sunnuntai 27. helmikuuta 2022

Salpausselän kisoja, helpommat palmikkosukat ja kohta on maaliskuu

Iivo (Niskanen) voitti kultaa ja Krista (Pärmäkoski) pronssia Salpausselällä! Wau!

Olen parantumaton penkkiurheiluhörhö ja meillä katsotaan television ääressä monenlaista urheilua. Samalla pääsee onneksi tikuttelemaan puikoilla uusia sukkia. Ihan hyvin käytettyä aikaa 😊.

Salpausselän kisat ovat minulle kovasti tuttu juttu lapsuudesta ja nuoruudesta. Ainakin lahtelaisissa kouluissa pääsi ostamaan kisoihin koululaislippuja edullisesti. Vanhemmille helppo tapa pitää mukulat touhukkaina hiihtolomalla 🤭. Siihen aikaan kisat kestivät noin viikon, ihan tarkkaa aikamäärää en muista. Kisoihin kuuluivat myös iltamäki ja ilotulitus. 

Lahdessa oli ihan menestyviä omiakin mäkihyppääjiä, joten kiinnostus kisojen seuraamiseen oli moninkertainen. Muistan olleeni kisoissa paljon ja melkein aina yksin. Kisatunnelmassa ei olo tuntunut koskaan yksinäiseltä. Toisaalta minä olin muutenkin paljon yksin, vaikka juoksin harrastuksissa pitkin viikkoa. 

Minulle siis Salpausselän kisat eivät ole uusi juttu ja olen vähintäänkin oman osani käynyt paikan päällä kannustamassa. Siihen aikaan hiihtolenkit olivat pitempiä - ei kokonaispituudelta, mutta hiihtäjät katosivat stadionalueelta metsiin ikuisiksi ajoiksi palatakseen kerran tai korkeintaan kaksi kertaa takaisin. Yhteislähtöjä ei silloin ollut, joten väliaikalähtöjen myötä säpinää riitti tavallaan kuitenkin jatkuvasti. Paitsi miesten 50 kilometrillä 😴.

Mäkihyppääjät nousivat sivukatsomon läpi pois hyppymontusta ja silloin oli hyvä hetki kalastella nimikirjoituksia. Niitähän minulla ei enää ole. Mahdottoman paljon lapsuuden ja nuoruuden muistotavaroita on kadonnut jonnekin.


Mutta se hiihtokisoista. Olympiakisojen aikana neuloin sukkia kisojen aikana, mikäli sukkien luonne vain salli sen. Urakkasukat (palmikko) olivat liian huomiota vaativat hyvän kisan seuraamiseen samaan aikaan ja silloin piti tehdä valinta, mihin keskittyä.

Urakkasukkien tekovaiheessa jo manailin sen mallia. Se ei sopinut aivokäyriini ollenkaan, en löytänyt sen rytmiä ja logiikkaa. Koko ajan piti seurata tarkoin edistymistä. Parhaimmillaan käsityöt ovat harrastajalle sulavaa ja miellyttävää tekemistä, joka haastaa juuri innostavan paljon ja samalla on riittävän miellyttävä palkitakseen tekijänsä. Päätin tehdä uudet palmikkopolvisukat omalla vakiokuoviolla muuten urakkasukkien mallia myötäillen.

Nämä eivät ole yhtä kauniit, mutta olivat helpot, rytmikkäät ja ulkomuodoltaan ihan kivat kuitenkin. Vakiona käytän palmikoissa kovin usein jakoavainpalmikkoa ja valepalmikkoa.

Sukassa keskellä jakoavainpalmikko, joka muodostuu kahdesta rinnakkaisesta ja päinvastaisesta yksinkertaisesta kahden letin palmikosta. Tässä korkeus on 8 kerrosta. Eli kerran kahdeksan kerroksen aikana pitää tehdä kaksi silmukoiden siirtämistä odottamaan apupuikoille. Helppoa ja miellyttävää!


Jakoavainpalmikossa siirsin ensimmäiset kaksi silmukkaa työn eteen ja silmukat 5-6 työn taakse odottamaan vuoroaan. Jakoavain avautuu silloin itsestä katsoen alaspäin (hieman maskuliinisemman näköinen) ja sukassa edestä katsoen ylöspäin (hieman sydäntä muistuttava muoto).


Valepalmikkoa en käytä tässä koristesyistä, vaikka se ihan kaunis onkin. Se kulkee jakoavainpalmikon vieressä helppona työn rytmittäjänä. Siinä on helppo neljän kerroksen malli. Eli joka toisella valepalmikolla operoidaan myös jakoavainpalmikkoa. Mahdottoman helppoa työn seuraamista ja edistymisen laskemista! Malli jää nopeasti päähän ja valepalmikossahan ei tarvitse käyttää edes apupuikkoa 👍.



