Iltapäivälehtien mukaan koronavirus koettelee erityisesti todella monia eri ikäryhmiä. Milloin kyseessä ovat koululaiset, milloin vanhemmat opiskelijat, milloin lapsiperheet ja milloin eläkeikäiset. Eli melkein kaikkia ikäryhmiä korona on koetellut pahemmin kuin muita. Näinhän se yleensä menee, mutta se ei oikeuta vähättelemään muiden ihmisryhmien kärsimyksiä ja menetyksiä.
Ikäryhmittäin arvioiminen on mielenkiintoista tilastotietoa, muttei kerro yksittäisen ihmisen elämästä paljoakaan. Viimeisin epätasa-arvohuuto koski ikäihmisiä, jotka eivät pääse tapaamaan lastenlapsiaan. Miten on noiden lastenlapsien kärsimysten laita? Onko niitä? Ja miten on niiden ikäihmisten kärsimysten kanssa, joilla ei ole lastenlapsia?
Lapsiperheiden taakka on ollut varmasti paha silloin, kun koululaiset ja päiväkotilapsetkin on pitänyt hoitaa kotona. Mutta kuka muistaa niitä kollegoita, jotka ovat oman työnsä ohella urhoollisesti hoitaneet lapsiperheellistenkin työtekemisiä? Onko teidän työpaikallanne palkittu joku sankariuhrautuja?
Tilanteesta kärsijöiden etsiminen ja tunnistaminen ei vie kovinkaan pitkälle. Se, mikä auttaa, on vinkki tilanteesta ulos pääsemiseen. Tai vinkki pahan fiiliksen ohittamiseen.
Nykyinen koronatilanne on hyvä lähtökohta uhriutumiseen. Kaikilla meistä elämä sujuu heikommin kuin ennen koronaa. Jotkut sopeutuvat uuteen tilanteeseen nopeammin ja helpommin kuin toiset. Kaiken lisäksi toisten mielestä lasi on puoliksi täynnä, kun toisten mielestä lasi on puoliksi tyhjä.
Itse yritän noudattaa sitä elämän perussääntöä, jonka mukaan "se kasvaa, mitä ruokkii". En siis kannusta pääni sisäistä ikävää argumentointia, vaikka siitä tulisi väliaikaista mielihyvää. Sen sijaan ruokin niitä ilahtumisen kokemuksiani, joita tässä kaiken matkan varrella kohtaan. On minusta itsestäni kiinni, mihin päätän keskittyä 😍.
Asiasta kukkaruukkuun: Kävin pellon ja metsän rajalla. Hankikantoisella hangella näkyi monia jälkiä. Oletan näiden olevan ketun jälkiä. Tällaiset kuvat tekevät minut melkein hulluksi. En näe tällaisia jälkiä kuoppina ja painanteina, vaan kohoumina. Silmäni eivät vain asetu näihin.
Minusta nämä näyttävät ketun jäljiltä. Voi olla, että olen väärässä. Kakkosveikkaukseni on koira. Jäljet johtivat pellolle, vieressä on metsää.
Mikä on sinun veikkauksesi näistä jäljitä?
Mitä muita jälkiä olet nähnyt keväthangilla?
Mäyrän jäljet näin viikonloppuna. En tiedä oliko vähän aikaista... Ketun ja koiran jäljet on vaikea erottaa, parhaiten se näkyy jälkijonon muodossa. Ketun on ketju, koiralla tuolleen kuten kuvassa. Täällä on aika paljon kettuja, ja sen olen huomannut, että niiden jälkien koossa on hajontaa runsaasti.
VastaaPoistaMie en voi sanoa kärsineeni juurikaan koronasta. Tietysti joitain asioita on elämästä karsiutunut, mutta ei kärsimykseen asti.
Mäyrän jäljet on kova juttu! Ei ole vielä osunut eteen.
PoistaOlet siis kova sopeutuja. Näitä taitoja ei juuri aikaisemmin ole arvioitu eikä koeteltu.
Näen myös vain kohoumat eka kuvassa=) Korona-aikaan olen sopeutunut hyvin alusta asti, vasta nyt alkaa tulla oireita sosiaalisuuden rojoittumisesta. Jaksaajaksaa!!
VastaaPoistaHuoh! Ihanaa, etten ole ainoa.
PoistaSosiaalisuus ei tule koronaelämässä itsekseen, vaan sitä pitää suunnitella ja aktivoida. Se ei siltikään ole sama kuin ennen, mutta silti paljon tyhjää parempi 👍
Rusakon ja naapurin kissan jälkiä oli tänään pihassa. Riistainfo.fi on hyvät ohjeet jälkien tunnistukseen;-))
VastaaPoistaKiitos hyvästä vinkistä! Kävin heti katsastamassa.
