Korona aiheuttaa ihmisille yksinäisyyttä. Tästä on uutisoitu ja puhuttu paljonkin. Pahimmillaan on viritetty tahattomastikin vastakkainasettelua yksinäisyyttä potevien ja potemattomien ihmisten välille. Tätä tapahtuu erityisesti työelämässä.
En ole vielä lukenut tai kuullut kenenkään väheksyvän yksinäisyyttä potevien ihmiste tuskaa. Sen sijaan erillään (etätyössä) viihtyviä ihmisiä on paikoin syyllistetty (minun mielestäni kovastikin) eristäytymisestä ja työyhteisön pakoilusta. Mihin katosi kaikki erilaisuuden ymmärtäminen ja suvaitseminen? Vai oliko sitä edes koskaan?
Ymmärrän vallan hyvin sen, että tiiviissä työporukassa elänyt ja viihtynyt ihminen kokee olonsa yksinäiseksi ja orvoksi ilman tuota päivittäistä yhteenkuulumisen tunnetta. Yksinäisyys on aina kurjaa. Se ei tietenkään tarkoita samaa kuin yksin oleminen. Ihmiset kokevat yksinäisyyttä kovin erilaisissa tilanteissa.
Vaan miten on niiden ihmisten laita, jotka eivät nykyisessä etäelämässä kärvistelekään yksinäisyyden kourissa? He todennäköisesti kokevat tilanteensa joko yhtä yksinäiseksi tai jopa vähemmän yksinäiseksi kuin aikaisemmin. Siitä ei kannata olla heille vihainen tai katkera. Kannattaa sen sijaan ehkä miettiä vähän pitemmälle.
Jos Kurttimaaria kokee olonsa nyt todella yksinäiseksi, kun tiivis työyhteisö ei olekaan nyt ihan iholla pitkin päivää, niin Kaisapetteri sen sijaan saattaa kokea etätyön tuomaa lisääntynyttä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Kaisapetteri on ollut yksin jo läsnätyön aikaan. Yksin oleminen ison työyhteisön keskellä on ollut todella rankkaa. Muut lähtevät lounaalle yhdessä, viettävät kahvitauot keskenään ja kerääntyvät kaikissa tilaisuuksissa keskenään yhteen. Yksinään oleminen muiden yksin työtä tekevien kollegojen kanssa on jo paljon helpompaa, kuin yksin oleminen tiivin työyhteisön syrjässä.
Kaisapetterin pomottaminen, vaatiminen palaamaan iloisena työyhteisön pariin mahdollisimman pian ja sillä välin osoittamaan julkista kaipuuta muita kohtaan ei todennäköisesti ole kovin toimiva ratkaisu. Sen sijaan sen miettiminen, miksi Kaisapetteri on liian yksin työyhteisössään ja mitä sen eteen voisi tehdä, tuottaisi varmasti paljon parempia tuloksia.
Minä olen ollut todella usein yksin työyhteisöissä. Olen ymmärtänyt, että se on ollut oma vikani. Nyt viihdyn etätyössä etäpalavereissa työkavereideni kanssa. Sekään ei kaikkien mielestä ole hyvä juttu. En välitä. Älä välitä sinäkään, jos kohtaat samaa.
Kaikkien pitää päästä vaikuttamaan työelämän laatuun, ei vain niiden, joilla on jo kaikki hyvin. Sama koskee kaikkea muutakin elämää. Ei jäädä jalkoihin!
Tämä on hyvin varteenotettava näkökanta! Maailma on niin kauan ollut niiden sosiaalisten ekstroverttien, että sitä on alettu pitää normina ja toisenlaisia viallisina.
VastaaPoistaKatselin ihan huvikseni työpaikkailmoituksia, vaaditaanko niissä edelleen samanlaista yliekstroverttia otetta kuin vielä muutama vuosi sitten. Pikakatsauksen tulos:
PoistaVarastotyöntekijä:
Etsitään itsenäiseen työhön kykenevää ja reipasta varastotyöntekijää, jolla on itseohjautuva asenne työhön sekä tarkkuutta ja järjestelmällisyyttä.
