Liikahtaminen oman kuplan ulkopuolelle lisää terveyttä, se on nyt tutkittu ja omakohtaisesti todettu

Kuulun niihin ihmisiin, joiden pitää päästä säännöllisesti pois omasta kuplastaan voidakseen hyvin. Ennen koronan tuomia rajoituksia liikahdin kohtuullisen usein ja kunnolla pois oman pesäpaikkani luota - niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Toki liikahdukset olivat minun itseni näköisiä: maanläheisiä ja ihan ilman glitteriä. Koronan rajoitukset pysäyttivät ensin ihan kaiken. Se ei tuottanut mitään isoja ongelmia minulle henkilökohtaisesti. Toki jouduin etsimään uusia liikahtamiskohteita itselleni moneenkin kertaan. Ulkomaille ei päässyt ja kotimaassakin monet puolirauhalliset kohteet löysivät itselleen uusia vierailijoita ja olivatkin hetkessä ruuhkaisia ja tupaten täynnä.

Ruuhkaisuus ei ole minun juttuni. Eikä ahtaus. Ei sen koommin kovaääninen keskustelu tai muiden jatkuva väistely. Tykkään kulkea valtavirran ulkopuolella ja päästä tarkkailemaan ympäristöäni rauhassa. Jätin siis kansallispuistot pitkähköksi aikaa ja monen muunkin suuren yleisön suosiossa olevan paikan. Etsiskelin uusia paikkoja ja reittejä itselleni.

Sitten vapaa-aika väheni huomattavasti isän siirryttyä hoivakotiin ja äidin tarvitessa apua niin laskujen maksamiseen, isän luona vierailuun kuin moneen muuhunkin asiaan. Yhtäkkiä energistä ja jaksavaa omaa aikaa olikin aika niukasti. Viimeistään tuossa vaiheessa aloin tuntea nahoissani elämänmuutosten isot heikennykset omassa jaksamisessani ja hyvinvoinnissani.

Nyt olen panostanut aktiivisesti omien hyvinvointini elementtien hoivaamiseen ja lisäämiseen. Omasta kuplastani liikkuminen on selvästikin niitä asioita, joista en voi menestyksellä luopua kovinkaan paljoa.

Muutama päivä sitten törmäsin tällaiseen Helsingin Sanomien artikkeliin: Poistuminen välillä kotinurkilta pitää terveenä - rajana brittitutkimuksessa vähintään 24 kilometriä. "Ratkaisevaa näyttää olevan se, että matkanteko lisää sukulaisten ja ystävien tapaamista ja osallistumista erilaisiin aktiviteetteihin." Minulla keskivertomatkailu on yksin matkailua tai miehen ja koiran kanssa matkailua. Mutta noilla kaikilla reissuilla tulee tehtyä huomattavan erilaisia asioita kuin kotinurkilla. "”Avainmuuttuja on niiden paikkojen lukumäärä, joissa ihmiset vierailevat kotipaikkansa ulkopuolella. Tämä on yhteydessä sosiaaliseen osallistumiseen ja parempaan terveyteen”, kertoo Lontoon University Collegen tutkija Paulo Anciaes tiedotteessa."

Kävin viime perjantaina vapaapäivälläni Hämeenlinnan kirjaston valokuvanäyttelyn lisäksi myös Riihimäen kirjaston luontokuvanäyttelyssä: Korona-ajan kruunupäitä ja Sammaliston sattumia (Juhani Vormula). Sinne on matkaa yli 24 kilometriä. Ja hyvältä se tuntuikin 🥰.

Sunnuntaina kauniin kelin myötä ehdin monen muun touhun välissä hetkeksi pihalle myös lintujen hurjaa vilinää seuraamaan. Sekin teki hyvää, vaikka tapahtuikin oman kuplan sisällä.

Helmikuu on lopuillaan. Maaliskuu on jo tavallaan kevätkuukausi - eikö vain?