Nuoria silkkiuikkuja - joku komentelee

Viikko sitten pääsin taas seurailemaan silkkiuikkuperhettä. Emon lisäksi lähellä oli kolme tämän vuoden poikasta aikuisen kropalla ja raidallisella seeprapäällä. Itse asiassa kaksi nuorta silkkiuikkua tulivat näkyviin vasta tovin kuluttua, olivat olleet kahden jossain vähän kauempana. Kolmas nuori uikku kiljui emonsa perään kurkku putkella milloin kauempana ja milloin ihan siinä vieressä. Luulen vähän, että oli ruokaa vailla. Emo ei tehnyt elettäkään ruokkiakseen poikastaan. Sen sijaan se sukelsi vaivihkaa kauemmas ja yritti selvästi vähän harhauttaa tuota kovasti vaativaa jälkeläistään.

Tässä emo oli niukasti näkyvissä ja nuorella oli pientä komenteluyritystä päällä.

Emo ei reagoinut vaatimuksiin ja komenteluihin millään tavoin. Nuorison edustaja lähti sitten tarmokkaasti ja vauhdilla kiirehtimään emonsa luo. Vaativa ääntely jatkui edelleen. Vauhti näkyy heti uima-asennossa ja veden pärskeinä. Ei ollut enää ollenkaan lipuvaa tämä meno ;-) Kyntämistä ennemminkin.

Emo ei antanut periksi, sukelsi taas jossain vaiheessa kauemmas.

Kun emoa ei enää näkynyt eikä kuulunut (toki oli se siellä periaatteessa näköetäisyydellä näin rannalta katsoen), poikanen ryhtyi lopulta itse tuumasta toimeen. Se pisti päänsä veden alle ja selvästikin etsiskeli ruokaa. Sukeltamaan se ei heittäytynyt, mutta pää sukkeluksissa uiskenteli, kunnes emo syystä tai toisesta huuteli katraan kasaan.

Tuo nuoren silkkiuikun silmän etupuolella oleva vaalea läiskä näyttää jostain kuvakulmasta hämäävästi jopa isolta silmältä. Niin on varmaan tarkoituskin.

Meillä sataa. Satoi eilen ja sadetta on luvattu vielä pariksi päivää eteenpäinkin. Luonto tykkää, vesi tulee tarpeeseen. Kameran ulkoiluttaminen on tauolla parempiin keleihin asti. Vettä tulee nimittäin välillä kuin aisaa.

Kuvaatko sinä sateella? Jos, missä menee hyvän ja huonon sateen rajasi?