keskiviikko 12. huhtikuuta 2023

Kirje Paavolta Vienolle ja kevättä ilmassa

En tiedä, mitä odotin papan ja mummin kirjekasaan sukeltaessani, mutta en ainakaan tätä. Toisaalta vähänpä tiesin heidän elämästään. Satu-serkultani kuulin viime kesänä varmasti enemmän kuin koko aikaisempana elämänäni yhteensä. Kun saan vähän enemmän näitä kirjeitä skannattua, Satu saa tiedostot heti käyttöönsä.

Tässä ei ole skannattu versio, vaan ihan kännykällä otettu kuva papan kirjeestä.


Tämän olen jo kirjoittanut puhtaaksikin (mikäli käsialaa osasin aina oikein tulkita).

***

Vehkosaarella 5/4 -40 - (Kirje Paavolta Vienolle)

Rakkaani

Heipä hei taas täältä saarilta. Täällä sitä taas ollaan. Matka sujui aika hyvin, juna lähti Lahdesta klo 11.15 ja tuli Lappeenrantaan klo 19 ja loppu matka päästiin hevosessa. Täällä on kaikki ennallaan, ei ole sen varmempaa tietoa tullut koska tämä paska loppuisi. Ne neljä ikäluokkaa, jotka nyt pääsee pois on niitä vanhoja äijiä elikä karvalakki urhoja niin kuin täällä sanotaan. Äijät täällä kiroilee kun ei meitä päästetä pois ja kun ei puhuta mitään mitä varten meitä täällä pidetään. Kyllä se oli ihan näin ja niin kun laskivat ne vanhat kormut pois sillä nehän olisi saaneet jäädä tänne meidän tilallemme. Mutta ehkä me ei olla vielä tarpeiksi rähkitty täällä. Vaikka eihän täällä  työ tapa kun kukaan ei viitsi tehdä mitään. Mutta eiköhön se kohta tule meidänkin vuoro. 

Kun Sinä rakas saat sitä tupakkaa, niin lähetä sitten paketti ja silliä voit vähän lähettää ja jonkun käntyn tapaista. Kun saat sen valokuvan, niin lähetä se tänne. Ei tässä nyt osaa kirjoittaa tämän enempää. Kuinkas ne pienet enkelit ikävöi isiä, ikävä se kyllä on Sinullakin jos on minullakin mutta minkäs sille voi.

Voikaa hyvin omat rakkaani ja näkemiin.

Monin terveisin Isipappa


Einolta terveisiä, kävin tänään Einoa katsomassa kun hän on ihan naapurina kun ei ole kuin 800 m matkaa. Siellä hän vain katseli kun toiset pelasi korttia. Eikä täällä sen kummempaa olekkaan.

Nyt olen taas siirtynyt entiseen kompaniaan ja osoite on nyt

xxx

Niin kuin aikaisemmin.

Sano pojille, että isillä on taas hevonen ja sama Erkki.

Aimolta terveisiä

***


Taustatietoa hieman:

Talvisota sodittiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä 30.11.1939-13.3.1940.

Pappani Paavo oli kirjettä kirjoittaessaan 28-vuotias, vaimonsa Vieno täytti muutamaa päivää myöhemmin 30 vuotta. Pienet enkelit olivat heidän poikansa Ari 4,5 vuotta, Juha, 3,5 vuotta ja Eero 2,5 vuotta.


Palaan tähän samaan teemaan varmaan vielä toistekin, kunhan ehdin kahlaamaan kirjeitä eteenpäin.


Maanantaina lunta oli vielä pelloilla, toisaalta syysvilja oli jo vauhdikkaassa kasvussa.

Tänään istuin työpäivän jälkeen pihalla hyvän tovin lämpimässä ja kuuntelin lintujen laulua 💖.



Kauniita ja lämpöisiä kevätpäiviä sinulle 🥰

14 kommenttia:

  1. Ihana kirje. Mietin, että voisi olla ajankohtainen jopa tänään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Enkuli!

      Yhteys tähän aikaan on minunkin mielestäni olemassa.

      Poista
  2. Voi vain kuvitella miten rakkaita ja tärkeitä nuo kirjeet ovat siihen aikaan olleet, niin rintamalla taistelleille, kuin kotiväellekin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muiden motivointi, omien tarpeiden esille tuominen ja terveisten välittäminen ovat olleet näiden varassa.

      Poista
  3. Kirje se oli väännettävä miehisen miehenkin, jos mieli jotain kommunikoida kotiväen kanssa, siinä ei kursailtu kauniiden sanojenkaan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita kauniiden sanojen määrää jaksoin ihmetellä. Olisi mielenkiintoista tietää, onko se ollut sen ajan puhe-/kirjoitustyyli, vai onko tämä puhtaasti henkilökohtaista. 🤔

      Poista
  4. Olen vuosien ajan ajatellut tuota aikaa. Äidin isä kaatui kolme kuukautta ennen äidin syntymää. Minkälaista hänen elämä olisi ollut, jos isä olisi saanut elää.

    VastaaPoista
  5. Nuo ovat mahtavia ja tärkeitä kirjeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sami!

      Kirjoitan näitä puhtaaksi ja skannaan juuri siksi, että ne säilyisivät edelleen jossain muodossa. Uniikkeja paloja tavallisten ihmisten historiasta.

      Poista
  6. Hienoa, että kirjeitä on säästetty <3

    VastaaPoista
  7. Pahoittelen blogihiljaisuuttani! Nyt yöllä luin kaikki lukematta jääneet postauksesi. Minusta tuntuu, että voisit voittaa monet luonto- ja eläinkuvauskilpailut. Ihan mahtavia, ja herkkiäkin kuvia. Nuo kirjeet voisi laskea kansallisaarteiksi...
    Lepoa, voimia ja kaikkea hyvää sinulle! ♥

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!