Hanhiaura ja kenttäpostia 🥰

Kevät saapuu kohisten, jos on uskominen lintuja ja perhosia. Ja miksei olisi?

Tämän päivän ilahduttajana oli ensin nokkosperhonen, joka pörräsi lähellä muutamaankin otteeseen, tuli ihan kasvojeni eteen räpyttelemään ja laskeutui sitten kuvattavaksi hangelle.

Sitten saapui ilahduttamaan pienehkö hanhiparvi: metsä- ja tundrahanhia.

Jaksoivat pitää ääntä koko ylilennon ajan, ihanaa musiikkia talven hiljaisuuteen turtuneille kevätkorville.

Eilen käytiin tyttären kanssa Lahdessa isääni tervehtimässä ja asuntoa siivoamassa. Tällä kertaa tytär löysi sieltä kasan vanhoja kirjeitä, muun muassa kenttäkirjeitä sodan ajalta mummin ja papan välillä. Niihin perehdyn nyt vähitellen. Skannaan kirjeet (teksti on jo hieman himmentynyttä) ja litteroin sitten vielä Word-tiedostoon aikajärjestykseen. Aivan mahtava aika-matka on tässä alkanut 💖.

Kirjoitan jossain vaiheessa jotain näistä kenttäpostilöydöksistäni. Nyt olen vasta alussa tutustumassa sen ajan mummiini ja pappaani.

Kevät on jo pitkällä ainakin eläinkunnan mukaan. Oravilla on jo ensimmäinen pesue käsillä juuri nyt, lintujen muutto on alkanut ja vilkastuu koko ajan. Kun talvi ja kylmä on jatkunut näin pitkään, kevät humahtaa käyntiin todennäköisesti huimalla vauhdilla. Nyt kannattaa pitää silmät ja korvat auki joka ikinen päivä 🥰.

Ihanaa keväistä arkiviikkoa! 🌸