Äitienpäivän jatko sujui metsässä. Heikon valon vuoksi muistikortille ei tallentunut julkaistavia kuvia, mutta todistusaineistoa sentään :-) Valko- ja sinivuokot kukoistivat, samoin käenkaaleja (ketunleipiä) oli heräilemässä. Metsässä liikkuivat ja lauloivat niinikään mustarastas (joka pomppi metsämaastossa hiljaa ja lauleli puissa), peippo, tiltaltti ja korppi (jotka kuulin, mutten nähnyt), tiaisia ja puusta puuhun lenteli puukiipijä. Silmän ja korvan iloa aivan mahdottomasti siis.
Matkalla kävelytietä pitkin kotiin ympärillä lenteli poikkeuksellisen pitkään perhonen, joka jäi ihan kuvattavaksi asti. Herukkaperhoseksi luulen sen tunnistaneeni...
Metsän ulkoilureiteillä kulkee paljon ihmisiä, jotka ovat vain matkalla. He puhuvat reippaaseen ääneen toisilleen eivätkä pysähdy kuuntelemaan luontoa, Heillä ei ole aavistustakaan, mitä he menettävät...
Valokuvaaja katselee maailmaa vähän tarkemmin silmin...:) En tiedä ärsyttääkö jo meidän porukkaa kun automatkoilla selostan näkemiäni lintulajeja ääneen!
VastaaPoistaMinäkin valistan perhettä ja työkavereita... ;-) Se vaan tulee sieltä suusta ;-)
PoistaJa mie en käsitä sitä, kun näin keväällä parhaimman linnunlaulun aikaan ihmiset lenkkeilee musiikkisoittimen napit korvissa! Kas kun ei laput silmillä, ettei vaan näy mitään kaunista.
VastaaPoistaEivät varmaan edes tiedosta tuota luonnollisempaa vaihtoehtoa...
PoistaLuonnonystävällä on aina avain iloon ja onneen:)
VastaaPoistaNiin se näyttää olevan :-)
PoistaKameran kanssa kulkevat todella näkevät, kuulevat ja kokevat paljon muita enemmän. Nuo porukkalenkkeilijät eivät kyllä näe eikä kuule yhtään mitään. Olenkin kummajainen, kun olen aina tykännyt kulkea metsälenkeillä yksin, koira teitenkin oli aiemmin mukana. Ei kukaan jmuu aksaisikaan olla mun kanssa.
VastaaPoistaKameran kanssa ei voi hölkätä eikä ole mitään syytä kiirehtiä. Siksi sitä ikäänkuin vaivihkaa pysähtyy ja kuulee. Ja siitä se viimeistään alkaa :-)
PoistaTosin vastaan on tullut todella vauhdikasta ja rupattelevaa porukkaa kamerat kaulassakin. He olivat varmaan matkalla jonnekin... Itse sitä on matkalla jossakin.
Olen samaa mieltä kanssasi: luonnossa kannattaa kuunnella ja katsella. Kaverina mielellään vain kamera. Ihanaa kun olet nähnyt jo perhosia. Mukavaa viikkoa!
VastaaPoistaKuunteleminen avaa paljon lisää. Toisaalta lajitunnistuksia on helpompi tehdä kotona, kun kamerassa on kuva mukana :-)
PoistaMukavaa viikkoa sinullekin!
Kamera kaverinaan oppii tarkkailemaan luontoa ihan uudella tavalla. Toki ilman kameraakin voi luontoa katsella, eikä se olisi lainkaan pahitteeksi vähän useammalle.
VastaaPoistaIlman kameraakin pärjää, mutta minä olen niin ahne, että haluan saada muistoja retkiltä...
PoistaOlen usein ihmetellyt tuota, miten ihmiset kulkevat luonnossa näkemättä mitään. Miten paljon he menettävätkään.
VastaaPoistaEi siitä niin kauaa ole, kun käyttäydyin jotakuinkin samalla tavalla itsekin. Vanhaan en silti enää palaisi :-)
Poista