Oikeudellisen perinnän käsittelijä:
Etsimme kehitysorientoitunutta henkilöä, joka tuntee perinnän eri prosessit ja pystyy hallitsemaan laajoja kokonaisuuksia. Työtehtävässä menestyminen vaatii hyvät tietotekniset taidot. Hakemamme henkilö on oma-aloitteinen ja pystyy itsenäiseen tiedonhakuun sekä haetun tiedon jäsentämiseen konkreettisiksi ratkaisuiksi liiketoimintaan. Tehtävässä tulet tarvitsemaan sujuvaa englannin kielen taitoa. Ruotsin kielen osaaminen katsotaan isoksi eduksi. Kykenet työskentelemään tehokkaasti niin yksin kuin osana tiimiäkin. Katsomme eduksi myös seuraavat ominaisuudet:
- Ruotsin kielen taito
- Kokemus Tieto Nova järjestelmästä
- Aiempi kokemus järjestelmä- ja prosessikehityksestä
- Huumorintaju
Logistiikan työntekijä:
Haemme asiakkaallemme asiakaspalveluhenkisiä ja reippaalla asenteella varustettuja LOGISTIIKAN TYÖNTEKIJÖITÄ. Hyvät vuorovaikutustaidot ovat ehdoton edellytys tehtävässä menestymiselle. Asiakaslähtöinen toimintatapa ja kehittämishenkinen asenne kuuluvat myös ominaisuuksiisi, ja toimit rauhallisesti kiireen keskelläkin.
Työ on pääosin arkityötä työnsuorituspaikasta riippuen. Työajat voivat vaihdella klo 7.00 - 20.00 välillä, minkä vuoksi toivomme sinulta joustavuutta työaikojen suhteen. Työ on kokopäivätyötä (38,25h/vko) ja osassa toimipaikoista edellytetään mahdollisuutta myös viikonlopputyöskentelyyn.
Edellytämme sinulta
- Ehdottoman reipasta asennetta ja asiakaspalveluhenkistä työskentelyotetta
- Aitoa kiinnostusta toimintaympäristöämme ja sen työtehtäviä kohtaan
- Arvostamme aiempaa työkokemusta toimialan puolelta
- Suomen kielen taitoa
Pakettiautonkuljettaja:
Haemme asiakkaallemme PAKETTIAUTONKULJETTAJAA Uudenmaan alueella tapahtuvaan kuljetustyöhön.
Tehtävä edellyttää B-ajokorttia ja aikaisempi kokemus kuljetus- ja jakelutehtävistä katsotaan eduksi. Lisäksi olet reipas ja työsi tunnollisesti hoitava henkilö, joka pysyy aikatauluissa. Olet asiakaspalvelutaitoinen ja toivomme sinulta sujuvaa suomenkielen taitoa. Lisäksi odotamme hakijoilta joustavuutta työajoissa, itsenäistä otetta työskentelyyn sekä riittävää fyysistä kuntoa.
Aika ekstroverttia tyyppiä tuntuvat kaikki hakevan 🤔
Täällä yksi introvertti joka mieluiten työelämässäkin olisi tehnyt kaiken yksin, omassa rauhassa. No se ei hoitoalalla oikein aina käynyt. Ymmärrän hyvin nuo näkökohdat jotka tuot esille kirjoituksessasi. Voi, kun voisimme kaikki saada olla sellaisia kuin olemme eikä ketään pidettäisi outona jos haluaa tehdä asiat toisella tapaa kuin enemmistö (?).
VastaaPoistaYmmärrän kyllä, että aina pitää joustaa ja tehdä töitä sillä epämukavuusalueellakin. Mutta vaikka erilaisuuden sietäminen (ja arvostaminen) on välillä esimiehille ja työkavereille vaikeaa, niin se vapauttaa hurjasti osaamista ja voimavaroja työyhteisön käyttöön.
