Kesäpäivä täynnä luontoa ja sisältöä 🥰

Kantarelleja riittää nyt mahdottoman hyvin (ainakin täällä Hämeessä). Ja niitä löytyy melkein mistä metsästä vain. Jos sienestys ei ole oma vahvuusalue, juuri nyt kannattaa opetella kantarellin eli keltavahveron tunnusmerkit ja lähteä sen perässä valoisiin kuusi-/koivu-/sekametsiin. Kantarelli on tietenkin parhaimmillaan tuoreena, mutta jos sitä löytää sankoin joukoin, niiden pakastaminen pannulla kuumentamisen ja nesteiden haihduttamisen jälkeen on paras vaihtoehto.

Metsässä kannattaa tarkkailla keltaisia välähdyksiä maan pinnassa. Usein kantarelli jää jumiin sammaleen ja heinien alle ja siitä pääsee näkyviin vain pieni murto-osa. Varoituksen sana silti: sienestäminen voi koukuttaa ja addiktoida.

Eilisen saalis 1,5 kiloa kantarelleja oli mittausten mukaan 5,5 litraa. Osa löytyi satoisasta paikasta, osan perässä piti kävellä pitkiäkin matkoja. Niin kuin näkyy, näissä riittää pientä siivoamista sammaleiden, heinien ja mullan jäljiltä.

Tänään aamulla kokeilin sienten pikkelöintiä. Pikkelöidyt sienet säilyvät hyvinä reseptistä riippuen parista viikosta jopa vuoteen.

Pikkelöintiliemen 1-2-3-reseptin lisäksi tuli mukaan pari minuuttia ryöpätyt pikkusienet, yksi halkaistu valkosipulin kynsi ja kolme tuoreen timjamin oksaa.

1-2-3-liemessä on yksi osa (väkiviina)etikkaa, kaksi osaa sokeria ja kolme osaa vettä. Tekeytymiseen kuluu vuorokausi ja sitten on parista viikosta vuoteen aikaa nauttia pikkeli. Meillä vuorokausi tulee täyteen siis huomenaamulla.

Neidonkorentokoiraita parveili ja esiintyi runsaasti yhdellä päivälenkilläni. Yhtäkään naarasta en nähnyt, mutta todennäköisesti ne lymyilivät lähellä vielä odottelemassa oikeaa hetkeä.

Varoitan myös itselläni alkaneesta sieniaddiktiosta. Ajatukseni kierähtävät sieniin hetkessä. Vielä en näe niistä unia 👍.

Upeaa heinäkuun loppua! Kesä sen kuin paranee 💖