja toinen kurkien poikasista vielä hengissä

Vaikkeivät kelit anna juhlimisen aihetta, luonto jaksaa ihmeen hyvin pyristellä eteenpäin. Silkkiuikkujen pitkästä haudonta-ajasta olen huolissani. Tuntuu, ettei mitään tulosta ole syntymässäkään. Pariin päivään en ole kuitenkaan käynyt katsastamassa tilannetta. Toivottavasti vanhempien ruumiinlämpö riittää haudonnan edistämiseen.

Lintutornilla on nähty varsinaista suhinaa järven pinnalla. Hyönteisten vilinä ei näy tornille asti, mutta niitä saalistavien pääskysten vilinä näkyy hyvinkin. Jo ainakin muutaman päivän ajan järven pinta on ollut vilkkaasti liikennöity saalistusalue.

Härkälintuisä on ymmärtänyt tarjota perhelleen kaloja. Se on ratkaissut monen monta ongelmaa, vaan ei kaikkia. Aiheesta lisää myöhemmin.

Kurkiperhe on menettänyt toisen poikasensa. Oksasen Pertin valokuvasta tornilla huomasin sen jo aikaisemmin, mutta se on vääjäämättä selvinnyt myös omasta seurannasta.

Noin viikko sitten jäljelle jääneen poikasen silti näki vielä kuvissa. Nyt se osaa jo häipyä kulisseihin. Viikko sitten se väsyi helpommin kuin nyt ja emo maastoutui välillä sen kanssa ruovikkoon. Ylemmässä kuvassa näkyy poikanenkin. Toisessa kuvassa emo ja poikanen maastoutuvat ja isäntä pitää vahtia. Näethän emon?

Viimeisimmissä kuvissa poikanen näkyy vain hieman ja vain satunnaisesti. Sen kaula on jo pitkä, samoin askel. Pysyy helposti vanhempiensa vauhdissa.

Klikkaa kuva isommaksi, niin saatat nähdä poikasen.