Arvontapalkintoina olleet sukat lähtevät matkaan viikonloppuna. Tuossa ne nojatuolin käsinojalla makailevat ja syyllistävät minua hitaudestani. Postiosoitteetkin ovat jo selvillä. Lähettäminen on sitten pikkujuttu. Viikonloppuna lepäilyn keskellä siis 👍.
Esittelen tässä vanhempieni kodista löytämäni lapsuudestani tutun esineen. Kyllä se herättääkin nostalgiaa 🥰.
Tämä ei siis ole säästöpossu eikä säästölipas, vaan niiden ammoinen edeltäjä: säästölaatikko. Laatikko on kaksiosainen ja osat pysyvät yhdessä pienellä riippulukolla.
Kun riippulukon irrottaa, ylempi kansilaatikko on poistettavissa. Kolikkoaukon kohdalla on sisäpuolella ylimääräinen pellin kappale, joka estää laatikosta rahojen 'onkimisen'.
Jokaisella sivulla on kuva ja opettavainen sanonta. Lisää tietoa säästölaatikoista löytyy muun muassa täältä ja täältä.
Tämä säästölaatikko oli vierashuoneessa kirjahyllyn päällä, minun vanhan Roope-Ankka-lippaani vieressä. Minun Roope-Ankka-lippaani oli rustiikin ruosteisen tai kuparin värisen ruskea. Se oli mielestäni aina mahdottoman paljon kauniimman näköinen kuin veljeni monivärinen ja muovisen näköinen vastaava lipas. Toki minunkin lippaani oli muovia, mutta se ei vain niin räikeästi näyttänyt siltä 👍.
Yliopisto-opintojen aikaan vietin kesäni kesätöissä pankeissa. Ensimmäisen kesän Säästöpankkipestistä käteen jäi palkan lisäksi vaalean sininen pieni säästönorsulipas. Se oli käytössä pitkään. Sen kanssa opettelin ihan aikuisiällä myös säästölippaaseen murtautumisen. Joskus säästetyt kolikot tulivat kovaan tarpeeseen, joskus vain harjoittelin ja laitoin 'murron' jälkeen saaliini takaisin lippaaseen.
Jostain kirjastahan minä sen säästölipasmurtautumisen taidon opin. Ruokailuveitsen terä kolikon syöttöaukosta sisään ja sen avulla sitten kolikon kalastelun pariin 👍.
Jossain vaiheessa hoksasin, että homma oli paljon helpompaa säästölippaan avaimen avulla, toki ei ollenkaan yhtään niin mielenkiintoista.
Oletko sinä murtautunut koskaan säästölippaaseesi? Jos, niin miten?
Kaunista helmikuun jatkoa! Talvi on nyt minun mielestäni parhaimmillaan. Valoisaa ja viittä vaille keväässä 🥰.
Onpas kaunis esine... ja elämää nähnyt. Tämä on todellinen aarre aarteiden joukossa <3
VastaaPoistaVarmaan joskus on tullut ronkittua säästölippaan sisältöä, juurikin veitsellä. Oma lippaani oli punainen ja peltinen, ei mitenkään erityisen muotoinen, sellainen pyöreä mötykkä.
Kiitos, Marja!
PoistaIhana esine siinäkin mielessä, etten vahingossa riko sitä 🥰.
Olet siis murtosiskoni 🤭. Ihanaa!
Aivan ihana esine! Ihania nuo opetustekstitkin. Rovaniemellä olisi ollut vanha punainen säästöpossu, mutta hauras ja täynnä heliseviä pennejä. En ottanut mukaan. Omassa makuuhuoneen komerossa istuu kaksi Roope Ankkaa. Olin unohtaa, kirjahyllyssä on iso keltainen säästöpossu. Varmaan nälissään, kun maha on tyhjä...
VastaaPoistaMieluisaa alkavaa viikonloppua!
(Ei tarvitse ottaa stressiä ainakaan minun sukista - tulevat, kun ehtivät.)
Kiitos, Stansta!
PoistaSamaa säästölipaskansaa ollaan siis 👍.
En stressaa, kiitos silti lohduttavasta viestistä. Viikonloppuna pitäisi olla runsaasti aikaa kaikkeen 🥰.
Minä en muista nähneeni tätä ennen säästölaatikkoa. Aika hellyyttävät työhön ja säästämiseen kannustavat iskulauseet säästölaatikossa.
