Loppuminen tuntuu aina surulliselta ja alku lupaavalta. Loppu ilman alkua aiheuttaa epävarmuutta, joskus isoakin.
Kun on niin huono huolehtimaan ystävyyssuhteistaan kuin minä olen, on aivan voimaannuttavaa kuulua omaan perheeseen. Mitä olisinkaan ilman heitä...
Onneksi on ikiystäviä, jotka eivät hyljeksi, vaikka kuinka muumioituisi kuukausiksi, jopa vuosiksi. Heitä, jotka ymmärtävät, että tuska on tuskaa eikä mitään heihin kohdistuvaa. Heitä, jotka laskevat hyviä hetkiä eivätkä niitä huonoja. Aika auttaa erottamaan jyvät akanoista... Kiitos niistä jyvistä :-)
Maailma ei ole helppo paikka, jos odottaa muiden hyväksyntää. Eikä se ole helppo paikka muutenkaan. Aina löytyy joku, joka ei tykkää. Ehkä tämä syklin loppu voisi olla siitä tykkäämättömyydestä välittämisen loppu. Ja lähimpien entistä enemmän arvostamisen alku.
Jospa samaan syssyyn laitettaisiin alulle ammatillisen itsensä arvostamisen uusi nousu, oman kummallisen itsensä tällaisenaan hyväksymisen kausi sekä itselleen ja muille anteeksi antamisen helppouden aika.
Sitä odotellessa ihanaa sateista syysviikkoa! Tämäkin on jonkin loppua ja jonkin muun alkua. Iloitaan alusta ja jätetään lopun murehtiminen vähemmälle :-)
Niinhän sitä sanotaan, että elämä on täynnä pieniä kuolemia. Mutta myös uusia alkuja - aivan varmasti.
VastaaPoistaTotta, ikiystäviä minullakin pari, ja he ovat tosi tärkeitä.
Näin jälkikäteen arvioituna olen aina elänyt sykleissä. Kuten tämä valokuvaaminen - se syrjäytti aikanaan yhtä intohimoisen puutarhan hoidon, joka syrjäytti sisäkasvien kasvattamisen ja lisäämisen jne. Jokainen sykli on tuonut elämään jotain uutta upeaa :-)
PoistaHyvin olet järjestänyt kottaraiset langalle. Ja aurinkokin saa niiden helmet loistamaan sinitaivasta vasten. Iloista loppuviikkoa.
VastaaPoistaKyllä siinä muutama tovi meni, että sai ne järjesteltyä hyvään asentoon ;-)
PoistaIloista loppuviikkoa sinullekin :-)
Tietämättä tarkkaan tilannettasi, sanoisin, että älä välitä huonoista ystävistä. Niitä tulee ja menee, ja ystävät voi sentäs valita (toisin kuin sukua :)
VastaaPoistaUpeat linnut langoilla !
Kiitos, orvokki!
PoistaSitä tekee elämässä jatkuvasti valintoja esimerkiksi ajankäytön suhteen. Jos päätän nukkua aamulla pitempään, en mene sitten aikaisin kuvaamaan. Jos haluan kuvata koko viikonlopun, en pidä juuri silloin yhteyttä ystäviini. Kun teen tämän monen monta kertaa, olen tehnyt jo monta kertaa valinnan, joka ei ole hyvä, mutta silti ehkä paras. Eli tavallaan valitsen laiminlyödä ystävyyksieni hoitamisen, vaikkein sitä juuri silloin tiedosta.
Kunpa olisikin niin viisas, että osaisi aina punnita kaikkien valintojensa monet seuraukset pitemmälläkin tähtäimellä ja myös elää niiden tulosten kanssa...
Onneksi on ikiystäviä <3
Hienot kuvat: upeat linnut langoilla. Mukavaa loppuviikkoa!
VastaaPoistaKiitos, Anneli!
PoistaSamoin oikein mukavaa loppuviikkoa sinullekin :-)
Hauskoja nuo kottaraiset langalla. Kivoja kuvia!