PoistaJälkioppaista kannattaa katsella. Isohko pyöreä tassun jälki Voi hyvinkin olla ilves.
VastaaPoistaKiitos vinkistä, Sami!
PoistaSupikoiraakin ryhdyin tässä jälkikäteen miettimään...
Kohoumilta nuo minustakin näyttävät. Hyvä, että laitoit kuvan toisesta kuvakulmasta. Aamulla luin kylän fb:sivuilta, että täällä on nähty ilveksen jälkiä. Hanki kantaa isoakin eläintä, jolloin kevyeen pintalumeen jää hyvin jälki.
VastaaPoistaOlen vähitellen lakannut lukemasta koronauutisia kovin tarkasti ja niihin tulleet kommentit ohitan kaikki. En vain jaksa alituista milloin minkäkin tahon syyttelyä ja pahansuopuutta. Mielestäni koronasta kärsivät jollain tavalla kaikki. Toivoisin, että repivän riitelyn sijaan koitettaisiin puhaltaa yhteen hiileen, jotta kaikki pääsisimme vitsauksesta nopeammin eroon. Toivoisin myös, että puhuttaisiin ihmisten velvollisuuksista, eikä pelkästään oikeuksista. Jokaisella on velvollisuus huomioida myös toisten terveys. Asialle ei tietenkään voi mitään, jos ei edes usko tarttuvan taudin olemassaoloon.
Kiitos, Between!
PoistaIlveksen jälki olisikin aika mahtava löytö!
Minäkin luen useasti vain otsikot, mutta niissäkin jo löytyy tätä korostamista ja ryhmittelyä. Uhriutumisesta puhumattakaan.
Joillekin ihmisille tämä korona-aika on varmasti pahinta, mitä heille on koskaan tapahtunut. Ja kun vertaiskavereita löytyy, yhteistä rintamaa on helpompi alkaa muodostamaan. Jos olisit tilanteen kanssa aivan uniikisti yksin tässä maailmassa, tilanne olisi aivan toinen.
Toivottavasti mahdollisimman moni oppisi kannustamaan itseään ja muita.
Omaan ylettömän vilkkaan mielikuvituksen ja olen tutustunut varsinkin 1900-luvun sota-aikojen historiaan ja niiden uhrausten, kärsimysten ja tuskien valossa tämä pikku pandemia on kuin tukkoinen nenä verrattuna tuberkuloosiin. Nykypolvet on ihan lapasia verrattuna sota-aikojen ihmisiin, ei paljoa kitisty, vedettiin lanttua naamaan ja haudattiin kuolleet ja rakennetiin kaikki alusta asti uudestaan. Nyt kun menee netti puhelimesta päiväksi niin kauhea itkuhuutoraivari ja elämä on kaaosta ja vastoinkäymisiä täys', huoh...
PoistaJa että pitäisi olla bailaamatta eikä pääse lomalle..nyyhnyyh!! ja lasten kanssa pitää olla kotona, voivoi, ei saa rauhaa kun ei voi viedä päiväkotiin, kouluun jne.
Lopetan kun olen vielä suht'koht' rauhallinen ;DD
Kiitos, Sus'!
PoistaSamassa ytimessä ollaan. Mittakaavasta on paljolti kyse.
Haastajina eivät ole mielestäni jonkin erityisem ikäluokan edustajat. Ehkä enemmänkin helpolla päässeiden ihmisten edustajat. Ja sekään ei ole itsestä kiinni. On aivan mahdottoman upeaa, jos on onnistunut välttymään isoilta katastrofeilta. Jossain vaiheessa elämä näyttää todennäköisesti kuitenkin sen toisen, sitkeyttä vaativan puolensa.
Nuorilta osaa odottaa ikäluokan mukaista näköalaa. Aikuistuneemmilta odottaisin parempaa perehtymistä ja harkintaa. Mikään ei kuitenkaan ole minun päätettävissäni. Voin vain peukuttaa.
Sinulle, Sus', iso peukku rohkeista ja oikeudenmukaisuutta peräävien näkemysten esittämisestä. Kaikua ei ole ilman alkulähdettä. Näistä puroista syntyy aina jotain - isompaa tai sitten pienempää. Kuitenkin jotain, ja se vasta onkin jotain! 🥰
Ketun jälkiä ovat. Kuvasin pari päivää sitten samanlaiset ja varmistin asian pojaltani, joka tuntee hyvin eläinten jälkiä.
VastaaPoistaMinä näen myös ensimmäisessä kuvassa kohoumat ja toisessa kuopat.
Kiitos, Seita!
PoistaOnneksi otin useammat kuvat eri kulmista, niin ei tullut talteen vain noita kohouman näköisiä 👍.