perjantai 1. heinäkuuta 2022

Menkööt vanhat, huonot ajat - eläköön edistys!

Tämä kuva on Hämeenlinnan keskussairaalan vanhan lääkärien asuinrakennuksen luota. Täällä on ollut lasten päiväkotikin lääkärien jälkeen, mutta sisäilmaongelmat ovat tyhjentäneet tilan täysin. Paikka on suloisen umpeen kasvanut. Täällä näkee, että aikaa on kulunut. Nostalgiaa.



 

Aikaa on kulunut myös siitä, kun keski-ikäiset miehet saivat työelämässä nöyryyttää nuoria naisia tahtonsa mukaan. Muistan myyntipäällikkömme, joka oli muuten ihan mukava mies, mutta hieman liikaa seksistisesti suuntautunut. Hänellä oli työpisteellään naiskalenteri (yläosattomissa) ja hänen vierastuolinsa oli tuon kalenterin alla. Siihen joutui menemään istumaan, jos hänen kanssaan halusi asioida. Onneksi tuo ei tulisi kuuloonkaan nykyään?

Silloinen esimieheni valitsi työreissullamme nuoren ja kauniin kollegani yöseurakseen ja pohti ääneen hänen ylentämistään jo pelkästään hänen sääriensä perusteella. Jopa tuntui tasa-arvoiselta ja reilulta 😧.


Luottamustehtävissä olen törmännyt vanhemman ikäluokan virkamiehiin, joilla on ollut todella ahneet käsitykset yhteistyöstä. Puolustautumisen ja diplomatian tie on ollut silloin vaikeaa ja varmasti myös tulevia 'uramahdollisuuksia' typistävää. En yhtään kaipaa takaisin noihin aikoihin. Aion silti kantaa noista ajoista kertyneet opit mukanani. Nyt olen jo niin vanha, ettei minuun voi uhkavaikuttaa.

Sen verran selvennän, että kyseessä ovat vain minun kokemukseni ahdistavista tilanteista. Ukkoset ovat varmaan olleet aivan tietämättömiä vuorovaikutuksensa kyseenalaisuudesta. Toivottavasti.


Ihailen ja ylistän niitä nuoria naisia, jotka osaavat ja uskaltavat nostaa häiritsevät tilanteet esiin. Tämä on tavallaan aivan iso vallankumous 💖


Rohkeutta ja voimaa, ei jäädä jyrän alle, eikä minkään muunkaan alle! 💖

10 kommenttia:

  1. Onneksi maailma myös kehittyy eikä ennen kaikki ollut paremmin. Olen viimeaikoina ajatellut suunnilleen itseni ikäisiä vanhempia, että miten hienosti te olette kasvattaneet terveellä itsetunnolla ja rohkeudella varustettuja nuoria, jotka osaavat pitää puolensa. Tämä on kauhea yleistys, mutta toivottavasti se ei latista sitä mitä yritän sanoa. Moni vanhempi kehuu nuoria, mikä on oikein, mutta kyllä te vanhemmatkin ansaitte kiitoksen fiksuina kasvattajina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ninnu!
      Ihana ja kaunis puheenvuoro!

      Kasvattamiseen tarvitaan koko kylä, vanhempien lisäksi naapurit, sukulaiset, kummit, opettajat jne. Joskus se elämän kantavin aikuissuhde voi olla jostain muualta kuin lapsuudenkodista. Ihanaa, että jokin maailmassa paranee 💖

      Poista
  2. Nyt on alettu kyseenalaistaa niitä normeja, jotka on olleet vallalla. Miehet on lausuneet "kohteliaisuuksia" naisille ja heidän on kuulunut olla iloisia ja kiitollisia niistä. Mahdollisesti jopa olla sen takia "suosiollisia" ko. miehille.

    Eikä se ole mikään miesten etuoikeus, kyllä naisissakin on sellasia setämiesnaisia. Vanhemmiten tulevat rohkeammiksi ja rempseämmiksi (etenkin maistissa) ja esittävät "kohteliaisuuksia" nuorille miehille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, RH!

      Itsensä ympärillä pyörivät naiset ovat tullee miehiin nähden vähän jälkijunassa. Todella sairas polku seurattavaksi. Toivottavasti me too ulottuu kaikkiin ihmisiin sukupuolista, iästä, kulttuurista ja rodusta riippumatta.

