Uuden vuoden lupausten tarkistuspiste ja valkohäntiä kevätpellolla

Palaan taas tarkastelemaan uuden vuoden lupauksiani. Nehän olivat:

1. Käyn ottamassa influenssarokotteen (vasta syksyllä siis)

2. Tyhjennän huushollistamme vuoden aikana vähintään 24 roskapussillista 'käyttökelpoista' tavaraa (jota ei kuitenkaan lopulta tarvita). Kierrätän kaiken mahdollisen, roskapussi on nyt vain käytännöllinen tilavuusmittari. Tähän ei lasketa äidin ja isän kotoa kierrätykseen lähteviä tavaroita, vain oma koti on tässä mukana. 24 pussillista tarkoittaa keskimäärin kahta pussillista kuukaudessa. En ole tasainen toimija, joten vuositavoite on minulle toimivampi tavoite kuin kuukausi- tai viikkotavoite.

3. Varaan itselleni viikoittain aikaa työelämäni parantamisen pohtimiselle, suunnittelemiselle ja toteuttamiselle. Tavoitteena on päästä olotilaan, jossa töihin meneminen on mukavaa, töiden tekeminen kiinnostavaa ja yöllä ei valvoskella töiden vuoksi. Minun täytyy arvostaa itseäni ihmisenä niin paljon, että teen työrimpuilulleni jotain, edessä on vielä paljon työvuosia. Olisipa muuten mahtavaa löytää sellainen työnkuva, että työn tekeminen olisi kutsuvaa vielä eläkerajan jälkeenkin! (Tähän lisäkommenttina se, että on minulla monia mahtavia hetkiä työssäni nykyäänkin ja työkaverini ovat ihan huippuja. Jokin painaa kuitenkin yleisarvosanan vähemmän tyydyttävälle tasolle, joten tähän tilanteeseen ei voi enää jäädä odottelemaan!)

Tavoite numero 1 ei ole ajankohtainen vielä.

Tavoite numero 2: Tammikuun saldo oli neljä pussillista, helmikuussa pois lähti kaksi pussillista ja maaliskuussa peräti kuusi pussillista käyttökelpoisena säilytettyä tavaraa. Vanhempien kotoa kierrätettyä tavaraa tai roskaksi luokiteltua tavaraa ei siis lasketa tähän mukaan. Yhteissaldo on siis 12 pussia. Hyvin olen tavoitteessa. Vaikka välillä ylitän laskennalliset kuukausitavoitteet, pyrin jatkossakin pysymään vähintäänkin tuossa kahden pussin kuukausitavoitteessa.

Tavoite numero 3 on vaikein mitattava. Olisi pitänyt miettiä tämä paremmin jo lähtötilanteessa, mutta näillä mennään.

En ole merkinnyt näitä kalenteriini, vaikka merkitsen sinne tavallisesti kaiken sen, mistä haluan pitää kiinni. Muistinvaraisen arviointini mukaan olen pysynyt jotakuinkin tavoitteessa. Uusiutuva työnkuva on omalta osaltaan pitänyt huolen siitä, että aihe on jatkuvasti mietinnän alla.

Ihan hyvin olen mielestäni näiden lupausten kanssa selvinnyt 👍.

Nautin mahdottoman paljon valoisista illoista. Ulkoileminen ja valokuvaaminen kutsuvat taas ihan uudella tasolla. Kiirastorstain kuvausajelulla näin valkohäntiä rutkasti enemmän kuin pitkään aikaan. Tulkitsen ilmiön kevääksi. Ja tervehdin sitä ilolla 🥰.

Tämä yksilö oli herkkänä ja vahti kovasti.

Joukossa oli edellisen vuoden poikasiakin.

Lopulta nuo poistuivat paikalta valkoinen perä ja hännän alus vilkkuen.

On niin mahtavaa, kun valon lisäksi myös eläimiä alkaa näkymään. Kohta myös kasvit alkavat heräilemään. Juuri nyt Suomi on todellakin maailman paras paikka. Täytyypä nyt jaksaa ja muistaa olla hereillä ja tarkkana: jokainen päivä on erilainen, kevät etenee salaman nopeudella 🥰.