VastaaPoistaAnu
Kiitos, Anu :-)
PoistaKivasti nuo kottaraiset langalla nokat samaan suuntaan.
VastaaPoistaOli siinä asettelemista ;-)
PoistaSyvällisiä ajatuksia. Hyvää syksyä sinulle!!
VastaaPoistaKiitos, marliska!
PoistaOikein hyvää syksyä sinullekin :-)
kivat kuvat!
VastaaPoistaKiitos, Sussi!
PoistaItsensä hyväksyminen sellaisenaan taitaa olla meille suomalaisille erityisen vaikeaa. Ihan liikaa tulee käytettyä aikaa sen miettimiseen, miltä näytän, mitä minusta ajatellaan. Joskus ihmettelen, milloin ihminen on sen ikäinen, että voisi luottaa omaan itseensä, välittämättä muiden mielipiteistä. Ei kai koskaan. Itsensä hyväksymistä voi opetella ja tietynlaista tyyneyttä ja seesteisyyttä tavoitella. Ainakin uskon ja yritän.
VastaaPoistaOmia ajankäytön valintojani minä enimmäkseen kyseenalaistan - vaikka silti valitsisin näissä olosuhteissa aivan samoin. Harmi, kun kaikkea ei voi saada :-(
PoistaMutta en minä mitenkään vapaa ole tuosta itseni hyväksymättömyydestäkään. Päälle painanut ikäkriisi on saanut minut jälleen pohtimaan myös muiden mielipiteitä. Ja siitähän ei hyvä seuraa... Etenkään tällaisella hieman suorittamaan taipuvaisella.
Hyvin kirjoitat. Olen samaa mieltä. Kivat kuvat!
VastaaPoistaKiitos ja kiitos, Pelaguu!
PoistaKirjoituksessasi on paljon ajattelemisen aihetta. Elämässä riittää ylä- ja alamäkiä.
VastaaPoistaElämän alamäistä osa on suhteellisia, osa kovastikin absoluuttisia. Jos noista väliaikaisesti alamäeltä tuntuvista suhteellisista notkahduksista saisi irrotettua katseensa uusiin mahdollisuuksiin, kyseessä voisikin olla alamäen sijaan kaistan vaihto ja väliaikainen vauhdin lasku ennen kiihdytyskaistaa...
PoistaKaikista käänteistä huolimatta asioilla on tapana suttaantua! Olen myös aika huono yhteydenpitäjä kamuihin päin. Tykkään kyllä tästä somesta siinä suhteessa. Kuulumiset voi vaihtaa hyvinkin sen kautta silloin kun on aikaa ja taas vastata kun siihen itselle on paras aika. Mä en kaipaa niitä hetkiä kun joku ystävä soitti 1 1/2 tunnin puhelun kesken lapsen synttäreiden järjestelyn, saunaan menon, leipomisen jne. Ei minusta ollut sanomaan, että soitetaan toinen kerta...eikä kaikki edes välitä, vaikka sen sanoikin. Eikä kaverille lyödä luuria korvaan! :) Syksy painaa päälle hirveällä voimalla. Eihän tässä meinaa perässä pysyä. Isoja lintuparvia lentelee työmatkan aikana taivaalla kohti etelään. Surku kun ne lähtevät, vaan keväällä uusi näkeminen taas!
VastaaPoistaMinusta tuntuu, että elämä kuiskii minulle nyt vahvoja vihjeitä suunnan muutoksesta. Tavallisesti en vihjeistä ymmärrä ja olen joutunut monesti opettelemaan uutta suuntaa rautalankamallin kautta. Nyt näen suunnan muutoksen tarpeen niin selvästi, että voisinpa lopettaa syiden etsimisen, miksi ei vielä kannata tehdä asioille mitään. Ja voisin heittäytyä matkaan ja seikkailuun, jos sellainen kohdalle sattuu. Matkalle intohimoista tekemistä ja mahdottoman paljon uusia asioita opeteltavaksi :-)
PoistaViisaita ajatuksia!
VastaaPoistaTosi ystävät säilyvät, vaikka välissä olisi vuosia tai kilometrejä...
Elämä kantaa.