Mies auttoi kuvaamisessa ja näistä edestä päin otetuista kuvista näkee tuon jakoavainpalmikon sydäntä muistuttavan muodon, kun sen tekee näin päin.



Malli ei ole yhtä hieno kuin urakkasukissa, mutta hyvinhän näilläkin viipottaa. Tämä oli tässä vaiheessa ehkä jopa turhankin helppo projekti. Mutta todistinpa itselleni, että palmikot voivat hyvin olla miellyttävää ja käsiä hivelevää puuhaa 💖.



Ulkoiluni olen suorittanut tänäänkin pihatöiden parissa. Lumi- ja sohjokaaoksen jälkeen paikoilleen jäätyneet jäämassat ja -kököt asettivat elämälle rajoituksia ja ne (kököt) piti siis poistaa. Siinä tuli urheiltua ja käytettyä kroppaa monipuolisesti. Taivas pilvitteli juuri silloin, mutta linnut lauloivat kevättä koko kropallaan. Oikein hyvä fiilis oli pihatöissä ja kuunnellessa lumen sulamista 💖.

Kohta siirrytään maaliskuuhun. (Vielä on aikaa villasukille!) Aurinkoisia päiviä ja vieläkin aurinkoisempia ajatuksia sinulle! Vaikka uutiset pauhaavat, ei kannata jättää nauttimatta kaikesta siitä upeasta, mikä on käsillä juuri nyt. Iloittelukin on ihan ok, eivät ne maailman murheet sillä aikaa mihinkään katoa. Helpommin sanottu kuin tehty? Mieti, mistä olet elämässäsi nyt kiitollinen. Pyhitä pieni hetki sen ylistämiseen. Se tekee hyvää 💖. Puoli sekuntiakin tekee jo hyvää itselle ja miksei muillekin.

15 kommenttia:

  1. Mahtavan upeita sukkia! Juu kyllä Salppurin kisat ja muut vastaavat ovat nykyään paljon katsojaystävällisempiä, kun hiihtäjät eivät häviä tuntikausiksi johonkin pusikoihin, vaan seurattavaa riittää koko ajan. Minä kävin ensimmäistä kertaa kisoissa vuonna 1989 (?), kun oli MM-kisat sekä vuoden 2001 niissä surullisenkuuluisissa Hemohess-kisoissa. Tavallisissa Salppurin kisoissa ei ole tullut käytyäkään, paitsi vuonna 1991 ihan käymäseltään. Odotin silloin esikoistamme ja piti poistua saman tien, kun auringonpaisteessa seisoskellessa tuli huono olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, erikoiset asiantuntijat!

      Minun Salppurikäyntini alkoivat jo muinaisella 70-luvulla 🙄. Oi, sitä historian havinaa.

      Poista
  2. Onpa upeat sukat. On niissä ollut väkäämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Orvokki!

      Urakkasukkien jälkeen näiden tekeminen oli pelkkää linnun laulua 👍. Aikaa toki kului enemmän kuin tavallisissa perussukissa ihan jo varren pituuden vuoksi.

      Poista
  3. Kauniit sukat. Noita tehdessä on kulunut tovi jos toinenkin. Minusta palmikon tekeminen on aina hitaampaa. Enpä tiennytkään, että tuota toista palmikkoa kutsutaan jakoavainpalmikoksi. Taas opin uutta, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between!

      Onhan se hitaampaa. Mutta tässä on vain kahdeksan kerroksen välein noita silmukoiden siirtoja ja silloinkin vain kaksi kertaa. Melkein ei edes tunnu palmikkojen tekemiseltä, silti näyttää ihan kivalta 👍

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos, Anne!

      Näiden varsien pituus on 36 cm, urakkasukkien varret olivat 40 cm pitkät.

      Poista
  5. Maaliskuu, tule vaan! Mahtava sää, ei voi valittaa...vaan odotan silti kevättä kuumeisesti! Upeat sukat!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tillariina!

      Kai se kevät on jo ottamassa rooliaan 🥰

      Poista
  6. Kauniit sukat!
    Auttaisikohan omaan lankapysähdykseen, jos kokeilisi haastaa itsensä tekemään vaikka juurikin palmikoita? Nyt ei puikot löydä käsiin millään.
    Minun nuoruuteen kuului tietysti Ounasvaaran kisat iltamäkikisoineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Stansta!

      Minun täytyy päästä säännöllisesti oppimaan jotain ihan uutta. Sitten on kiva käytellä niitä taitoja, mitä tuli opittua ja sitten taas mausteeksi jotain uutta.

      Lohdullista on, että kesätauon jälkeen kaikki tuntuu hetken ihan uudelta 😂.

      Näitä kotimaan kuuluisia talviurheilupaikkoja 💖.

      Poista
  7. I'am glad to read the whole content of this blog and am very excited,Thank you for sharing good topic.
    Football Online

    VastaaPoista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)