PoistaHyvää pohdintaa. RH:n kommentti on erinomainen.
VastaaPoistaErilaisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen on vaikeaa. Monille se, mitä ja millainen itse on, tuntuu ainoalta oikealta. Suvaitsevuudelle olisi tarvetta.
Kiitos, Between!
PoistaErilaisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen vaatii vaivannäköä ja sen ymmärrystä, ettei minun oma todellisuuteni ole ainoa totuus 😊
Itse aikoinaan töissä tykkäsin tehdä yksin töitä, ja sainkin tehdä aika paljon, nautin yksinäisyydestä silloin kun siihen on mahdollisuus, ja kesäisin on marjametsä sienimetsä jossa viihdyn.Sitä yksinäisyyttä on aina ollut olemassa, se vain korostuu nyt korona aikana, on paljon ihmisiä jotka haluaa olla yksin, eikä he kärsi siitä, nykyisin ei vanhusten tarvii olla yksin jos kotihoito käy 4xpäivisin,on mediat ja kaikki, eikä ole kielletty jos käy juttelemassa varustetusti jonkun vanhuksen luona, vie vaikka joulutervehdyksen, korttikin ilahduttaa.
VastaaPoistaTeknologia mahdollistaa nykyään yhteisen ajan viettämisen melkein tilanteessa kuin tilanteessa. Vielä kun tuosta tekniikasta saataisiin niin helppokäyttöistä, että kuka tahansa osaisi käyttää sitä ilman isompia koulutuksia...
PoistaLuulen että yksinäisyydestä pitäviä onkin aika paljon, ei ollenkaan pieni vähemmistö. Mutta oma kokemus on se, että ne, joiden mielestä se ei ole normaalia, he ovat niitä jotka pitävät eniten meteliä :)
VastaaPoistaHyvä pointti!
PoistaAika harva on varmaankaan niin täysekstrovertti, että kaipaisi sosiaalista pöhinää 24/7. Luulen, että aika moni nautiskelee omasta yksinolemisestaan ja muiden seurasta jokseenkin vauhtelevassa suhteessa. Olisi muuten aika vekkulia saada ihan tutkittua tietoa aiheesta 😊
Joskus kauan sitten tutustuin yhteen työpariin, jotka olivat tehneet töitä yhdessä jo kauan. Toinen piti heidän yhteistyötään täydellisenä eikä missään nimessä milloinkaan halunnut vaihtaa työparia. Toinen osapuoli sen sijaan oli yhteistyösuhteen kanssa aika uupunut ja loppuun kulunut. Totesi, että jos hän ei pääse vaihtamaan työparia, niin hän sanoo itsensä irti.
Eli vaikka minä tykkäisin touhuta tiimini kanssa, he voisivat mieluummin tehdä enemmän töitä yksinään ja vähemmän aikaa minun kanssani. Mistä sen tietää?
Meteliä asiasta pitänee se, joka on eniten läheisyydenkipeä?
Thank you very much, Agnieszka 😍
VastaaPoistaHello Susanna,
VastaaPoistaIt's special and perhaps educational time with this virus.
Fortunately, I can still go to work every day to ride trains and I see colleagues. But there are so many people who are at home for days to work there. I think it doesn't always seem easy.
But let's hope omn better times that things will soon improve in the world.
Nice picture with your post.
Greetings, Marco
Thank you, Marco!
PoistaI work at home five days a week at the moment. Still I do meet my colleagues very intensively about 50% of my working time. It is more than it used to be before the corona seasons. And it is very intensive, yet very interesting. Most of my working time I am working remotely via Teams with my colleagues or preparing for those meetings. Still there are lots of things I should do by myself. I really do not have time to miss anybody 🙄
So I am fine, but there are people who do not have direct connection to their teams at work and they may find themselves lonely these times. And that is not nice at all.
Riding trains sounds exciting 😊 At my office days I travel daily over 200 kilometers by train from home to work and back. That isn't exciting at all 🥱
Best wishes for these dark days of December. Stay safe!