VastaaPoistaMinä olen harrastanut aika vähän säästölippaaseen säästämistä. Ei ole tainnut siksi olla tarvetta säästöpossun murtamiseen. Lapsena naapurintyttö keräili erilaisia säästölippaita. Olen käynyt hänen kanssaan niitä pyytämässä pankeista. Hänellä oli varsin kattava lipaskokoelma. Pari erilaista lipasta kertyi minullekin, mutta ne ovat joutuneet kaatopaikalle jo aikaa sitten. Hienoin lipas oli minusta maapallolipas, joka taisi olla säästöpankin.
Kiitos, rouva Kepponen!
PoistaMinun muistini mukaan Yhdyspankki piti maapallolipasta omana tunnuksenaan. Jännää, että ennen tätä en muistanut koko Yhdyspankkia, mutta tuon maapallolippaan mukana palautui taas monta asiaa mieleen.
Viikonloppuja Susanna!
VastaaPoistaKiitos, Anne!
PoistaPirteää viikonloppua sinullekin, Anne!
Aivan uusi tuttavuus tämmöinen säästölaatikko. Minä olin taitava murtautumaan säästöpossuun. Veitsen terä vaan aukosta sisään, ja sieltä ne kolikot liukuivat ulos veitsen terää pitkin.
VastaaPoistaKiitos, Enkuli!
PoistaKuulostaa aivan minun toiminnaltani 😂. Se oli niin helppoa, kun sen hoksasi 👍.
Aivan mahtava säästölipas ja tuota tekstiä olen noudattanut "Vähän päivässä, paljon vuodessa". Tällä tavalla säästin tiukkoina aikoina sen verran, että sain ostettua halvan auton itselleni, kun sopiva osui kohdalle. Ai että olenko murtautunut säästöpossuun! Ihan muutaman kerran joo ja todella helppoa se kolikoiden liuttaminen veistä vasten, kun sen tosiaan hoksasi. Ja tietysti niitä isoimpia kolikoita piti kalastaa, ei mitään pennejä:):)
VastaaPoistaIhania kokemuksia!
PoistaJuu, pennit saivat jäädä odottamaan. Olikos se niin, että "pennissä on markan alku"?
Tai siis säästölaatikkohan tuo oli:)
VastaaPoista👍
PoistaEn ole kuullutkaan moisesta säästölaatikosta, mutta aivan ihanahan tuo on runoineen ja lukkoineen. Itselläni oli lapsena possulippaita, kun kuuluin Postipankin kultapossukerhoon, josta sitten tarpeeksi säästettyäni sain sen kultaisen possunkin. En muista murtautuneeni koskaan lippaaseen tai sitten muistini vain pätkii... Isosiskoni, entinen kultapossukerholainen hänkin, toi minulle muutama vuosi sitten kirpparilta löytämänsä isokokoisen possulippaan - koska se oli lempiväriäni turkoosia. Siihen olen kolikoita säästellyt.
VastaaPoistaIhana uusvanha possulipaslöytö! 🥰
PoistaSäästölaatikko on ihan uusi asia, en ole aiemmin sellaista nähnyt. Linkin mukaan ne ovatkin ajoittuneet 1900-luvun alkuun. Jännä yhteensattuma, että laatikot on valmistanut G.W. Sohlberg. Menen tulevalla viikolla tutustumaan Sohlbergin kotimuseoon Helsinkiin.
VastaaPoistaKummitäti avasi minulle tilin Postipankkiin (tai Postisäästöpankkihan se oli vuoteen 1970 saakka), jossa lapselle annettiin possupankki säästämistä varten. Myöhemmin sain kultapossun. Vanhemmat laittoivat meidän lasten possuihin kolikoita. Ja kyllä, olen murtautunut possuuni ruokaveitsellä, kuten sinäkin. Vanhemmat seurasivat säästämistä. Niinpä veitsellä tongitut kolikot piti heti tilaisuuden tullen palauttaa possun vatsaan, ettei tullut kotona sanomista. Kultapossukerhon diplomi on vieläkin tallessa. Samoin vanha Postipankin pankkikirja.
Nämä pankkivalinnat ovat kauan omien vanhempien tekemiä. Ollessani kesätöissä Kansallis-Osake-Pankissa (KOP) palkkani meni luonnollisesti tuon pankin tilille - useampana kesänä. Sittemmin meidän säästöpankkimme niin kuin myös KOP monien muiden pankkien kanssa hävisivät pois kartalta.
Poista