Yö ulkona ja tiklejä

Nukuin Suomen ladun haasteen mukaisesti viime yön ulkona. Virittelin riippumaton kotipihalle hieman syrjemmälle, sen ympärille hyönteisverkon, sisälle ilmatäytteisen makuualustan ja makuupaikaksi hieman kylmempääkin kestävän makuupussin. Ja tietenkin pään alla oli ilmatäytteinen retkityyny ja varmuudeksi mukana retkivalo.

Vaikka tuossa vieressä kulkee kohtuullisesti liikennöity tie, nukuin todella hyvin. Heräilin toki monesti, mutta uni tuli helposti, nopeasti ja miellyttävästi pian takaisin. Hämmästyttävää oli, että nukuin melkein koko yön selälläni, vaikka tavallisesti olen sitkeä kylkinukkuja. Jotenkin se vain oli luontevaa ja helppoa.

Ilmapatja oli lämmin, yhtään ei paleltanut. Toki siinä auttoi myös lämmin makuupussi. Hyönteisverkkoa en sitten lopuksi laittanutkaan kiinni, sillä yhtään hyönteistä ei näkynyt eikä kuulunut missään. Välillä yöllä herätessäni katselin taivasta sen verran, kuin satuin saamaan silmiä auki. Taivas oli kirkas ja tähtiä näkyi vaikka kuinka paljon. Kun toisen lähitien kunnostus saadaan valmiiksi ja siihen uudet katuvalot nykyisten pelkkien tolppien jatkeeksi, yhtä tumman kirkasta yöpymisnäköalaa on varmaan enää turha toivoa.

Yö oli kostea, vaikkei yhtään satanutkaan. Kun käsi välillä hakeutui lämpimän makuupussin uumenista pussin päälle, vastassa oli kostea, melkein märkä pinta.

Aikaisin aamulla huomasin makuualustani liukuneen osin pois paikaltaan. Hetki tomeraa touhuamista ja asia oli korjattu. Kummasti unta riitti heti touhuamisen jälkeenkin :-)

Nukuin aivan poskettoman pitkän yön. Herättyäni kelailin ensin kännykästä aamun uutisia ja seurasin samalla pihan lintujen touhuja. Ihanan leppoisaa heräilyä :-)

Kännykällä napattu kuva riippumatossa loikoillessa hetki ennen silmien ummistamista.

Eilisen päivän iloinen yllätys oli hetki tiklien kanssa. Eivät innostuneet seurastani ja vähitellen häipyivät kaikki johonkin. Muutaman kuvan sain kuitenkin näistä veijareista :-)

Tiklit viihtyvät pesimäajan ulkopuolella usein parvissa. Ne ruokailevat mielellään juuri tällaisissa ohdakkeiden ja takiaisten siemenpalloissa.

 

Yhteen kuvaan osui myös nuori tikli, jollaista en ole aikaisemmin havainnutkaan. Muuten alkaa olla ulkoasu jo aikalailla oikean näköisessä kuosissa, mutta pää näyttää olevan vielä kehittymisvaiheessa :-)

Otsassa on pari oranssinpunaista pilkkua aloittamassa pään värityksen täyttymistä.

Iloista ja virkeää syyskuun ensimmäistä viikkoa! Nyt on syksyn upeinta aikaa. Mitä sinä odotat kaikkein eniten?