Vanhoja astioita ja kenttäpostia

Omien vanhempieni asuntoa läpikäydessäni ja tyhjennellessäni päädyin käymään läpi myös anopin säilytettyjä tavaroita. Astioita enimmäkseen. Anoppi kuoli vuonna 2016 ja nyt on ihan hyvä hetki tämän kaiken muun karsimisen ohessa tarkastella uudestaan hänen jälkeensä jääneitä säästettyjä tavaroita ja niiden kohtaloita. Sama tarkastelu on tehty nyt monille muillekin 'talletetuille aarteille'.

Itselleni säästin anopin astioista nämä herttaiset ja herkät posliiniastiat, vaikken voikaan kuvitella käyttäväni niitä missään. Tai no ehkä kerran tai kaksi. Mutta vielä ei ole tullut tuo hetki eteen.

Viisi kuppia ja kuusi lautasta noita taisi olla. Yksi kuppipari ei mahtunut näihin kuviin.

En ajatellut säilyttää näitä enää kauempaa. Nyt ne on kuvattu ja ikuisesti mieliin palautettavissa. Nyt etsin näille tavalla tai toisella uuden kodin.

Nyt kun pääsin vauhtiin menneiden asioiden kanssa, liitän tähän yhden puhtaaksi kirjoittamani kenttäkirjeen papalta (Paavo) mummille (Vieno).

***

Kannaksella 30/12 -39 - (kirje Paavolta Vienolle)

Rakkaat omani

Heipä hei vaan täältä karjalasta ja kiitos paljon kirjeestäsi. Täällä sitä ollaan ja eletään kuin ellun kanat. Ja maan alla asutaan kuin myyrät ainakin. Kyllä täällä on sentään toinenkin kuoppa kaivettu ja joka kuoppaan on joku riihi, sauna tai talli upotettu. Ja siistiä tönöjä näistä on tullutkin kun tämäkin korsu on vuorattu sisältä päin insuliitillä. Kyllä sielläkin näin tällainen korsu olisi hyvä olemassa niin ei tarvitse pelätä sirpaleita eikä kranaatteja eikä tykin ammuksia eikä liioin muutakaan. Niin täällä on nykyään ollut perin hiljaista ja rauhallista. Tuntuu niin kuin olisi sota jo loppunut vaikka hyvähän se olisi että se loppuisi jo pian, kyllähän tätä on jo piisannut enemmän kuin tarpeiksi.  Minä olen kyllä sitä mieltä, että tämä jo pian loppuu. Vaikka ei tämä vielä oikein ole sodalta tuntunutkaan kun minä en ole nähnyt yhtään ryssää, enkä ole ampunut muuta kuin ensimmäisenä päivänä kun lentokoneet ensikerran lentelivät täällä. Silloin me vähän kokeilimme näitä luikkuja. Enkä minä liioin muusta välitä, sillä ei se mitään hauskaa ole ei ainakaan minusta eikä tunnu toisistakaan. 

Minuun tämä sota ei ole vielä tehnyt erikoisemmin mitään vaikutusta, ei ainakaan vielä tähän mennessä. Olen yhtä rauhallinen kuin ennen sotaakin ja se on kaikkein paras kun vaan voi säilyttää rauhallisuutensa. Ja se olisi hyvä kun Sinäkin voisit olla rauhallinen. Kuinkas se siellä päin hurisee, onkos siellä näkynyt niitä punaisia haaskalintuja ja kuinkas ne on munineet ja tehneet tuhoaan. Niin kuinkas te siellä taasen jaksatten ja olettekos olleet terveinä. Toivon koko sydämmestäni että te pienet rakkaat säilyisitten siellä terveinä ja rauhallisina niin kuin minäkin. Taidan taas lopettaa tällä kertaa. Paljon terveisiä kaikille ja hyvää vointia.

Lämpimin sydän terveisin teille pienille rakkaille ja monta suukkoa.

Isi Paavo

***

Tämä oli siitä poikkeuksellinen kirje, että siinä ei kirjoitettu tupakasta sanaakaan. Muuten tupakka on ollut kovasti kantava teema näissä kirjeissä. Pappa sairastui ja kuoli sittemmin keuhkosyöpään -70-luvulla.

Meidän lähilammestamme jäät sulivat lopullisesti eilen. Nyt kevät on siis jo aivan virallisesti vauhdissa. Nyt kannattaa ehdottomasti olla ja kulkea silmät ja korvat auki. Vaikka taas on ihan kauheasti kiirettä, kannustan etsimään sopivia hetkiä luonnosta nauttimiseen. Nyt on ihan parhaita aikoja siihen! 🥰

Valoisaa ja voimaannuttavaa huhtikuun jatkoa 💖.