maanantai 23. elokuuta 2021

Kantarelleja ja kantarelli-pekonikeittomme resepti

Syyskesä ja syksy taitavat olla lempivuodenaikojani. Luonnossa tapahtuu vähän pysähtyneen kesän jälkeen kaikenlaista, värejä putkahtelee näkyviin. Vähän niin kuin toinen kevät, vain toisessa järjestyksessä. Nyt aloitetaan vihreästä ja lämpimästä.

Hirvikärpäsiä on liikkeellä jo nyt. Niistä en tykkää yhtään. Jospa joku keksisi, miten punkit ja hirvikärpäset saataisiin pois maailman kartalta. Luulen, ettei ekotasapaino häiriintyisi siitä mihinkään.

Metsään voi viileämpien kelien myötä pitkähihaista päälle ilman paahtumisriskiä. Heti helpottaa hyttysten kanssa seurustelu.

Juuri nyt metsässä on aivan upeaa! Sienet poksahtelevat ilmoille monen värisinä 🥰. Punainen kärpässieni jaksaa ilahduttaa silmään laajoina massoina. Kuin maa kukkisi. Keltasarvikka iloittelee oranssinkeltaisen värinsä kanssa. 

Ja tietenkin kantarelli eli keltavahvero 😍. Lehdistä välillä luen ja katselen kuvia keltaisenaan hehkuvista kantarelliapajista, joissa keltaisia kultasieniä näkyy silmin kantamattomiin. Minä en ole koskaan törmännyt sellaisiin paikkoihin. Parhaimmillaankin apajani näyttävät tältä. Tässä kolme kantarellia: kaksi edessä ja yksi takana. Tämä kuva on otettu melko läheltä.


Kohtuullisen tyypillinen kantarellilöytöni on tällainen. Sammaleisen kuusimetsän pohjalla näkyy hiven keltaista. Muutamien koivujen kuumuuden koettelemat keltaiseksi kuivuneet lehdet ovat värjänneet metsän pohjan keltaisen täplikkääksi. Aina ei ole helppoa erottaa kauempaa, mistä keltaisesta oikein on kyse. Tämäkin kuva on otettu melkoisen läheltä.


Yllä siis kuva kantarellilöydöstäni. Jotta sen saa maasta edes muutamana kappaleena ylös, sen päältä ja sivulta täytyy raivata risuja, sammalta ja heinää pois. Alta sitten paljastuu joskus isompi, joskus pienempi yksilö. Joskus sieni löytyy kavereiden kera, tällä kertaa löytyi vain tämä yksi.


Mutta metsäreissullani tavoitteena ei ole suuri sienisaalis. Jokainen kerätty sieni on puhtaasti plussaa. Käsittelen ja pakastan pienetkin määrät, jollei niillä ole käyttöä saman tien. Loppusyksystä ja talvella yhdistelen ruokaan sopivan määrän pakastettuja kantarelleja reseptin mukaan.

Tässä mieheni kanssa jatkokehittelemä kantarelli-pekonikeiton resepti. Olemme kehitelleet alun perin löytämäämme reseptiä pariinkin kertaan. Tärkein muutos liittyy kantarellien määrään - niitä on lisätty huomattavasti pekonimäärään verrattuna. Meidän mielestämme keitossa pitää olla kunnolla kantarelleja. Toinen tärkeä muutos on se, että resepti on pakastetuille kantarelleille. Tuoreita kantarelleja käytetään tuplasti tuon verran, niissä kun on vielä huomattavasti nestettä mukana. Kolmas muutos on pekonin vaihtaminen kalkkunapekoniin. Ja neljäs muutos on sulatejuuston vaihtaminen tuorejuustoon. Loput muutokset ovat ihan pieniä viilauksia. Me pidämme tästä ihan mahdottoman paljon. Toivottavasti maistuu sinullekin! Huomaa, että resepti on kuudelle.

Kantarelli-pekonikeitto (6 annosta)

Aineet:

250-300g pakastettuja kantarelleja

1 pkt kalkkunapekonia

1 sipuli

2 rkl öljyä

2 rkl vehnäjauhoja

8 dl vettä

2 dl ruokakermaa

100 g kantarellin makuista tuorejuustoa

4 tl lihaliemijauhetta

ripaus suolaa, valkopippuria, valkosipulijauhetta maun mukaan

Ohjeet:

1.     Paista pilkottu pekoni paistinpannussa. Lisää sulatettu kantarelli ja silputtu sipuli joukkoon. Haihduta neste pannulla.

2.     Siirrä sienet, pekoni ja sipuli pannulta kattilaan. Lisää öljy joukkoon. Kuumenne ja ripottele vehnäjauhot sienien päälle ja sekoita.

3.     Lisää vesi kattilaan ja lihaliemijauhe. Sekoita ja anna kiehua n. 15 min. hiljaisella lämmöllä.

4.     Lisää kerma ja tuorejuusto. Kiehauta ja lisää mausteita ja maistele. Ole varovainen suolan kanssa, ettei tule liian suolaista.


10 kommenttia:

  1. Meillä kanttarellit on vielä aika pieniä mutta niitä tulee. Hyvä hyvä. Varmasti hyvää. Pitää kokeilla joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meilläkään isoja kantarelleja ole, mutta eivät kovin isoiksi taida tänä vuonna täällä kasvaakaan. Keskikokoinen on uusi iso 😁.

      Poista
  2. Keitto vaikuttaa jo luettuna herkulliselta, joten sitä aion kokeilla. Viime vuoden kantarellisuosikkini on kantarellirisotto, joka sekin vie kielen mennessään.
    Meidän naapurilla on lähimetsässä salaiset kantarellipaikkansa, joita hän ei paljasta. Lohdutukseksi hän tuo syksyisin minulle osan löydöistään, koska heillä muut eivät tykkää sienistä. Minä puolestani pidän naapuriperheen villasukissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kantarellirisottoonkin eksyi pekonia mukaan 🤭. Osoittautunut meille mieleiseksi makuyhdistelmäksi.

      Tuohan on erinomaista yhteistyötä 😍.

      Poista
  3. Eipä tarvi keittoja keitellä, kun ei ole kanttarelleja yhtään missään. Ei edes niissä paikoissa, missä niitä on ns. joka kesä. Ei ole auttanu sateetkaan, joita on tullut ihan reilusti ja huomenna tulee taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi 😯.

      Tavallista vähemmän niitä täälläkin on ollut.
      Herkkutatteja olen löytänyt ja nyt vihdoin oppinut tunnistamaan. Niitä on kuulemma tavallista runsaammin.

      Poista
  4. Kantarellit ovat Metsän Kultaa !

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa todella herkulliselta :) NAM !

    VastaaPoista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)