      Poista
  3. Ihan liian kauan meni erilaisten meetoo-kampanjojen aloittamiseen. Valmista ei vielä ole lähellekään eikä tuskin koskaan tulekaan. Onneksi ikävät asiat on nostettu esille, jos vaikka edistystä tapahtuisi vilkkaamassa tahdissa.
    80-luvulla minulla oli erittäin epämieluisasti käyttäytynyt esimies. Osaston pikkujoulujuhlissa hän halusi aina, että leikimme hakaneulan etsimistä. Leikissä hakaneula kiinnitettiin naispuolisen työntekijän vaatteisiin ja sitten miehet etsivät hakaneuloja side silmillä. Voit arvata, miten inhottavavalta esimiehen lääppiminen tuntui. Ensimmäiset pikkujoulujuhlani jäivät myös viimeisiksi. Arjessa ikävistä tilanteista oli helpompi luistaa, mutta aikamoista selviytymistä sekin välillä vaati. Kaikki tiesivät esimiehen käyttäytymisestä, mutta ei siihen oikein voinut millään tavoin puuttua. Esimies oli yksi neljästä firman omistajasta ja johtokunnan jäsen.
    Myöhemminkin olen kohdannut seksististä kohtelua työpaikalla, mutta aikaa myöten siihen oppi pakon edessä panikoitumatta suhtautumaan ja tilanteista irrottautumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between!

      Jatkoa tälle edistykselle odotellen 👍

      Poista
  4. Itse työssä en ole tuollaiseen törmännyt, mutta firman pikkujouluissa kävi näin: Tapana oli että muutaman pikkujoulujuhlijan tuolin alle oli teipattu lappunen, jossa luki millaisen tehtävän ko. tuolille istunut sai. Minun kauhukseni tuolini alla oli lappu ja pakko oli mennä lavalle toisen naispuolisen työkaverin kanssa. Tehtäväksi saimme kilpailla kuvitteellisen miehen suosiosta. Voi miten ällöä! Olin silloin alle kolmekymppinen, juuri äidiksi tullut, enkä ymmärtänyt/uskaltanut/kehdannut kieltäytyä moisesta typerästä kilvasta. Jos nyt sattuisi jossain tuollainen tapaus, niin en joko olisi huomaavinani tuota lappusta tuolini alla, tai sitten menisin lavalle ja tekisin selväksi etten halunnut olla moisessa mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä puheenvuorosta, Kristiina!

      Olipas ällö tehtävä!
      Kuvastaa kyllä ihan omaa aikaansa 👍

      Poista
  5. Eivätpä nuo tyttökalenterit ole minnekään kadonneet. Jaan työhuoneeni minua 10 vuotta nuoremman mieskollegan kanssa ja hän ei ole 20 vuoteen suostunut luopumaan vuosittaisesta tyttökalenterista. Niinpä kun asioin hänen työpisteellään, silmäkulmassa vilkkuvat paljaat pakarat ja rinnat. Toimiston nuoret tytöt ovat yksi toisensa perään yrittäneet maksaa potut pottuina ja pitäneet työpisteellään poikakalentereita, mutta kun nekin on ilmiselvästi suunnattu miehille, joten enemmän tai vähemmän ällöttävät kalenterit ovat vaivihkaa poistuneet seiniltä. Ainoa vaikutus poikakalentereilla on ollut, että esimies on ottanut ne luvaksi laukoa tytöille härskejä puujalkavitsejä. Varaston nuorille pojille täytyy antaa kunnia siitä että heillä on nykyään maisemakalenteri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voihan kauhistus!

      Monella työpaikalla tuollaisten kalenterien esillä pitämistä pidetään epäasiallisena käyttäytymisenä ja häirintänä, josta seuraa sitten ihan protokollan mukainen toiminta.

      Meillä töissä ainakin pyritään nollatoleranssiin häirinnän ja epäasiallisen käyttäytymisen osalta. Toivottavasti teilläkin herätään nykyaikaan. Tuollainen ei ole mikään rekrytointivaltti, jos uusia nuorempia ammattilaisia haluaa töihin.

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)