perjantai 18. joulukuuta 2020

Henkiselle ja fyysiselle väkivallalle loppu juuri nyt

Koulukiusaaminen on vahvasti alimitoitettu termi. Kyse ei ole kiusaamisesta, vaan painostuksesta, uhkailusta ja henkisestä sekä fyysisestä väkivallasta. Kiusaaminen on pientä, tämä on suurta.

Viimeisin iso uutinen 'koulukiusaamisen' parista oli Helsingin Koskelassa tapahtunut pitkällisen väkivallan tuloksena tapahtunut alaikäisen pojan surma. Täytyy sanoa, että tämä on vetänyt minutkin sanattomaksi muutamaankin kertaan. En osaa ymmärtää näin pieleen mennyttä elämää.

Oma lapseni on ollut (pahasti) 'koulukiusattu' ja minä itse olen kokenut 'kiusaamisen' karvaasti työelämässä. Koskaan en ole onneksi kokenut omaa turvallisuuttani uhatuksi. Lapsen kohdalla sekin raja ylitettiin oikein reilusti ja moneen kertaan.

'Kiusaaminen' on perinteisesti häpeä, joka lankeaa kiusatulle. Ei kiusaajille. Sekin kertoo yhteiskunnastamme ikävän paljon.

Niin helppoa kuin onkin syyllistää kiusaajaa (joka ei ole syyllistämisestä tavallisesti moksiskaan), pitäisi katseet kohdistaa myös kaikkiin niihin hiljaisiin mahdollistajiin, jotka antavat kaiken tapahtua yhtään mihinkään puuttumatta. He tarjoavat kaikelle ilmaisen ja näkyvän näyttämön.


Mahdollistaminen on niin helppoa, sillä yleisen mielipiteen vastustaminen on puolestaan todella vaikeaa. Ihan uhkarohkeaa. Helpompaa ja turvallisempaa on olla hiljaa ja pysyä sivussa. Ja juuri sillä mahdollistamme ihan mitä vain.

Uskallatko puuttua? Kun lapsesi, työkaverisi tai pomosi syrjii jotakuta tai peräti kurmoittelee? Oletko hiljaa, uskallatko kyseenalaistaa vai päädytkö peräti kannustamaan omaa auktoriteettiasi? Puuttuminen on vaikeaa, mutta eihän edesauteta hiljaisia painajaisia. Äänekkäistä puhumattakaan.

Kiusaamiselle ja kaikelle väkivallalle välitön loppu - juuri nyt.


Ihanaa joulun odotusta! Välitetään toisistamme 🧡

19 kommenttia:

  1. Kiusaaminen on ihan kamala asia!
    itsekkin olen joutunut koulukiusatuksi.
    Ikuisiksi ajoiksi on jäänyt mieleeni se kamala kipu, jota kiusaaja mua kohtaan käytti, väänsi kättäni ja minä olin hiljaa, hän väänsi lisää kättäni, ihme, kun ei mennyt poikki, mutta mä olin hiljaa, jälkeenpäin itkin, mutta kiusaajalleni en sitä näyttänyt. Ja tämä tapahtui ollessani joku 12vuotias.Jälkeenpäin olen miettinyt, että miksen vaikka potkaissut häntä jalkojen väliin tai jotain muuta keinoa olisin voinut käyttää, kuin vaan olla hiljaa...?Mutta taisin pelätä..
    Jälkeenpäin kuulin, että tämä poika muka tykkäsi musta, miten näin voi tykkäämisen todistaa?
    Mutta tulin sulle toivotteleen hyvää Joulua ja parempaa uuttavuotta 2021!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poikien tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa on selitelty kauan teemalla: "rakkaudesta se hevonenkin potkii". Potkiikohan muuten edes? Toivottavasti nykyisin jokainen aikuinen jo osaa ja muistaa sanoa, että kaikilla on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja että lyöminen on aina väärin.

      Ihanaa joulun aikaa sinullekin 🎄

      Poista
  2. Minä olen myös koulukiusattu. Oli sekä henkistä että fyysistä kiusaamista niin että välillä minulta oli raajoja paketissa koska minua oli helppo itkettää ja kiusata aina fyysisyyteen asti. Siihen yritettiin puuttua äitini taholta mutta ei se mitään auttanut. Minun sanani heidän sanaansa vastaan. Olin kuulemma "provosoinut" kiusaajia. Vain saapumalla koulun pihaan... Se riitti monesti raivon syyksi. Eli on näitä ollut ennenkin... =( Kyllä se tuntuu sielussa vieläkin... Ei mm ollut mitään hinkua osallistua aikanaan luokkakokoukseen... Miksi olisin mennyt? Pahinta on että myös omia lapsiani kiusattiin koulussa. Niissäkään tilanteissa ei auttanut minun puuttumiseni. Oma lapsi oli siirrettävä toiseen kouluun, ennen kuin kiusaajista päästiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä kuulla.

