lauantai 26. joulukuuta 2020

Valotuskuvia koirasta ja kuusiallergisen tuhinaa

Ihanaa tapaninpäivän iltaa 🎄. Meillä joulukoristeet eivät poistu kuvioista vielä nyt, jatkamme joulun ja sen positiivisen hengen mutustelua vielä jonkin aikaa. Kynttilät saavat palaa ja joulusuklaat ovat herkullisen houkuttavasti esillä.

Yritin opettaa koiraa kiinnostumaan joulukuusesta tyttären ja koiran yhteiskuvaa varten. Piilottelin (teko)kuuseen koiran herkkunappuloita, joiden avulla toivoin sen kiinnostuvan kuusesta. No hieman se kiinnostuikin. Ei paljon, mutta toivoin sen auttavan yhteiskuvassa.


Yhteiskuvaus sujui hyvin, mutta sen jälkeen koira olikin ihan mahdottoman innostunut joulukuusesta ja sieltä mahdollisesti popsahtelevista koiran nappuloista! Voi sitä vinkumista ja vahtimista. Enpä yhtään tiennyt, mitä tekemisistäni seuraisikaan 🙄.

Tekokuusi vie mieleni aina ikuiseen erilaisuuden ymmärtämisen vaikeuteen. Varaudun keskusteluihin aina jo hyvissä ajoin selvittämällä, että meillä on tekokuusi, koska olen allerginen kuuselle. Se ei ole kertaakaan vielä riittänyt perusteluksi. Keskustelua on aina jatkettu tästä eteenpäin: "Mutta jos hankkisitte ihan pienen kuusen?" "Jos kuusi olisi sisällä vain vuorokauden?" "Entä kävisikö kuusen oksat?"

Parin vuosikymmenen aikana on tullut erittäin selväksi, etten selviä hyvässä kunnossa montaa tuntia elävän kuusen kanssa samassa tilassa. Pieni kuusi ei auta asiaa, eivätkä kuusen oksatkaan. Ihmettelen joskus itsekseni, miksi kuusi perinteenä tuntuu olevan niin paljon painavampi asia kuin minun terveyteni ja hyvinvointini. Miksi minun pitäisi kärsiä hamaan tappiin asti kuusta vain suodakseni tämän kuusi-ilon muille? Oma perhe ei sitä koskaan ole vaatinut eikä ehdottanutkaan. Elävän kuusen pakko tulee aina jostain perheen ulkopuolelta.

Vuoden verran kerrallaan jaksan näitä keskusteluja käydä kunkin kanssa, mutta mahdollisen toisen vuoden kohdalla meidän prioriteettieromme näyttävät jo melko selviltä.

Vielä pari valotuksen hakukuvaa Pixie-koirasta, myöhemmin seuraavassa julkaisussa sitten pari kuvaa tyttärestä ja koirasta. Niissä koira on ihan harjattunakin 😄


Upeaa joulun ajan jatkoa, ihania joulun välipäiviä ja rentouttavaa hyvän tahdon aikaa sinulle!

11 kommenttia:

  1. Suloinen koira ihanissa kuvissa<3
    Onpa kummia kommentteja siihen että teillä on allergiasi takia tekokuusi. Eikö ihmiset käsitä miten pahoja reaktioita vaikka kuusi voi sille allergiselle tuoda?! Meilläkin on tekokuusi vaikka ei allergiaa olekaan. Onneksi ei kukaan ole sen olemassaoloa kyseenalaistanut.
    Vai että ihan pieni kuusi voisi allegiselle sopia, anna mun kaikki kestää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kristiina!

      Samanlaisuuteen niputtamisen tarve tuntuu olevan ihmisillä aika voimakas. Eivät nuo tuputtajat varmaankaan itse huomaa tekevänsä mitään kummaa.

      Poista
  2. Söpö koira, enkä edes mitään harjaamattomuutta huomannut.
    Ihmisillä on kova vimma tarjota kaikille muille sitä, mistä itse pitävät. Luulisi heidän sentään ymmärtävän allergian aiheuttaman esteen. Valitettavan usein monet allergiat katsotaan ihmisen itse itselleen kehittämiksi esteiksi ja tekosyiksi, jonkinlaiseksi hienosteluksi. Käsittämätöntä.
    Meille hankittiin tekokuusi siinä vaiheessa, kun kissa pentuna riepotti oikeaa kuusta. Emme kuusen helppouden vuoksi oikeaan kuuseen palanneet kissan rauhoituttuakaan. Nyt on menty kolme joulua ilman kuusta kokonaan. Meidän joulumme ei ole kuusesta kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between!
      Yritin rajata kuvia niin, ettei kaikki rahkapurkin nuolemisen jäännökset näkyisi kuvassa ;-) Koira nauttii kaikkien melkein tyhjien purkkien ja astioiden viimeistelystä ja sotkee usein rintakarvansa siinä temmellyksessä ;-)

      Poista
  3. Niin kun se oikea kuusi on, se oikea ja joka ei sellaista voi laittaa syystä tai toisesta on surkuteltava ja hänelle on keksittävä jotain lohduttavaa ehdotelmaa! Minulla ei ollut tänä vuonna kun posliinista tehty pieni koristevalokuusi. Ensi vuonna hommaan varmaan tekokuuseen! Olin liian myöhässä tilaamassa ja se mitä tahdoin, oli jo loppuunmyyty! Olen hieman allerginen kuusille, mutta kun joutuu muutenkin ottamaan joka päivä antihistamiinia, niin olen kuusenkin ihan ok. kestänyt. Siihen koskeminen on pahinta ja tietty se oon ollut aina minä, joka ripustaa juuri koristeet ja valot! Kissoille kuusi on meillä ollut todella tärkeä juttu, ne nukkuvat sen alla ja katsovat ihastuneena koristuksia! Kuusivesi on parasta juomaa! Myös se matto, joka on kuusen alla on aivan ihana! Todella paksu, tiheästi kudottu villamatto! Ensi vuonna sitten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihminen ymmärtää rajoituksia parhaiten silloin, kun törmää niihin itse ihan konkreettisesti. Pienellä aivojen virittämisellä voi löytää ymmärrystä tilanteeseen, johon ei sinänsä osaa samastua. Niin kuin ymmärtää koiran hännän heilutuksen sen ilon hetkellä, vaikkei itsellä sellaista tarvetta (hännän heilutukseen) olekaan 😉

      Poista
  4. Voi, miten söpöjä koirakuvia. Joo, oikeaa kuusta ja minua ei voida samassa tilassa pitää. Niin on ollut vuosia. Onneksi kukaan ei ole mitään huomautellut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anne!

      Huomauttelu on mielestäni jonkinlaista pätemisen tarvetta, vaikkei sitä silloin itse ymmärräkään.

      Poista
  5. Pixie on niin kaunis kuvissa ja toki muutenkin. Niin tuo allergia, onko muutkin havukasvit allergisoivia? Mänty, kataja? Itse olen näistä joulujutuista ainoastaan hyasintille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minttuli!

      En ole ollut niin lähikontaktissa männyn tai katajan kanssa, että osaisin arvioida allergiaani niihin. Ulkokontaktit eivät vedä vertoja pitkäaikaisille sisäkontakteille 👍

      Poista

Kiitos kommentistasi!