      Puuttumiseen tarvitaan monen aikuisen toimenpiteitä ja pidemmän aikaa. Kiusaajat harvemmin ovat kovin auktoriteetteja kunnioittavia tyyppejä, yksi aikuinen ei siinä merkitse vielä mitään.

      Olisi upeaa, jos edes jotkut koulut sitoutuisivat todelliseen nollatoleranssiin kiusaamisen ja väkivallan suhteen. Silloinhan jokainen kiusaaja ja väkivallan harjoittaja joutuisi hakeutumaan itse muualle ja jäljelle jääneet jäisivät turvaan.

      Poista
  3. Koulukiusaaminen on ikuista, ei se lopu koskaan, ihminen kun on perusluonteeltaan paha, minun aikanani koulu kiusaaminen oli aika rajua, ei vain oppilaitten kautta, vaan myös opettajien, opettajat nöyryyttivät huonoimpia oppilaita sadistisella tavalla, huonoimmat oli eri "karsinassa" myös.
    Lasten väkivalta on lisääntynyt, sitä on ollut aina, syitä on paljon miksi lapsi tappaa toisen lapsen, amerikoissa se on vieläkin rajumpaa, lapset kun saa käsiinsä aseita kotoa.
    Siitä on 45 vuotta kun 9v. serkku poikani oli lasten leirillä, ja 2 12 vuotiasta poikaa alkoi seurata Jarkkoa hiekka kuopille, pojat alkoivat peittää Jarkon hiekkaan, Jarkko tukehtui elävältä, 3 päivän päästä pojat tunnustivat teon. Kyllä rangaistus kuuluu antaa, vaikka jo aletaan puhumaan siitä että pitäisi olla jokin muu rangaistuskeino kuin vankila, no kai vain pään "silitys".
    Hyvää joulun aikaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauhistuttava kertomus serkustasi - otan osaa 🧡

      Pahaa ei paranna päähän silittely. Ei välttämättä vankilakaan. Mutta isoja asioita pitäisi tapahtua, jotta tekijä ymmärtäisi toimintansa vääryyden ja oppisi vieläpä pois haitallisista toimintatavoistaan. Kunpa niin tapahtuisi.

      Ihanaa ja rauhaisaa joulun aikaa sinullekin 🎄

      Poista
  4. Koskelan tapaus järkyttää siksikin niin paljon, että se tuntuu olevan samaa jatkumoa edellisille vastaaville teoille lyhyen ajan sisällä. Jotain on pielessä, kun vielä lapsiksi luokiteltavat ihmistaimet rötöstelevät vakavia asioita. Kyse ei ole enää kiusaamisesta siinä vaiheessa, kun toinen pahoinpidellään hengiltä. Yhtään vähättelemättä kiusaamistakaan. Olen itse kokenut lähinnä henkistä koulukiusaamista alaluokilla. Pientä lasta on helppo pelotella ja uhkailla aiheuttaen elinikäiset vammat. Myös poikaani kiusattiin yläasteella. Hän on herkkä lukutoukka, joka inhosi muiden aktiivisesti harrastamaa jääkiekkoa. Muuta ei tarvittu pojan eristämiseksi ja vainoamiseksi. Onneksi pienessä kylässä asiat saatiin aikuisten voimin ratkottua ja onneksi poika pääsi haluamaansa lukioon toiselle paikkakunnalle. Vaikka hänestä ei minkään sortin jääkiekkoilijaa ole tullutkaan, monipuolinen liikunta on olennainen osa hänen elämäänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiusaaminen on terminä aika harhaan johtava ja vähätteleväkin. Se kuulostaa niin pieneltä ja leikkisältäkin. Mutta se on kaukana siitä.

      Mahtavaa, että poikasi on selvinnyt ja löytänyt oman vahvan polkunsa 🧡

      Poista
  5. Hyvä Susanna, että nostit taas tämän tärkeän asian esille. Opettajana olen vuosien varrella huomannut, että lapset osaavat "hoitaa" kiusaamisen tosi ovelasti opettajien selän takana, niin että siihen on vaikea puuttua. Joskus jopa pahimmat kiusaajat ovat niitä, jotka edessäpäin käyttäytyvät hyvin ja ovat opettajien mielestä mallioppilaita. Kotien vastuu kiusaamistapauksissa on suuri, mutta ei niin, että vain kiusatun vanhemmat puuttuvat asiaan, vaan että jokaisen vanhemman olisi oltava selvillä, missä ja miten oma lapsi toimii toisten kanssa.
    Surulliseksi tulin itsekin tuosta Koskelan käsittämättömästä kuolemaan johtaneesta kiusaamisesta. Pirjon kommentti tuossa edellä myös hätkähdytti - miten lapset ovatkin niin julmia toisiaan kohtaan. Mistä ihmeestä se malli tulee?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hitunen!

      Melkein ammattimaisten soolokiusaajien lisäksi esiintyy välillä ikävästi laumaantunutta tai jopa organisoitunutta kiusaamista. Kaikkien näiden edessä yksi ihminen on aika kädetön.

      Kaikilla vanhemmilla ei ole aikaa tai voimia olla riittävästi läsnä lapsen arjessa. Ikävän monella ei ole omasta kotoaan mitään läsnäolemisen mallia ja he tahtomattaan jakavat huonoa perintöä eteenpäin.

      Pitäisi olla tukiverkko niille lapsille, joiden kotona tuki ei toimi. Olivat he sitten noita kiusaajia tai kiusattavia. Yksi tai kaksi vanhempaa eivät aina välittävissäkään perheissä riitä.

      Poista
    2. Kiusaavan lapsen vanhempien kieltävässä asenteessa on varmasti mukana paljon myös häpeää. Ei haluta myöntää edes itselle, että oma lapsi käyttäytyy huonosti. On helpompaa torjua ja kieltää koko asia, kuin myöntää niin itselle kuin muillekin epäonnistuminen.

      Poista
    3. Olet varmasti oikeassa, Between. Erityisesti perheet, jossa ulkokuori ja muiden ihmisten edessä hyvältä näyttäminen ovat tärkeitä asioita, eivät ole välttämättä kovin halukkaita uskomaan ikäviä uutisia.

      Poista
  6. Niin, tuo kodin puuttuminen. Se on yleensä sitä että ei meidän liisa tai matti ainakaan ole tehnyt mitään . Se on niin kiltti. Kodin siihen siihen pitäisi todellakin puuttua . Ei kaikkea voi jättää koulun hoteisiin. Kodista se opetus alkaa käyttäytymiselle. Ja yleensä joukossa tyhmyys tiivistyy. Kiusaaminen kuriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkien kodeista ei riitä aikaa, voimia tai taitoja kasvattamiselle. Nuo lapsiparatkin pitäisi saada pelastettua jotenkin.

      Mutta olet oikeassa: vanhemmat eivät voi lykätä omaa vastuutaan koululle ja pestä siististi kätensä haasteista.

      Kaveriporukalla on todella iso merkitys siihen, mihin nuori ajautuu.

      Kai meidän kaikkien pitäisi tehdä jotain, että saisimme tällaisen pimeän ilmiön pienenemään.

      Oikein hyvää joulun aikaa 🎄

      Poista
  7. Christmas decorations are here again 🎄

    VastaaPoista
  8. Kipeätä tekee, kun ajattelenkin tuota 16-vuotiasta poikaa. En ole koskaan ollut luokan suosikki (hiljainen), muttei minua ole kouluaikana varsinaisesti kiusattu. Vanhinta poikaa ala-asteella kiusattiin viimeisillä luokilla, mutta onneksi meni yläasteella toiseen kouluun kuin kiusaajansa, niin kiusaaminen loppui ja koulua oli jälleen mukava käydä. Keskimmäistä poikaa kiusattiin seiskaluokalla vähän aikaa, kunnes siirtyivät toiseen poikaan. Parin tuttavan poikaa on myös kiusattu ja sen kiusattuna olemisen on aina nähnyt silmistä: niissä paistoi takaa-ajettu, pelästynyt katse. Miten sitä ei voi muka olla huomaamatta...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poikien välinen kiusaaminen alkaa pienestä ja usein vanhemmat, erityisesti isät vähättelevät tapahtumia. Pojan pitää monesti olla kova ja jaksaa ottaa vastaan kurmotusta, mielellään maksaa potut pottuina takaisin. Kotiin on turha tulla pienistä valittamaan.

      Yhtä kiusattua tai kaltoinkohdeltua lasta kohti tarvitaan varmaan aika monta päättäväistä ja välittävää aikuista 😟

      Poista
  9. Eihän tuo ole mitään kiusaamista, vaan väkivaltaa. Kouluväkivaltaa. Jos aikuisten maailman väkivallanteot jäis samalla mittakaavalla käsittelemättä tai painettas villasella, niin elettäis jossain aivan toisenlaisessa valtiossa.
    Mun kiusaamiseen yläasteella kerran isommat pojat puuttui, nosti kiusaajat seinälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta melkein kaikki 'kiusaamiseksi' luokiteltu asia on väkivaltaa, fyysistä tai henkistä väkivaltaa. Kiusaamisen määritelmään kuuluu kuitenkin toistuvuus, mikä tekee siitä jo perin väkivaltaista ja tahallista.

      Tuota puuttumista pitäisi olla enemmän, aikaisemmin ja rohkeammin.

      Poista

Kiitos kommentistasi!